Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Castrén ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1525
Castrén
152G
nyt vähitellen itäänpäin pohjoisimman Venäjän
ääriä sekä saapui, monenmoiset vaikeudet,
vastukset ja vaarat kestettyään, marraskuussa 1843
Siperian puolelle Obdorskin kaupunkiin.
Sivumennen hän myös, etupäässä Izemskin kylässä,
tutki syrjäänin kieltä. C. aikoi Obdorskista
jatkaa matkojansa yhä itäänpäin Piet.
tiedeakatemian stipendiaattina, mutta ennen pitkää hän
huomasikin matkan rasituksista kovasti
huonontuneen terveytensä vuoksi olevansa pakoitettu
palaamaan kotimaahan (keväällä 1S44). Lepoa
hän ei itselleen kuitenkaan suonut. Helsinkiin
tultuaan hän viimeisteli ja painatti matkalla
kirjoittamansa syrjäänin kieliopin, suoritti
lisensiaattitutkintonsa (väitöskirjana: oli osa
syrjäänin kielioppia), rupesi erään Helsingissä
sota-mielienä palvelevan tseremissin avulla tutkimaan
tseremissin kieltä sekä julkaisi vielä’m. m.
tutkimuksen koron vaikutuksesta lapin kielessä
(Suomi-kirjassa, 1844).
Seuraavana vuonna, helmikuussa 1845 C. sitten
lähti suurimmalle tutkimusmatkalleen, joka kesti
4 vuotta. Piet. tiedeakatemian antaman
matkarahan lisäksi hän sai kannatusta myös Suomen
yliopistolta. Aluksi hän matkusti Kasaaniin,
jossa täydensi tseremissin kielioppinsa; tämä
ilmestyi vielä samana vuonna yliopiston
kustannuksella. Sitten hän jatkoi matkaansa Siperian
puolelle, aluksi Obi- ja Irtys-joille, jossa hän
tutki suomensukuisten ostjaakkien kieltä ja
elintapoja kuin myöskin ostjaakki-samojedeja ja
ennen aivan tuntemattomia Jenisein-ostjaakkeja,
senjälkeen (kev. 1846) Jenisein alijuoksulle,
ottaakseen selkoa itäisimmistä (n. s. Tavgy-)
samojedeista. Palattuaan täältä taas joksikin
aikaa äskenmainittujen Jenisein-ostjaakkien luo,
C. matkusti (kev. 1847) Jenisei-virran
yläjuoksulle ja Baikal-järven maille Etelä-Siperiaan,
tutkien eräitä tatarilaistuneita ostjaakki- ja
samojedi-heimoja, tatareja, tunguseja ja
bur-jaatteja. Näillä matkoillaan C. myös kaksi
kertaa pistäytyi Kiinan rajan toisella puolen.
Ner-tsinsk oli C:n matkojen itäisin käyntipaikka.
Täältä hän, toukokuussa 184S, lähti kulkemaan
kotimaahan päin, jonne hän, matkan kovien
vaivojen takia ankarasti huonontuneen
terveydentilansa vuoksi saapui vasta helmikuussa 1849.
Näiden matkojen ensi hedelmänä valmistui vielä
samana vuonna ostjaakin kielioppi. Paljon huolta
tuotti C:lle hänen turvaton aineellinen
asemansa ; Piet. tiedeakatemian ylimääräisenä
apulaisena hän sai 600 rpl.:n vuosipalkan, mikä
kuitenkaan ei voinut näitä huolia kokonaan
poistaa. Akatemian tarjooman vakin.
akate-mianjäsenen paikkaan hän ei suostunut, koska
hänen silloin olisi täytynyt siirtyä pois
kotimaastaan. V. 1850 perustettiin kuitenkin
yliopistoomme suomen kielen ja kirjallisuuden
professorinvirka; tämän saamiseksi C. edellisenä
vuonna oli julkaissut väitöskirjan „De affixis
personalibus linguarum altaicarum", jossa hän
tahtoo osoittaa, että persoonapäätteet n. s.
urali-altailaisissa kielissä, s. o. suomalais-ugrilaisissa,
samojedilaisissa, turkkilais-mongolilaisissa ja
mantsu-tuugusilaisissa kielissä muodostuvat
yhtä-pitäväisellä tavalla. Virkamääräyksensä C. sai
yliopiston silloisen korkean kanslerin
(sittemmin keisari Aleksanteri II:n) omasta kädestä
Helsingissä (maalisk. 14 p:nä) 1851.
