Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Työtilasto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
29
Työtilasto
30
het, yhtä monta molemmin puolin. Jos sovittelu
ei onnistu, on lautakunnan annettava
sovinto-tuomio; tässä tapauksessa on riitapuolten
määräajan kuluessa ilmoitettava alistuvatko he
sovinto-tuomioon. Ilmoituksen tekemättä jättämistä
pidetään kieltävänä vastauksena. — Ranskassa
tekee 1892 hyväksytty laki mahdolliseksi
seuraavan sovittelumenettelyn: Toisen riitapuolen
rauhantuomarille esittämästä pyynnöstä
viimemainitun on ehdotettava vastapuolelle, että
asetettaisiin sovittelulautakunta (comitd de
conci-liation), jossa on enintään 10 valtuutettua,
toinen puoli - työväen, toinen puoli työnantajain
valitsemia. Jos ehdotus hyväksytään, kokoontuu
lautakunta rauliantuomarin johdolla. Ellei
sopimusta saada aikaan, lykätään asia
sovinto-oikeu-teen (conseil d’arbitra(je), johon kumpikin puoli
valitsee yhden tai useampia sovintomieliiä tai
myöskin yhteisen soviutotuomarin. Jos
sovinto-miehet eivät pääse yksimielisyyteen, voivat he
puolestaan valita sovintotuomarin. Elleivät he
voi sopia tästäkään, on lähimmän
siviilituomio-istuimen nimitettävä tällainen sovintotuomari.—
Ruotsissa on v. 1916 julkaistun lain mukaan
eri osissa maata olemassa valtion palkkaamia
sovittelumiehiä, joiden tehtävänä on työriitain
sovittaminen. Sovittelumiehen asiana on, jos hän
katsoo sen tarpeelliseksi tai jompikumpi
riitapuolista niin haluaa, neuvoteltuaan asianosaisten
kanssa ja saatuaan heidän ehdotuksensa, valita
asiantuntijoita, jotka yhdessä hänen kanssaan
muodostavat välityslautakunnan. — Tanskassa
on 1910 annetun lain mukaan hallituksen
määräämä sovintomies, jolla on oikeus riitapuolten
pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kutsua
asianosaisia sovitteluihin ja kutsumusta on silloin
noudatettava. Sitäpaitsi on v:sta 1900
pysyväinen sovinto-oikeus, johon työnantajain yleinen
järjestö vuosittain valitsee kolme jäsentä ja
työväen yleinen järjestö niinikään kolme jäsentä.
Sovinto-oikeuden jäsenet valitsevat
puheenjohtajaksensa lakimiehen. Jos ne eivät sitä tee, on
puheenjohtaja korkeimman oikeuden ynnä
muiden pääkaupungissa olevain tuomioistuinten
puheenjohtajani valittava. Tämä sovinto-oikeus
ratkaisee yleisen tuomioistuimen vallalla
lopullisesti joukkosopimuksia koskevia työriitoja,
eräitä kuitenkin vain, jos asianosaiset sopivat
jättämään ne sen ratkaistaviksi. — Suomessa
on voimassa olevan elinkeinolain mukaan
kaupungissa olevan käsityö- ja tehdasyhdistyksen
valtuusmiesten asiana ryhtyä sovittamaan
työnantajain ja työntekijäin välillä syntyneitä
riitoja. Tällaisia asioita käsiteltäessä lisätään
valtuusmiesten lukumäärä puolella tai sitä
lähimmällä ylimmällä luvulla hyvämaineisia ja
täysvaltaisia kaupungin työntekijöitä. Näin
lisättyjen valtuusmiesten tulee koettaa sovittaa tai,
jos se ei onnistu, kohtuuden mukaan harkita ja
ratkaista sanotut riitaisuudet; jollei kumpikaan
riitapuoli 14 päivän kuluessa päätöksen
julistamisesta haastata vastapuoltansa lailliseen
tuomioistuimeen, saa päätös lainvoiman ja on
ulosoton alainen. Näitä säännöksiä lienee
kuitenkin tuskin ensinkään käytännössä noudatettu.
Yhtenä syynä tähän on, että puheenalaisten
valtuutettujen kokoonpano ei ole tasapuolinen.
