Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Carnegie-opisto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1503
Carola—Carpelan
1504
dosta aikoi luopua kruunusta. 1877-78 hän
Venäjän liittolaisena otti osaa Turkin sotaan ja
pa-koitti Plevnaa piirittävien
venäläis-romaanialais-teu joukkojen ylipäällikkönä Osman pasan
antautumaan jouluk. 10 p. 1877. Jo sodan alussa C.
oli julistanut Romaanian itsenäiseksi ja 1881 hän
otti kuninkaan nimen; puoliso: Wiedin
ruhtinatar Elisabeth (Carmen Sylva) ; koska tämä
avioliitto on lapseton, on Romaanian kruunun
perilliseksi tunnustettu C:n veljenpoika Ferdinand
(s. 1865). J. F.
Carola [-ö’-J (it.) ks. Carole.
Carole [ro’l] (ransk. < kesk. lat. cora’ula),
vanha ransk., iloisin, mutta hillityin liikkein
esitetty piiritanssi, joka suoritettiin soololaulun
säestyksellä (Chanson de carole). Vastaava engl.
sana carol tarkoittaa hengellistä riemulaulua
(chrislmas carol, joululaulu). Sanan it. muoto
on carola.
Carolina [i’-], Pohjois-Ameriikan itäosassa
oleva rannikkoalue, jonka Sebastian Cabot löysi
1497. V. 1512 Ponce de Leon otti sen Espanjan
haltuun, mutta esp. asutus ei päässyt siellä
kaikista yrityksistä huolimatta vakiintumaan.
V. 1562 tuli maahan ranskalaisia uutisasukkaita,
jotka nimittivät maan kuninkaansa Kaarle IX:n
mukaan C:ksi. Pian espanjalaiset kuitenkin
karkoittivat ranskalaiset ja tämän jälkeen maa
oli autiona, kunnes sinne 1660 saapui
englantilaista väestöä. V. 1729 Englannin hallitus otti
maan haltuunsa ja jakoi sen kahteen
siirtokuntaan, jotka Pohjois-Ameriikan vapautussodan
jälkeen liittyivät itsenäisinä valtioina
Yhdysvaltoihin. ks. Pohjois- ja E t e 1 ii-C a r o 1 i n a.
V. v. F.
Carolina [-V-], lyhennys sanoista C o n s t
i-tutio criminalis Carolina
(lyhennettynä C. C. C.), Saksan keisarin Kaarle V:n
antama ja valtakunnansäätyjen Regensburgin
valtiopäivillä 1532 valtakunnanlaiksi hyväksymä
n. s. „Peinliche Gerichtsordnung", joka
oikeastaan tarkoitti oikeudenkäyntimenettelyn
järjestämistä törkeämmissä rikosasioissa, mutta
samalla sisälsi erityisiä määräyksiä erinäisistä
rikoksista ja niiden rankaisemisesta. C„ jonka
edelläkävijänä oli Bambergin vuonna 1507
julkaistu rangaistusjärjestys eli n. s. B a m b e
r-g e n s i s, pysyi suoranaisesti tai välillisesti
aina 18:nnen vuosis. keskipaikkeille saakka
Saksassa vallitsevana rikoslakikirjana, mutta
sanotusta ajasta lähtien sen voimassaolemisalue alkoi
Saksan eri valtioiden rikos- ja
rikosprosessi-lakien kautta yhä enemmän supistua, kunnes
Saksan uusi valtakunnanlainsiiäidäntö työnsi sen
kokonaan tieltään. Carolina-julkaisuista
mainittakoon Zöpflin (3:s painos, Leipzig 1883)
toimittama sekii Kohlerin ja Scheeliu (lialle 1900)
julkaisema laitos. [Malblank, „Geschichte der
Peinlichen Gerichtsordnung Kaiser Karls V"
(Nürnberg 1783) ; Güterbock, „Die
Entstehungsgeschichte der Carolina" (Würzburg 1876) ;
Brunnenmeister, „Die Quellen der Bambergensis"
(Leipzig 1879).] 0. K.nen.
Carolina rediviva [-%’- -vi’-], „eloonheriitetty
Carolina", Upsalan yliopiston
kirjastorakennuksen (rakenn. 1819-41) nimitys.
Carolus [ ii ], Kaarle nimen latinainen muoto.
— C. Magnus, Kaarle Suuri.
Carotis, kaulavaltimo (ks. t.).
