Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Chyluria ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
sääti rajoitetun uskonnonvapauden. Mutta
valtiopäiville 1786 ja 1789 C:tä ei valittu
edusmieheksi, varmaankin seuraus hänen
esiintymisestään uskonnonvapauden asiassa ; kuningas
sitä vastoin häntä suosi. C. tuli 1779 teologian
tohtoriksi ja rovastiksi 1781. Valtiopäiville
1792 hän taas valittiin edustajaksi, mutta
saapui myöhään, osoittaen kuitenkin silloin samoin
kuin 1778, että hän kuningasta ihaillessaan
tiesi ottaa vaarin kansanedustuksen tärkeistä
oikeuksista. Kotimatkalla hän jäällä
Merenkurkun yli kulkiessaan oli hengenvaarassa,
mutta pelastui muutamien seuralaisten kanssa.
Viimeisinä elinvuosinaan C. virkatoimiensa
lomissa käsitteli taloudellisia kysymyksiä ; muun
muassa hän 1799 lähetti Suomen talousseuralle
vastauksen sen asettamaan palkintokysymykseen:
„Mitkä ovat ne esteet, jotka kahlehtivat Suomen
maanmiehen vireyttä? ja mitkä keinot ovat
vaikuttavimmat ja sopivimmat saamaan hänet
taloudessaan noudattamaan suurempaa tarmoa ja
huolenpitoa?” Kirjoituksesta, jossa tavataan
paljon C.n ennemmin esittämiä aatteita, ei
annettu palkintoa, ja se jäi tekijänsä muiden
paperien joukkoon.
C:n kuoltua hänen sisarenpoikansa, sittemmin
arkkipiispa J. Tengström ensimäisenä kuvasi
vainajan toimintaa ja merkitystä (1803) ; suom.
F. J. Rabbe ja ruots. P. Wieselgren julkaisivat
1857 ja 1860 hänestä laajemmat elämäkerrat
kokoelmissa „Finlands minnesvärde män” ja
„Svenskt Biografiskt lexikon”. J. W. Arnberg
teoksessaan „Anteekningar om frihetstidens
politiska ekonomi” (1868) sekä Anders Fryxell
(„Berättelser ur svenska historien”) ja C. G.
Malmström („Sveriges politiska historia”) esittivät
1875 ja 1877 C:n luonnetta ja toimintaa. E. G.
Palmén julkaisi 1877-80 C:n valtiolliset
kirjoitukset kootussa painoksessa „Politiska Skrifter af
Anders Chydenius” liittäen siihen omiin
tutkimuksiin perustuvan laajan esityksen C:n
merkityksestä. Tämän jälkeen löydettiin vihdoin C:n
kauan kateissa olleet käsikirjoitukset, joiden
havaittiin sisältävän paljon julkaisematta jäänyttä,
ja tämän kirjallisen perun ynnä uusien
tutkimusten perusteella Georg Schauman 1908 julkaisi
perusteellisen teoksen: „Biografiska
undersökningar om Anders Chydenius”, mihin liitti
tärkeimmät hänen siihen asti julkaisematta jääneistä
kirjoituksistaan. C:n merkitystä on myös kuvattu
pienemmissä kirjoissa (Axel Lille, „Anders
Chydenius i förhållande tili samtide
nationalekonomer”. E. G. Palmén eräässä osassa
Kansanvalistusseuran elämäkertoja j. n. e.). Kun täysi
vuosisata oli kulunut C’:n kuolemasta 1903,
pystytettiin Kokkolassa hänen pronssinen
rintakuvansa Suomen taloudellisen seuran aloitteesta ;
kuvan on. noudattaen vanhaa maalausta, tehnyt
Valter Runeberg. E. G. P.
3. Anders Herman C. (1833-96).
sanomalehdentoimittaja, tuli ylioppilaaksi 1848 ja
maisteriksi 1857. Tutkittuaan sanomalehtioloja
ulkomailla ja täydestä sydämestään omistettuaan
siihen aikaan yleensä vallitsevan „vapaamielisen”
katsantokannan, sekä oltuaan muutamissa
Ruotsin lehdissä toimittajana, hän tuli 1872
„Helsingfors Dagblad”in toimitukseen ja oli siinä, lopulla
päätoimittajana, v:een 1887, jolloin lehti lakkasi
ilmestymästä. C. toimitti myöskin vv. 1863-65
Helsingissä ilmestyvää „Litterär tidskrift”iä.