Tämän laitoksen ajanmukaista kehittämistä varten
liitettiin vv. 1907 ja 1908 ensimäisille valtiopäi-
ville annettuun esitykseen elinkeinolaista
myöskin ehdotus työnteki jöistä ja työnantajista tasa
väkisesti kokoonpannuista ammatti vai tulisioista
ja näiden tehtävistä työriitain sovittamiseen
nähden. V: n 1908 toisilla valtiopäivillä tehtiin
ammattivaltuustoja koskeva esitysehdotus, josta
työväenasiain valiokunta antoi mietinnön. Jouluk.
21 p. 1889 ammatintarkasta jille annetun
ohjesäännön mukaan näiden tulee koettaa sovittaa
työriitoja. Ammatintarkastajat ovatkin usein
tällaisissa tapauksissa esiintyneet välittäjinä ja
joskus menestykselläkin. Eräissä ammateissa esim.
graafillisen teollisuuden alalla ja Helsingin
rakennusteollisuudessa on työnantajain ja työntekijäin
kesken saatu aikaan sopimuksia työriitain
sovittamisesta ja ratkaisemisesta.
Euroopan valtioissa ei työriitain käsittely
yleensä ole pakollinen eikä annettu päätös sitova,
jolleivät riitapuolet ole sopineet niihin
alistuvansa. Lainsäädäntö on rajoittunut siihen, että
asianosaisille on valmistettu tilaisuus työriitain
sovitteluun ja ratkaisuun, tai siihen että on koe
tettu saada heitä itseään panemaan sitä toimeen.
Samaten on yleensä laita P o h j o i s-A meri
i-k a n valtioissa. Poikkeuksena 011 Kanada,
missä 1903 rauta- ja raitioteitä varten ja 1907
yleisesti sellaisissa ammateissa, jotka ovat
yleisen edun kannalta tärkeät, 011 pantu toimeen
menettely, jolion kuuluu pakollinen sovittelu, mutta
ei pakollinen sovinto-oikeus. Pisimmälle on
valtion sekaantuminen työoloihin kehittynyt
Austraaliassa. Uudessa Etelä-Walesissa ja
Länsi-Austraaliassa on sovittelu- ja
sovintolautakuntain käyttäminen määrätty pakolliseksi;
asianomaiset eivät saa sakon uhalla ryhtyä
työtaisteluun, ennenkuin ovat kääntyneet
sovittelulauta-kunnan tai sovinto-oikeuden puoleen. Uudessa
Seelannissa 011 asianlaita sama siinä tapauksessa,
että toinen riitapuoli on pannut asian vireille
sovittelulautakunnassa tai sovinto-oikeudessa.
Sovintotuomiot ovat näissä maissa
oikeudellisesti sitovat siinäkin tapauksessa, että
asianosaiset eivät ole edeltäpäin tai perästäpäin
sitoutuneet niitä noudattamaan. [,,Nykyaikainen yli
teiskuntapolitiikka"; ,,Yhteiskunnallinen käsi
kirja".] J. F.
Työtilasto. Uudenaikaisella palkkatyöläisellä
on yhteiskunnassa erikoinen asema, joka monessa
suhteessa on epäedullisempi kuin muiden
yhteiskunnan jäsenten. Se valtion
yhteiskuntapoliittinen toiminta, mikä tämän johdosta käy
tarpeelliseksi, on perustettava mahdollisimman
täydelliseen tietoon niistä olosuhteista, joissa
halutaan panna toimeen muutoksia ja parannuksia.
Tämä tieto on olennaiselta osalta
saavutettavissa tilastollisten tutkimusten pohjalla; se
tilaston osa, joka käsittelee palkkatyöläisten
olosuhteita, on saanut nimen t. eli sosiaalitilasto. —
T:n harjoittamista varten on yleensä perustettu
erityisiä valtioelimiä, työtilastollisia toimistoja
(työvirastoja). Ne tehtävät, jotka 011 annettu
työtilastollisten toimistojen suoritettaviksi, ovat eri
maissa jonkun verran erilaisia, mutta näiden
toimistojen tärkeimpänä tehtävänä on
kumminkin ollut kerätä ja tilastollisesti muokata ainesta,
joka 011 omansa valaisemaan palkkatyöläisten
olosuhteita. Mitä niihin menetelmiin tulee, joita
työtilastolliset toimistot noudattavat,
huomautettakoon erityisesti siitä, että ensitietojen kerää-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