Carp, Carl (1760-1811), senaattori, tuli
ylioppilaaksi 1774, hovioikeudenasessoriksi 1794,
hovioikeudenneuvokseksi 1S05, nimitettiin 1809
hallituskonseljin oikeusosaston jäseneksi. K. S.
Carpaccio [-pa’tso], Vittore (n.
1450-n. 1525), it. taidemaalari, kuuluu venetsialaiseen
kouluun ja näyttää saaneen vaikutusta Lazzaro
Bastiani’n, Vivarini’n ja Gentile Bellini’n
taiteesta. Teoksissaan, jotka ovat merkittyjä vuosien
14S9 ja 1522 välillä, hän yhdistää
alankomaalaisten luonteenkuvauskyvyn ja herkkyyden hienoille
valovaikutelmille italialaiseen väri- ja
kauneusaistiin. Tlänen suuret, laatukuvantapaiset
seinämaalauksensa Venetsian moniin
veljeskuntataloi-hin (scuola) esittävät tapahtumia tämän
kaupungin loistavasta historiasta ja väririkkaasta
kansanelämästä. Hänen pääteoksensa on
9-osai-nen esitys Pyhän Ursulan elämästä (1490-95),
sen useimmat kuvat säilytetään Venetsian
kaunotaiteiden akatemiassa. Samassa paikassa on
myöskin hänen toinen suurteoksensa „Jeesus
viedään temppeliin" (1510). Kuten yleensä
venetsialaiset maalaajat C. rakastaa eloisia,
moni-henkilöisiä sommitteluja ja loistavan värikkäitä
itämaisia pukuja. Taustana hänen tauluissaan
on tavallisesti Venetsia, mutta se on enemmän
sadun kuin todellisuuden Venetsia. F. L.
Carpeaux
pö’J, Jean Baptiste [-(1827-75), ransk kuvanveistäjä, David d’Angers’in,
Rüden ja Duret’n oppilas, yksi uudenaikaisen
ranskalaisen kuvanveistotaiteen uranaukaisijoita.
Aikaisemmissa teoksissa tuntuu Michelangelon
ja toisten renessanssin taiteilijoiden vaikutusta,
mutta myöhemmissä pääteoksissaan hän
osoittautuu voimakkaaksi, terveeksi ja itsenäiseksi
kyvyksi, joka saa eloa, liikettä ja intohimoa
luomiinsa, silti unohtamatta monumentaalista
suuri-suuntaisuutta tai suloa ja hienoutta, milloin niitä
tarvitaan. Yhteistä hänen sommitteluilleen ja
muodonkäsittelylleen on jonkinlainen
„pittoreski", dekoratiivinen piirre, joka alussa hankki
hänen taiteelleen vastustajia. Huomattavimmat
hänen teoksistaan ovat pronssipatsas „Ugolino
poikineen" (1862) Tuillerie-puistossa, „Tanssi"
(1869), marmoriryhmä Pariisin Suuren oopperan
fasadissa sekä suihkukaivo „Neljä maanosaa",
neljä maapalloa kantavaa naista (1872; kaivon
ala-osaa koristavat hevoset ovat Frémiefn
muovailemat). C. on myöskin etevä muotojen
kuvaaja, joka saa kuviinsa sekä elävyyttä että
luonteenomnisuutta. [Chesneau, „Le statuaire
J. B. Carpeaux" (1879).] F. L.
Carpelan, suom. aatelissuku, polveutuu
Paavali Karpalaisesta, jonka kuningas Eerik
Pommerilaineu 1407 Turussa käydessään korotti
aatelissäätyyn. Kaksi tämän poikaa, Stig ja
Greger Karpalainen, kaatui taistelussa Kaarle
VTII:n Knuutinpojan puolesta 1457, kun tämä
Ruotsista karkoitettiin. Mikael K. oli Turun
luostarin viimeisenä priorina, sitten Taivassalon
kirkkoherrana ja meni naimisiin, k. n. 1560.
Uuden ajan alkupuolella nimi alkaa esiintyä’
muodossa „Carpelan".
1. Lauri C. (1566-1648), virkamies,
harjoitti nuorena opintoja Wittenbergissii y. m.
Saksassa, liittyi 1599 Kaarle herttuan joukkoihin ja
sai paikan hänen hovissaan sekä käytettiin sitten
useissa tarkastus- ja sotaväenkirjoitustoimissa.
Oli läsnä Helsingin valtiopäivillä 1616. Nimitet-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
