Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ukonkivi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
149
Ukon kivi—Ukraina
150
miu sanottuna klo 1-4 i. p. (tammik.-toukok.
klo 3-4 i. p., kesäk.-elok. klo 1-2 i. p.;
syysk.-jouluk. ei ole selvää vuorokausimaksimia), on
sentähden luonnollista, että laajojen selkien
rantamailla useimmat u:t kulkevat vesiä kohti,
kun taas mereltä päin harvoin tulee u:ja. Esim.
Oulussa ja Raumalla on tuskin nimeksikään
havaittu lännestä tulevia u :ja. Kotkassa ovat
eteläiset ja kaakkoiset u:t harvinaisimmat,
läntiset tavallisimmat. Loviisassa tulevat u:t
useimmin luoteesta, harvat lounaasta ja kaakosta (sekä
koillisesta). Käkisalmessa u :t nousevat ani
harvoin idästä ja koillisesta, useimmin etelästä ja
luoteesta. Sisämaan vedet, sekä suuret selät että
usein pienemmätkin osoittavat samantapaista
vaikutusta kuin Pohjanlahti, Itämeri,
Suomenlahti ja Laatokka. Saaristojen havaintoasemilla
on havaittu, että lounaiset u:t ovat
tavallisimmat Marketilla ja Suursaarella, kaakkojset taas
Bogskärillä ja Hangon majakalla. Mitä vuorien
ja tunturien vaikutukseen tulee u :jen suunnan
määrääjinä, vievät havainnot siihen
johtopäätökseen, että enimmän u:oja nousee laaksojen ja
matalan maan puolelta, vähimmin tuntureilta
päin. — U:jen lukuisuus vähenee Suomessa
etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Lukuisuuden
kasvaminen itäänpäin on Itä-Euroopan
mantereen aiheuttama. Suurin on lukuisuus maan
eteläosassa 61°-62° välisellä alueella. Saimaan
vesistön alue on Suomen varsinainen u:jen
maksimi-seutu (12-14 ukkospäivää v:ssa). Runsaimmin
koko maassa sattuu u :oja mainitulla alueella
olevassa Tuusniemessä (keskimäärin 19 u.-päivää
v:ssa). Harvinaisimmat ovat u :t Lapissa (6
päivää v:ssa). 30-vuotisena havaintokautena
(1887-1916) oli 1902 u:ista köyhin vuosi, enimmän
niitä tuli ensi sijassa v:u 1896 ja toiseksi
v:n 1905 osalle. Useimmin 011 meillä u:oja
heinäkuussa, sitten elokuussa ja kolmanneksi
kesäkuussa. Ukoniskuista surmansa saaneiden
henkilöjen lukumäärä oli 1887-96 keskimäärin
3,i miljoonaa kohti ja 1897-1906 vain l,s
miljoonaa kohden, mutta on viime vuosina ollut
kasvamaan päin. Useimmat ukoniskut ovat
1887-1906 sattuneet Turun ja Porin läänissä,
toiseksi Vaasan läänissä.— [..Ukonilmat Suomessa";
1887-1906; Kaino Oksanen, ..Ukkospurkausten
tulosuunta Suomessa" (1916).] U. 8:n.
Ukonkivi 1. p i i k i v i ks. Kvartsi.
Ukonnauris ks. E r y s i m u m.
Ukonnuoli, salama: ukonvaaja.
Ukonpalko ks. B u n i a s.
Ukonparta ks. N a r d u s.
Ukonputki ks. H e r a c 1 e u m.
Ukonvaaja (ukonnalkki,
ukkosen-vaaja), kansan käyttämä nimitys kiviaseille,
lähinnä kirveille ja taltoille. Nimityksen
perustana oli käsitys että u. oli vaaja, joka salaman
mukana putosi maahan. U:aa käytettiinkin sen
vuoksi välikappaleena monenlaisissa taioissa.
Sama käsitys kiviesineistä on ollut yleinen
monilla eri kansoilla. A. M. T.
Ukonvaara, 495 m korkea vuori Kuusamossa,
Tavajärven kaakkoispuolella, n. 65 km kirkolta
itäkoilliseen. Kaunis näköalapaikka.
Ukonvakat ks. S 11 o m a 1 a i s t e n
muinaisuskonto.
Ukonvuori ks. S u o m a 1 a i s t e n
muinaisuskonto.
