Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uhlenhuth ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
133
Uhlenhuth—Uhri
134
sauoniaisuutta ja
varsinkin balladirunoilijana hän
on Saksan kirjallisuuden
huomatuinipia.
Ensimäi-sen kerran U. julkaisi
runonsa 1815; seur. v.
ilmestyi kokoelma
„Vater-ländische Gedichte", joka
alkaa varsinaisen
poliittisen runouden Saksassa
19:nnellä vuosis. U. on
myöskin kirjoittanut pari
historiallista näytelmää:
„Ernst, Herzog von
Schwa-ben" (1818) ja „Ludwig
der Bayer" (1819), jotka
kuitenkin ovat
dramaattisesti sangen heikkoja. Ansiokkaan työn U. on
suorittanut tutkijana, kohdistaen huomionsa
etupäässä saksalaiseen ja germaanilaiseen
muinaisuuteen. Hänen lukuisat kirjoitelmansa ja
luentonsa Saksan vanhan kirjallisuuden alalla ovat
vaikuttaneet herättävästi ja säilyttäneet arvonsa
vielä myöhempinäkin aikoina. Niistä
mainittakoon „Walther v. d. Vogehveide" (1822), „t?ber
den Mythus von Thor (1836), „Alte hoch- u.
niederdeutsche Volkslieder" (1844, 2 nid.;
3:s pain. 1893, 4 nid.) sekä Tiibingenissä 1829-32
pidetyt oivalliset luentosarjat „Geschichte der
altdeutsclien Poesie", ,,Geschichte der deutschen
Dichtung im 15. u. 16. Jh.", ,,Sagengeschichte der
gerinanischen u. romanisehen Volker". U:n kootut
tieteelliset teokset ilmestyivät nimellä „Scliriften
zur Geschichte der Dichtung u. Sage" (8 nid.
1866-72, julk. v. Keller, Holland ja Pfeiffer).
U:n runotuotteet on usein julkaistu. Riemu
-juhlapainos „Gescliichte u. Dramen" ilmestyi
1886. Hänen kootut teoksensa julk. Fischer
(6 nid. 1892), elämäkerralla ja muistutuksilla
varustetun valikoiman Fränkel (2 nid. 1893) ;
uudempia laitoksia ovat v. Gottschaliu (1899),
llolthofin (1901) y. m. Kriitillisen pain.
.,Gedichte" julk. Schmidt ja Hartmann (2 nid.
1898). U:n „Tagebuch 1810-20" julk. Hartmann
(1897). [Mayer, ,,L. U., seine Freunde u.
Zeit-genossen" (2 nid. 1867) ; „Uhlands Lcben", julk.
U:n leski (1874); elämäkertoja julk. Pfeiffer
(1862); Jahn (1863); Holland (1886); Fischer
(1887); Keller, „U. als Dramatiker" (1877);
Duntzer, ,,U :s Balladen u. Romanzen" (2 :nen pain.
1890| ; Maync, „U:s Jugenddichtung" (1899);
Moestur, „U:s nordische Studien" (1902);
Schmidt, „U:s Poetik" (1906); Haag, „L. U. Die
Entwickelung des Lyrikers" (1907).] E. W-s.
Uhlenhuth (ulanhutj, Paul (s. 1870), saks.
hygienikko ja bakteriologi, tuli 1905
bakterio-logian ja hygienian professoriksi sekä 1906
Kai-serlicher Gesundheitsamtin bakteriologisen
osaston johtajaksi Berliiniin. V. 1911 U. nimitettiin
mainittujen tieteiden professoriksi Berliinin
yliopistoon. Hänen tutkimuksensa on kohdistunut
usean tarttuvan taudin, lavantaudin,
spitaalitau-din, kuppataudin y. m. vastustamiseen m. m.
kohottamalla ruumiin kuhunkin näistä
kohdistuvaa erikoista vastustuskykyä. U. on eniten
tunnettu keksimästään menettelytavasta, jolla
voidaan eri verilajit, ihmisen ja eläinten veri,
erottaa toisistaan, millä seikalla on suuri
merkityksensä oikeuslääketieteessä, kun esim. on rat-
kaistava, johtuuko jokin vanha jo kuivunut
veritahra jossakin vaatteessa ihmisen vaiko
eläimen verestä. Eläintieteessä ou U:n
menettely otettu apuneuvoksi ratkaistaessa kysymystä,
missä määrin ihminen ja eri apinalajit ovat
pidettävät toistensa lähimpinä kehitvsmuotoina.
