Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Caracalla ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1485
Caracalla—Carbonari
1486
kyhmyriviä, joiden välissä on korkeat harjut;
C. glabratus, musta, selkäpuolelta hieman
sini-hohteinen, peitinsiivet sileät, hyvin kuperat.
Etelämaiden vuoristoissa tavataan suuri joukko
isoja lajeja, jotka ovat huomattavat
monimuotoisen pintansa ja kauniin metallikiiltonsa kautta
ja ovat sen vuoksi saavuttaneet
hyönteiskerää-jien erityistä suosiota, ks. taulua
Kovakuoriaiset. 77. S-s.
Caracalla
ca’-J 1. Caracallus, alk. [-Bassianus, v:sta 196 j. Kr. Marcus Aurelius
Antoninus
(186-217), Rooman
keisarina 211-217,
keisari Septimius
Seve-ruksen ja Julia
Domnan poika,
saanut nimensä
käyttämästään pitkästä
gallilaisesta
vaipasta (caracalla).
Tultuaan isänsä
kuoltua 211
yhdessä veljensä Getan
kanssa Rooman
hallitsijaksi C. jo
seuraavan vuoden
alussa murhautti
veljensä äitinsä sylissä sekä lukuisat hänen
ystävänsä ja kannattajansa. C. antautui etupäässä
irstaisiin huvituksiin sekä jätti hallitustoimet
kunnianhimoiselle äidilleen. Hän suosi kaikin
puolin sotaväkeään ja antoi Rooman
kansalaisoikeuden kaikille alamaisilleen 212. Tehtyään
mitättömiä sotaretkiä alamanneja ja chatteja
vastaan C. lähti Itämaille tehdäkseen Aleksanteri
Suuren tapaan valloituksia. Sitten kuin C. oli
toimeenpannut suuren verilöylyn Aleksandriassa
215 hän valmistautui sotaretkeen partheja
vastaan, mutta surmattiin huhtik. 217 lähellä
Edes-saa henkivartioväen päällikön Opellius
Macri-nuksen toimesta. — Roomassa C. lyhyessä ajassa
vv. 211-216 rakennutti suunnattoman kylpimön,
„C:n t h e r m i t" (7 liermce Antoninianæ), jonka
mahtavat jäännökset edelleen herättävät
ihmettelyä ja mielenkiintoa. [H. Schiller, „Geschichte
der römischen Kaiserzeit" I.] K. J. H.
Caracallan thermit. ks. Caracalla.
Caracas [-ra’-]. 1. Liittopiirikuuta
Venetsue-lan liittovaltiossa, Etelä-Ameriikassa; 117
km’, 211,092 as. (1907). — 2. Liittotasavallan
pääkaupunki yllämainitussa liittopiirikunnassa,
674 m yi. merenp., Silla de C:n rinteellä ja
n. 15 km satamakaupungistaan La Guairasta,
johon rautatie sen yhdistää; n. 75,000 as. Sen
monista komeista rakennuksista mainittakoon
Guzman Blancon teatteri, presidentin talo,
parlamenttirakennus ja tuomiokirkko. Yliopisto,
taideakatemia, museoita, teknillinen koulu y. m.
Kaupungissa on myös Bolivarin, Washingtonin
ja Guzman Blancon kuvapatsaat. Huomattava
teollisuus; saviastia-, saippua- ja
tupakkatehtaita. — Kaupunkia (perust. 1570) ovat
maanjäristykset hävittäneet 1812 ja 1900. V. v. F.
Caraffa [-ra’-], vanha napolilainen
aatelissuku, johon kuului m. m. paavi Paavali IV
ja useita kardinaaleja; suku elää vielä.
Caragana, Leguminosæ-heimooa kuuluva
pensas. ks. Hernepuu.
Carambolage (ransk. karä’bolä’z),
biljardi-pelissä kahden pallon satuttaminen yhdellä
iskulla.
Caran d’Ache [karüda’s], oik. nimi
Emmanuel Poiré (1S58-1909), ransk. pilakuvien
piirtäjä, eli nuoruutensa ajan Moskovassa ja
lähti kouluopintonsa päätettyään Pariisiin
suorittamaan sotapalvelustaan sekä jäi sinne. On
ollut erittäin tuottelias ja onnistunut pilakuvien
piirtäjä, julkaisten niitä pariisilaisissa lehdissä
ja sittemmin erityisinä albumeina.
Taiteilijanimi Caran d’Ache („lyijykynä") on venäläistä
alkuperää. F. L.
Carassius ks. Kouri.
Caravaggio [-va’dzo], Michelangelo
lierisi 1. Amerighi da (1569-1609), it.
taidemaalari, saanut nimensä
synty mäkaupunkinsa
Caravaggion mukaan.
Hänen aikaisemmissa
teoksissaan on
venetsialaisen taiteen vaikutus
selvästi havaittavissa
mitä aiheenvalintaan ja
värinkäsittelyyn tulee,
mutta pian liänen raju,
intohimoinen luonteensa
nousi sekä ajan
kaavamaista ihanteellisuutta
että myöskin sen
eklektistä (valinnaista)
taidekäsitystä vastaan.
Seikkailuja ja tappeluita
hakien hän kulki toisesta
Italian kaupungista toiseen, ja katu- ja
sotilaselämän hillittömien veikkojen parista hän tapasi
parhaat aiheet tauluihinsakin. Siten hänestä tuli
10:nnen vuosis. italialaisen naturalistisen koulun
perustaja. Niin laatukuvissaan kuin
uskonnollisissa maalauksissaankin hän käsittelee
jokapäiväisestä elämästä otettuja aiheitaan
voimakkaasti ja intohimoisesti, jopa joskus raa’astikin,
milloin todellisuus ja esitettävien luonteenkuvaus
sitä vaati; sopusuhtainen ja hieno kauneus ei
ollut hänen taiteilijaluonteensa mukaista. Hänen
värinkäsittelyssään ilmenee aiheenmukainen
muutos; aikaisemmat teokset ovat viritetyt
venetsialaisten sopusointuisen väriasteikon
mukaan, myöhemmissä hän viskoo rohkeasti
räikeitä valokohtia tummalle taustalle saaden siten
aikaan synkän voimakkaita vaikutelmia. —
Silloisen mehuttoman ja voimattoman ihanteellisen
taiteen rinnalla hänen maalauksensa tekevät
pirteän ja virkistävän vaikutuksen. Tunnetuin
hänen tauluistaan on Pelipetturit
(Dresdenin museossa). F. L.
Carbo (lat.), hiili. — C. a n i m a 1 i s,
eläin-hiili. — C. v e g e t a b i 1 i s, lehtipuista saatua
hiiltä, jota käytetään hammaspulverina.
Carbonado [-ä’-], miner., musta, amorfinen,
läpinäkymätön tiinanttilaji. Tavataan
Brasiliassa toisinaan aina 1,000 karaatin painoisina
palasina. C:lla on sama kovuus kuin tavallisella
kiteisellä timantilla, jonka tähden sitä paljon
käytetään kivenporauskoneissa ja timanttien
hiomiseen. ("W. B.)
Carbonari /-««’-] (it., oik. „sydenpolttajat"),
salaisen valtiollisen Carbonara nimisen
yhdistyksen jäsenet. Se syntyi Abruzzien ja Ka-
Caravaggio.
Caracalla. (Napolia museossa.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
