Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tähtitieteelliset kongressit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
97
Tähtitieteelliset kongressit—Tähtitieteelliset koordinaatit
98
etupäässä spektraali koneet: spektrografit,
spektroskoopit ja spektrometrit
Ivrt. Spektraalianalyysi ja
Spektrometri). Itse asiassa näiden koneiden merkitys
ei rajoitu taivaankappaleiden kemiallisen
kokoonpanon määräämiseen. Dopplerin
prinsiipin (ks. t.) avulla voimme
spektraalihavain-noista laskea liikkumisnopeudet näköviivan
suunnassa, täten saavuttaen selvemmän käsityksen
kiintotähtien itseliikunnasta, kaksoistähtiparien
komponenttien radoista j. n. e. Tähtitieteelle nyk.
tärkein spektraalikone on epäilemättä
spektro-graii. Tämä 011 lyhyesti sanottu spektroskooppi,
jonka antama spektri kiinnitetään
valokuvauslevylle. Suuren objektiivin polttopinnassa olevan
raon kautta taivaankappaleesta tulevat valosäteet
sattuvat pieneen kollimaattoriobjektiiviin, josta
ne yhdensuuntaisina jatkavat prismajärjestelmän
kautta ja tämän jälkeen, väreihinsä
hajaantuneina, tähystinputken objektiivin kautta viime
mainitun polttopintaan asti, missä
valokuvauslevy ne ikuistuttaa. Nykyajan spektrografit
kaikkine tähtäyslaitteineen, vertailuspektreineen
ja sähköjohtoineen konstanttisen lämpötilan
aikaansaamiseksi kuuluvat konetekniikan
huomattavimpiin saavutuksiin. Helsingin
observato-rille hankittiin 1914 spektrografi, joka käyttää
hyväkseen valokuvausrefraktorin optillista
objektiivia. Auringon protuberanssien tutkimista
varten on olemassa erityisiä spektroskooppeja.
Helsingin observatorin spektrografi.
Spektro h eliografin (ks. t.) avulla voidaan
kemiallisesti kartoittaa koko auringon pinta.
Fotometriset koni et muodostavat toisen tärkeän
ryhmän astrofotografisia koneita (vrt.
Valon-mittari). Tähtien valonvoimakkuuden
määräämiseen käytetyistä koneista 011 Zöllnerin
p o 1 a r i s a t s i o n i f o t o m e t r i
huomattavimpia. Kiikarin näköpiiriin, tutkittavan tähden
viereen, johdetaan heijastuslaitteiden avulla
lampun liekin synnyttämä „tekotähden" kuva.
Lampun ja kiikarin väliseen johtoputkeen on
asetettu kaksi Nieolin prismaa. Toinen näistä on
kiinteä, toista voidaan kiertää, ja kiertämisen
suuruus voidaan lukea ympyränrenkaalla. Jos
kummallakin nieolilla on yhteinen värähdystaso,
on tekotälulen valo suurimmillaan. Kuta
suuremman kulman värähdystasot muodostavat, sitä
heikommaksi käy tekotälulen kirkkaus.
Polari-satsioniopin lakien mukaan on tekotähden
valonvoimakkuus verrannollinen tasojen välisen
kulman eosinin neliöön. Havaittaessa kierretään
toista nicolia, kunnes tekotähti osoittaa saman
X Paineltu «>/, 18.
kirkkauden kuin tutkittavakin tähti, ja
ympyrä-lukemasta saadaan tämän kirkkauden
numeroarvo. Erityisen laitteen avulla voidaan
teko-tähdelle saada jokseenkin sama värikin kuin
mikä tähdellä on. Zöllnerin konetta on
myöhemmin monissa suhteissa parannettu.
Polarisatsioni-prinsiippiin perustuu myöskin Pickeringin
meridiaani fotometri, jossa
vertailumit-tana ei ole tekotälulen vaan jonkun napatäliden
valonvoimakkuus. Toista mallia on
kiilafoto-metri. Kaukoputken objektiivin polttopinnassa
011 tummasta lasista tehty kiila, jota voidaan
työntää enemmän tai vähemmän himmentämään
havaittavaa tähteä. Mittakaavasta luetaan kiilan
asema, silloin kuin 011 niin paksulta tummaa
lasia näkölinjassa, että tähti katoaa. Näistä
lukemisista saadaan siis tähden valonvoimakkuus.
Kauttaaltaan toisenlaisen fotometrian on
tähtitieteelle avannut valokuvaus. Valokuvauslevyn
kutakin tähteä edustavan pilkun suuruudesta tai
(jos levy on otettu hieman ulkopuolella
polttopistettä. Janssen-Schwarzschildin menettely)
mustuudesta voidaan erityisten koneiden (m i k r
o-fotometrien) ja mittakaavataulukkojen
avulla määrätä tähtien ,,suuruudet", s. o.
valonvoimakkuudet, mutta nämä eivät ole
verrattavissa paljaalla silmällä muiden fotometrien
kautta määrättyihin, koska eri värit sangen eri
lailla vaikuttavat silmään ja valokuvauslevyyn.
ii. r.
Tähtitieteelliset kongressit (ks.
Kongressi). Ensimäinen kansainvälinen tähtit.
kongressi pidettiin Heidelbergissa 1863, jolloin
kansainvälinen liitto ,,Astronomiselle
Gesell-schaft" perustettiin. Tämän jälkeen
kansainvälisiä t:iä k:ja on pidetty n. joka toinen vuosi.
Taivaan valokuvaamista koskevia kysymyksiä
varten ensimäinen kansainvälinen kongressi
kokoontui Pariisiin 1887, auringontutkimuksia
varten St. Louisiin 1904, myöhemmin on näitä
kokouksia pidetty n. joka kolmas vuosi eri
paikoissa. n. r.
Tähtitieteelliset ko’ordinaatit (ks. K o’o r
d i n a a 11 i) määräävät taivaankappaleen
aseman taivaanpallolla. T. k. ovat kulmamittoja,
ja ne lasketaan jostain perustasosta ja tällä
olevasta pisteestä seuraavasti : Tähden kautta
asetetaan taso kohtisuoraan perustasoa vastaan.
Tämä kohtisuora taso leikkaa taivaanpalloa
isoympyrää myöten, joka kulkee perustason napojen
kautta. Toinen tähden aseman määräävä
koordinaatti 011 se kulma, joka vastaa mainitun
isoympyrän tähden ja perustason välistä osaa,
toisen mittana on se perustasoa taivaalla esittävän
isoympyrän osa, jota kohtisuoran isoympyrän
leikkauspiste ja perustason isoympyrällä oleva
peruspiste rajoittavat. Olkoon allaolevassa
taivaanpalloa esittävässä kuviossa K havaitsijan
paikka, s tähti, taso jvtim perustaso ja m
peruspiste. Tähden 8 ko’ordinaatit ovat silloin iis
ja mii. Perustasona käytetään joko horisontin,
ekvaattorin tai ekliptikan tasoa.
1. Perustaso: horisontaalitaso, peruspiste:
horisontin ja meridiaanin leikkauspiste. T. k.:
korkeus (118) ja at s imut (mii). Atsimut
lasketaan peruspisteestä länteenpäin. — 2.
Perustaso: ekvaattoritaso, peruspiste: ekvaattorin ja
meridiaanin leikkauspiste. T. k.: d e k 1 i n
a-t s i o n i (ds kuvassa) ja tuuti k uima (m’d).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