U:n tieteellisestä tuotannosta mainittakoon
etupäässä: „Zur Lehre von der Untersuchung
verschiedener Eiweissarten mit Hilfe spezifischer
Sera" (Festschrift Mr Robert Koch, 1903), „Das
biologiselle Verfahren zur Erkennung und
Untersuchung von Menschen- und Tierblut" (1905).
.1/. O-B.
Uhlhorn [ui-], Gerhard (1826-1901), saks.
jumaluusoppinut, toimi saarnaajana ja
kirkollisena hallintomiehenä Hannoverissa. Teoksia:
,,Urbanus Rhegius, sein Leben und ausg^vvählte
Schriften" (1861), „Der Kampf des Christentums
mit dem Heidentum" (1874, 6:s pain. 1899, myös
suom.), ,,Kämpfe und Siege des Christentums"
(1898, 2:nen pain. 1904), ,,Das Leben Jesu in
seinen ueueren Darstellungen" (4:s pain. 1892);
„l)ie christliche Liebestätigkeit" f ITI 11882-90,
2 :nen pain. 1896). A. J. P-ä.
Uhri. Pakanallisessa jumalanpalveluksessa on
uhrilla tärkein ja keskeisin osa. Kuvitellessaan
jumalat itsensä kaltaisiksi olennoiksi ihminen
koettaa uhrilahjoilla tyydyttää heidän tarpeitaan.
Muutamat uskonnontutkijat ovat johtaneet uhrin
alkuperän vainajainpalvonnasta (ks. t.), vedoten
siilien, että kuolleiden hengille jo ammoin -on
ollut tapana antaa monenlaisia uhrilahjoja. Uhrit
saattavat kuitenkin kehittyä useammalla eri
tavalla. Metsästäjä- ja kalastajakansat
toimittavat jokaisen teurastuksen aivan kuin se olisi
uhritoimitus muistelematta silti mitään erikoista
jumalaa tai haltiaa. Metsänriistan luut
kannetaan ehjinä metsään, vesieläinten veteen vain
siinä tarkoituksessa, että niistä jälleen tulisi
uusia eläimiä. Myöhemmin kohdistuu pyhä
huolenpito ja huomio ainoastaan pyyntikauden tai
pvydystyksen ensimäiseen saaliiseen, mikä e s
i-koisuhrina pyhitetään metsän tai veden
haltialle. Luonnonilmiöille ja -esineille
uhraamisen tarkoituksena näyttää alkuaan olleen
jonkinlaisen „voiman" antaminen, mikä useimmiten
vaikuttaa aivan maagillisesti. Niin esim. jos
veteen heitetty uhri tuottaa liian pitkäaikaisen
tai rankan sateen, otetaan se pois ja kuopataan
maalian. Uhraamalla teuraita rakennusten
perustuksiin tehdään nämä kestäviksi, aivan kuin
ihmisen nauttima ravinto tuottaa hänelle
elinvoimaa. Luonnonjumalille toimitetuista
esine-uhreista voi vielä vähemmin päättää kuuluvatko
ne alkuaan taikuuden vai uskonnon piiriin. Onko
esim. ukkosjumalalle pyhitetty suuri puuvasara
uhri vai taikakeino ukkosen aikaansaamiseksi?
Uhrit on tapana jakaa verisiin ja verettömiin.
Edellisiin kuuluvat ihmis- ja eläinulirit.
Jumalan olopaikan mukaan uhri joko ripustetaan
puuhun, kuopataan maahan tai upotetaan veteen.
Taivaallisille jumalille uhrattaessa asetetaan se
korkeille vuorille tahi poltetaan (polttouhri),
jotta tulen savu saattaisi uhriantimet taivaan
korkeuteen. Uhrisavun kohoamisesta tai
maahan painumisesta päätetään tällöin, mitenkä,
jumala suhtautuu uhriin. Uhriteuraan tulee olla.
virheetön ja terve, sitäpaitsi se usein erikoisilla
menoilla, pesemällä, savustamalla tai muulla
Ludwig Uhland.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