Ukraina ja ukrainalainen
kansallisuusliike. Sana ukraina merkitsee
rajaseutua, mutta 1600-luvulla sillä osoitettiin sitä
Puolan valtakunnan rajamaata, joka käsitti
jotenkin nykyisen Kiovan, melkoisen osan
Jeka-terinoslavin, Ilersonin ja Podolian
kuvernement-tia sekä koko Pultavan kuverneinentin, toisin
sanoen keskisen ja alisen Dneprin sekä eteläisen
Bugin ympäristöt. 19:nnellä vuosis. on U.
vähitellen tullut, varsinkin vähävenäläisen 1.
ukrainalaisen kansallisuuden tietoisuudessa, koko tämän
kansallisuuden asuma-alan yleiseksi nimeksi
(ks. Ukrainan kieli ja kirjallisuus).
Ukrainalaisia on yhteensä n. 35 milj., joista
85 % asuu Venäjän valtakunnan, loput Itävallan
ja Unkarin alueella, ja he ovat siis suurin
Venäjän valtiottomista kansoista. Heidän vanhin
asuma-alansa oli keskisen Dneprin ja
Karpaat-tien välillä eli Kiovan maassa, Volyniassa ja
Itä-Galitsiassa, siis etupäässä Venäjän
vanhimmilla kulttuuriseuduilla, siellä missä ensinnä
järjestyivät valtiolliset muodostumat. Tämä alue
rajoittui etelässä Mustanmeren pohjoispuoliseen
arovyöhvkkeeseen, jonka asukkaat olivat
turkinsukuisia heimoja. Kun Kiovan maa sisäisen
rappeutumisen ja tataarien hyökkäyksen takia
13:nnella vuosis. kadotti entisen merkityksensä,
tapahtui kahtaalle suuntautuva väestön
keskittyminen : koilliseen, Okan ja ylisen Volgan
välille ja lounaaseen, Volyniaan ja Halitsin
maahan (nyk. Itä-Galitsiaan). Edellisestä
keskittymästä kiteytyi isovenäläinen, jälkimäisestä
myöhempi ukrainalainen kansallisuus.
Koillis-Venäjälle siirtyi entisestä keskustasta, Kiovasta,
myöskin suuriruhtinaan ja metropoliitan valtaistuin,
ja siksi tätä Venäjää aljettiin kirjallisuudessa
nimittää ,,isoksi", jota vastoin Lounais-Venäjää,
Volynian ja Halitsin ruhtinaskuntaa nimitettiin
..V ä h ä-V e n ä j ä k s i". Kansanomaisia nämä
nimitykset eivät olleet. ,,Vähä-Venäjä" joutui
sittemmin 1300-luvulla Liettuan ja Puolan
yhteyteen ja tuli senjälkeen, kuin nämä molemmat
valtakunnat olivat yhtyneet unioniin,
puolalaisen vaikutuksen alaisiksi. Siten Lounais-Venäjä,
joka jo ennenkin oli ollut kosketuksissa
länsimaisen kulttuurin kanssa, loittoni olemukseltaan
Koillis-Venäjästä, jonka keskustaksi tuli
Moskova ja joka pitkiksi ajoiksi jäi länsimaisen
kulttuurin virkistävää vaikutusta vaille.
Lounais-Venäjän kieli kehittyi itsekseen ollen samalla
puolan kielen voimakkaan vaikutuksen alaisena.
Myöskin uskonnolliset vastakohdat
kreikanuskoi-sen Lounais-Venäjän ja Puolan välillä lievenivät
toiselta puolen Lublinin unionin kautta, vaikka
samalla myöskin alkoi uskonnollinen taistelu.
Ehkäistäkseen katolisuuden levenemistä,
vähä-venäläiset perustivat bratstvo (veljeskunta)
nimisiä yhdyskuntia, joiden toimesta syntyi
melkoinen määrä kouluja. Lounaisvenäläisen
kansal-lisuustajunnau historiassa nämä veljeskunnat
ovat näytelleet tärkeää osaa. Toiseksi
vähävenäläisen kansallisuuden vahvistajaksi tulivat
kasakat (ks. t.). Näissä Dneprin arojen asuttajissa
kehittyi alituisten vaarojen keskellä voimakas
itsenäisyyden tunne. He järjestyivät omaksi
yhteiskunnakseen, jonka keskustana oli eräälle
Dneprin saarelle rakennettu S i t s niminen
kaupunki. Kun kaakkoonpäin tunkeutuva
puolalai-suus muutamien mahtavien ylimysten kautta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