Ikäänkuin aavistaen elämänjuoksunsa
lähenevän loppuansa C. ryhtyi kuunieentapaisella
kiireellä jatkamaan rikkaitten ainestensa
painokuntoon toimittamista. Samojedilaisten kielten
kieliopin aikaansaamista C. itse piti
tärkeimpänä tehtävänään ja tähän työhön hän senvuoksi
heti ryhtyi. Tämän ohella hän myös innolla
antautui hoitamaan yliopistollista
opetusvelvollisuuttaan, vaikuttaen tällöin laajapiirteisillä ja
isänmaallisen hengen elähdyttämillä luennoillaan
herättävästi yliopistouuorisoon. Mutta
monivuotisten vaivojen ja rasitusten murtelema
ruumis ei enää jaksanut totella voimakkaan hengen
käskyjä. Matkoilla saatu keuhkotauti lopetti
C:n päivät toukok. 7 p:nä 1852.
Erittäin tärkeää oli tieteelliselle tutkimukselle,
että C:n julkaisematta jääneet kokoelmat
saatiin verrattain pian julkisuuteen. Ne ilmestyivät
Piet. tiedeakatemian toimesta saksaksi
yhteisnimellä „M. A. Castréns nordische Reisen uud
Forschungen" (I-XIT, Piet. 1853-62) ja
sisältävät yllämainitun ostjaakin kieliopin ja sitäpaitsi
samojedilaisten kieiten kieliopin ja sanastot,
tungusiu, burjaatin, koibalin, karagassin,
Jeni-seiu-ostjaakin ja kotin kielen kieliopit sekä vielä
matkamuistelmia, matkakertomuksia ja kirjeitä,
luentoja suomensukuisten kansain mytologiasta,
ja urali-altailaisten kansain etnologiasta, sekä
vielä muita, lyhyempiä tutkielmia. Sarjan
kielitieteellisten osien toimituksesta piti akateemikko
A. Schiefner huolta. Muut osat ilmestyivät
Helsingissä myös ruotsiksi: „Nordiska resor ocli
forskningar" (I-VI, 1852-70) ; näiden ensi osan
C. itse toimitti; VI:s osa sisältää m. m. J. V.
Snellmanin kirjoittaman C:n elämäkerran.
C:n suomalais-ugrilaisella alalla suorittamista
tutkimuksista vetävät päähuomion puoleensa
aikaansa nähden oivalliset tseremissin, syrjäänin
ja ostjaakin kieliopit, jotka loivat uutta valoa
uäihin sitä ennen varsin vaillinaisesti
tunnettuihin kieliin, sekä viehättävä esitys suomalaisesta
mytologiasta, jossa hän käsittelee ei ainoastaan
suomalaisten vaan myös, vertailevasti, muiden
suomalais ugrilaisten kansain jumalaistarustoa.
Suurimman ja muistettavimman kielitieteellisen
työnsä C’. kuitenkin suoritti samojedilaisten
kielten alalla; hänen perustavaa laatua oleva suuri
samojedilainen kielioppinsa, jonka hän onneksi
sai miltei valmiiksi ennen kuolemaansa, ynnä
siihen liittyvät sanastot ovat vielä tänäkin
päivänä melkein ainoa lähde samojedilaisen
kieliheimon tuntemiseksi. Erittäin tärkeitä olivat
myös C:n turkkilais-mongolilaiset ja
tungusilai-set tutkimukset. Näin hänen tutkimuksensa
siis ulottuivat kaikkien niiden kieliheimojen
alueille, joita yhteisellä nimellä on nimitetty
urali-altailaiseksi kielikunnaksi. Että C. piti
mainittuja kieliheimoja keskenään sukulaisina,
se käy parhaiten selville hänen yllämainitusta
professorinväitöskirjastaan: toiselta puolen hän
kuitenkin kyllä myöntää, että paljo
tutkimustyötä vielä oli suoritettava ennenkuin
urali-altai-lainen sukulaisuus saataisiin tieteellisellä
varmuudella todistetuksi. Sitävastoin C. piti
samojedilaisten ja suomalais-ugrilaisten kielten
sukulaisuutta aivan varmana. Vastainen tutkimus on
osoittava, pitääkö C:n mielipide kaikkien n. s.
urali-altailaisten kielten yhteenkuuluvaisuudesta
paikkansa. Joka tapauksessa ovat ne hämmäs-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