Valtiopäivillä 1877-88 hän oli porvarissäädyn
jäsenellä kuuluen n. s. liberaaliseen puolueeseen;
hänelle on annettava se tunnustus, että hän
siinä, usein miltei yksinään, koetti todellakin
toteuttaa niitä vapaamielisiä periaatteita, joiden
nimellä puolue kulki, vieläpä silloinkin kun ne
tulivat ristiriitaan ruotsalaisuuden etujen kanssa.
(K. G.)
4. Johan Jakob C. (1836-90).
kemianprofessori ; ylioppilas 1851, dosentti 1861,
nimitettiin professoriksi 1871. Terveydellisistä syistä
hän luopui tästä virastansa jo 1880. C. oli
aikaisemmin, osaksi ystävänsä A. E. Nordenskiöldin
kanssa, tutkinut maalajimetalleja (toriumi),
mutta oleskeltuansa Würtzin luona Pariisissa
hän ryhtyi orgaanisen kemian tutkimuksiin. C.
oli omaksunut kokonaan sen uuden oppisuunnan,
jota Würtz, Kekulé, Hofmann y. m. edustivat, ja
toi tämän käsityskannan meidän yliopistoomme.
Hän on julkaissut, paitsi väitöskirjoja, useita
kemiallisia ja yleisluonnontieteellisiä
kirjoituksia. (’. oli innokas jäsen siinä valtiollisessa
piirissä, jota „Helsingfors Dagblad” edusti. Vv.
1859-73 C. oli Uudenmaan ja Hämeenläänin
maanviljelysseuran sihteerinä. Edv. Hj.
5. Jakob Wilhelm C. (s. 1863), lakitieteen
professori ; tuli ylioppilaaksi 1881, fil. kand.
1S84, lakit. kand. 1888. lakit. toht. 1891. V. 1892
C. nimitettiin yliopiston äskenperustettuun
yleisen lakitieteen ja lainopin ensyklopedian
apulaisen virkaan ja 1901 Suomen siviilioikeuden
professoriksi, ollen v:sta 1907 lainopillisen
tiedekunnan dekaanuksena. Hän on julkaissut
väitöskirjana „Bidrag tili läran om leveransaftalet”
(1891) sekä „Hustrus förmögenhetsrättsliga
förhållande tili mannen och lians arfvingar enligt
finsk lag” (1900). Lainopillisen yhdistyksen
aikakauskirjassa („Tidskrift utgifven af
Juridiska föreningen i Finland”), jonka
toimittajana hän on ollut v:sta 1892, C. on julkaissut
arvokkaita tutkimuksia, etupäässä
siviilioikeuden alalta, joista useita sitten on erikseenkin
painosta ilmestynyt. Niistä mainittakoon „Läran
om köp” (1893), „Om försträckning" (1894).
„Om inlag öch ombud” (1896), „Om aktiebolag”
(1898), „Om arbetskontakt” (1906-1907).
Chyluria ks. Khyluria .
Chylus ks. Khylus.
Chymos ks. Khymos .
Ciaccona [tšakō´na] (it.) ks. Chaconne.
Cialdini [tšaldī´-], Enrico (1811-92), it.
kenraali : oltuansa Portugalissa ja Espanjassa
sotapalveluksessa, hän tuli 1848 Milanossa
vapaajoukon päälliköksi ja oli Krimin sodassa
sardinialaisen prikaatin komentajana. Sardinian
sotajoukon päällikkönä hän 1859-60 voitti ensin
paavillisen ja sitten napolilaisen armeian, valloitti
Capuan, Gaetan y. m., ja otti samoin kunnialla
osaa 1866 v:n sotaan. Sittemmin C. oli 1876-81
Italian lähettiläänä Pariisissa.
Ciampoli [tšam-J, Domenico (s. 1855), it.
runoilija. Hänen ensimäinen novellikokoelmansa
oli „Fiori de monte” (1876). Sitä seurasivat:
„Fiabe abruzzesi” (1880), „Racconti abruzzesi”
(1880), „Trecce nere” (1882) ja „Cicuta” (1884),
jotka osaksi sisältävät nerollisia
vuoristolaiselämän kuvauksia. C. on lisäksi julkaissut
romaanit: „L’ignoto” (1884), „Roccamarina”(1890),
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
