Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tähtitieteellinen kello ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
91
Tähtitieteelliset koneet
92
t i t ja oktantit, jotka usein olivat
kiinteitä ympyränrenkaan osia ja joiden avulla
korkeus- ja muita kulmia mitattiin (vrt.
Sekstantti). Kulmien määräämiseen käytettiin,
paitsi asteisiin jaettuja ympyränrenkaita tai
niiden osia, myöskin erityisiä kolmio- ja
neliö-laitteita, joista diopteriviivoittimen asema voitiin
määrätä ja siten laskea haettava kulma.
Tämmöisiä laitteita on esitetty edelläolevassa kuvassa
(1 ja 3 ikkunoista näkyvällä terassilla, 2 on
armil-laarikehä, 4 jonkunmoinen ei-kiinteä kvadrantti),
jonka merkillisin kone on meridiaanitasossa
oleva suuri muurikvadrantti B D E C.
Tämän koneen avulla voitiin määrätä, sekä
deklinatsioni (E diopterin asemasta, toinen
täh-täysviivan määrääjä, diopteri A oli kiinteä),
että rektascensioni, jos meridiaanikulun tähtiaika
(vrt. kelloja kuvan alakulmassa) samalla
havaittiin. Kuva esittää Tyko Brahen observatoria,
missä kaikki ennen kiikarin sovelluttamista
tähtitieteellisiin havaintoihin käytetyt koneet ja
havaintometodit olivat korkeimmilleen
kehittyneet. Puoli vuosisataa Tyko Brahen jälkeen.
1600-luvun alkupuoliskolla, otettiin kiikari
käytäntöön (ks. Kaukoputki) ja diopterin
sijaan tuli objektiivin polttopintaan asetettu
hiusristikko. Varsinaisiin taivaankappaleiden
paikanmääräyksiin nälulen ei kiikarin käyttö
alussa kuitenkaan merkinnyt läheskään yhtä
paljon kuin yleiselle tähtitaivaan (etenkin
auringon-systeemimme) tuntemiselle. Vasta 1700-luvun
loppupuolella onnistuttiin jakaa t:ssä k:ssa
kulmien määräämistä varten aiotut renkaat ja
ympyrät niin tarkalleen asteosiin, että havaintojen
tarkkuus huomattavasti parantui. Itse
astemäärän lukemista varten varustettiin ympyrän kehät
noonioilla, suurennuslaseilla ja (myöhemmin)
mikroskooppilaitteilla. Jaoituksen nollapistettä
sanotaan indeksiksi. Entisen
-muurikvadran-tin asemesta käytetään nyk. pasaasiko n etta
ja m e r i d i a a n i y m p y r ä ä (ks. t.), joiden
kummankin pääosa on meridiaanitasossa
vaakasuoran akselin ympäri
liikkuva kiikari, jonka
kaltevuuskulmat
voidaan lukea akseliin
kiinnitetystä
ympyrästä, edellisessä
ainoastaan suunnilleen,
jälkimäisessä erittäin
tarkkaan.
Pasaasi-konetta, jonka asema
meridiaanitasossa on
suurimmalla huolella
määrätty, ja jonka
hiusristikossa pystysuorat langat ovat
tärkeimmät, käytetään ajan ja rektascensionin
määräämiseen. Meridiaaniympyrää käytetään
pääasiallisesti napakorkeuden ja deklinatsionin
määräämiseen. Taivaankappaleiden korkeuskulmien
mittaamista varten käytetään pysty sirkkeliä
1. vertikaaliympyrää, mikä yleensä on kiinteätä
meridiaaniympyrää pienempi. Kiikarin
vaakasuoraan kiertoakseliin on kiinnitetty pystysuora
ympyrä, joka on tarkalleen jaettu asteisiin.
Horisontaali- (atsimut-) kulmien tarkkaan
mittaamiseen tämä kone ei sovellu, koska
kiikarikan-nattimen vaakasuoralla ympyrällä ei voida
toimittaa tarkkoja lukemisia. Jos viimemainittu
huomioon. Puhutaan heliosentrisestä tai
geosentri-sestä paikasta, riippuen siitä onko havaitsija
ajateltu olevan auringon vai maan keskipisteessä.
Kiintotähtiin nähden viimemainittujen paikkojen
ero häviää. 77. R.
Tähtitieteelliset koneet voidaan jakaa
kahteen ryhmään, aetrometrisiin ja
astro-fysikaalisiin. Edellisten avulla määrätään
tähtien paikat, jälkimäisiä käytetään
taivaankappaleiden fyysillisten ominaisuuksien tutkimiseen.
Vanhin astrometrinen kone oli epäilemättä
g n o m o n, maahan lyöty pystysuora paalu,
jonka varjon pituudesta auringon korkeuskulma
voitiin määrätä. Varhaisin tähtäinlaite oli
Muurikvadrantti (Tyko Braiien oDservuiuri).
diopteri, viivoitin, jonka molemmissa päissä oli
sitä vastaan kohtisuoria, pienillä tähtäysaukoilla
varustettuja levyjä. Tärkeimpiä vanhan ajan
t :iä k :ta oli a r m i 11 a a r i k e h ä tähtien
tunti-kulman ja deklinatsionin määräämistä varten.
Tämän koneen tärkeimmät osat ovat kaksi
kiinteätä, asteisiin jaettua rengasta, joista toinen on
meridiaani- ja toinen ekvaattorin tasossa, sekä
kolmas, diopterilaitteella varustettu,
taivaan-akselin kanssa yhdensuuntaisen akselin ympäri
pyöritettävissä oleva rengas, joka siis aina on
kohtisuorassa ekvaattorirengasta kohti. Kaikilla
renkailla on sama keskipiste. Sisimmän,
liikkuvan renkaan diopterilaitteena on kaksi rei’illä
varustettua levyä, joita voidaan siirtää rengasta
myöten. Tähtäysviivan tulee kulkea kaikkien
renkaiden yhteisen keskipisteen kautta, mistä syystä
tässä pisteessä on myöskin diopteriaukko.
Tunti-kulmat luetaan ekvaattorirenkaalla ja
dekli-natsionikulmat liikkuvalla renkaalla. Vanhalla
ajalla käytettiin myös astrolabiumia
(ks. t.), joka on samaa rakennetta kuin
edellinenkin. Tällä koneella määrättiin tähtien
leveydet ja pituudet. Vanhan ajan mittauskoneista
mainittakoon vielä kvadrantit, sekstan-
Meridiaanikone.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
