Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ukraina ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
151
Ukraina
153
Sen jälkeen alkoi erittäin vilkas kansallinen
sivistyselämä, kirjallisuutta ilmestyi
kaikenlaisilta aloilta, sanomalehtiä perustettiin.
Aikakautisia julkaisuja ilmestyi 34 ja niistä ,,Rada"
niminen kiovalainen lehti on jokapäiväinen.
Taantumuksen kasvaessa alkoi taas vanha
ukrainan kielen vaino. Ivun 9 p. maalisk. 1914,
jolloin oli kulunut sata vuotta Sevtsenkon
syntymästä. aiottiin viettää tätä muistoa pystyttämällä
hänelle muistopatsas Kiovaan, kiellettiin se, ja
Suurvaltain sodan puhjettua syksyllä samana
vuonna lakkautettiin kaikki Venäjällä ilmestyvät
ukrainalaiset sanomalehdet ja kiellettiin
ukrainan-kielisten kirjain painatus. Valtiollinen
suunnanotto oli 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa
hyvin haparoivaa. Kuvaavana piirteenä
mainittakoon, että eräs huomattava U:n sivistyneitteu
edustaja Kapnist 1791 kääntyi maainiestensä
valtuuttamana Preussin valtioministerin kreivi
Hertz-bergin puoleen kysyen, voivatko ukrainalaiset,
jotka ,,Venäjän hallituksen tyraunius on
saattanut äärimmäiseen epätoivoon", odottaa
Preussilta apua voidakseen ,,pudistaa hartioiltaan
venäläisen ikeen" ja „saattaakseen jälleen voimaansa
ikivanhan kasakkakonstitutsionin". Olosuhteet
eivät kuitenkaan myöntäneet Preussille
mahdollisuutta sekaantua Venäjän asioihin. Vasta
lähempänä 19:nnen vuosis. puoliväliä alkaa
ukrainalaisten tajunnassa esiintyä määrättyjä
valtiollisia pyrkimyksiä. Ne käyvät panslavismin
merkeissä. Kaikkien slaavilaisten kansain on yhdyt-,
tävä suureksi liittovaltakunnaksi, jossa kullakin
eri kansallisuudella on täydet
itsemääräämisoikeudet ja jossa kaikki säätyerotukset ja
uskonnollinen suvaitsemattomuus on poistettava. Nämä
aatteet tulivat selvimmin hahmotelluiksi 1846
perustetussa Kyrillo-Methodiolaisessa seurassa,
jonka sieluina olivat Kostomarov ja Sevtsenko.
1870-luvulla tuli Mihailo Drahomanov
edistysmielisen ukrainalaisuuden johtajaksi. Hänkin oli
slaavilaisen yhdysvalta-aatteen kannattaja, mutta
vastaiseksi oli järjestettävä U:n suhde Venäjään
siten, että U. saisi edes kulttuuriautonomian.
Pääasiana hän piti ensinnä vapaamielisen
aate-suunnan levittämistä ukrainalaisten keskuudessa.
Yhteiskunnallisilta mielipiteiltään hän liittyi
läheltil sen aikuiseen ven. radikalismiin.
Drahoma-novin vaikutus ulottui myöskin Galitsian
ukrainalaisiin, joiden maa, varsinkin Lemberg, tuli tämän
jälkeen itsetajuisen ukrainalaisen
kansallisuusliikkeen liedeksi, „Ukrainan Piemoutiksi".
Venäjän ensimäinen valtakunnanduuma, jossa
ukrainalaisilla oli 80 edustajaa, samoinkuin toinenkin,
jossa ukrainalaisia edusmiehiä oli 42, olivat
verraten myötämielisiä ukrainalaisten vaatimuksille.
Näistä oli yhtenä, että ukrainan kieli tulisi
opetuskieleksi kouluissa, inikä 1905 oli esitetty duumalle
osoitetussa, 10,000 kiovalaisen allekirjoittamassa
joukkoadressissa. Mutta pian toiveet pettyivät.
Kolmatta duumaa varten oli vaalilaki jo
muu-tett u siten, että U:u itsehallintoa vaativat
ainekset tulivat sangen heikosti edustetuiksi. Kasvava
taantumus ja yleisvenäläinen kansalliskiihko
ryhtyivät kiivaaseen taisteluun ukrainalaista
separatismia" vastaan, jonka ahjon he näkivät
Galitsiassa. Ja suurvaltain sodan sytyttyä näytti
tulevan tilaisuus hävittää itse ukrainalaisliikkeen
tyyssija. Vielä samana syksynä oli Lemberg jo
venäläisten - sotajoukkojen hallussa. Volvnian
arkkipiispa Evlogij lähetettiin kääntämään
venäjän uskoon Galitsian ukrainalaisia, jotka kaikki
kuuluvat unieerattuun kirkkoon. Uniaattien
metropoliitta vietiin vankina Venäjälle,
ukrainalaiset kansakoulut suljettiin ja näiden
monilukuisten koulujen sijalle avattiin pyhän synodin
toimesta — 50 venäläistä koulua. Kansallisesti
itsetietoisten ukrainalaisten välit venäläisiin
menivät nyt rikki. Jo 1900 oli salainen
ukrainalainen vallankumouspuolue, jota johdettiin
Kiovasta ja Lembergistä, julkaissut lentokirjasen
,,Samostijna Ukraina" („Itsenäinen U."), jossa
osoitettiin U:n historiallinen oikeus valtiolliseen
itsenäisyyteen. Lembergistä ja Czernowitzista
käsin puolue levitteli salaa lukuisia
lentokirjasia ja lehtiä Venäjän puoliseen U:aau. V. 1905
syntyi ukrainalainen sosiaalidemokraattinen liitto,
joka pian muodostui U:n sosiaalidemokraattiseksi
työläispuolueeksi. Sen ohjelman ensimäisenä
kohtana on vaatimus U: n autonomiasta. Samana
vuonna järjestyi myöskin U:n kansanvaltainen
puolue, joka niinikään vaati U:lle itsehallintoa
ja Venäjän muodostamista liittovaltioksi. Kun
toiveet autonomian saamisesta näyttivät synkiltä
ja taantumus Venäjällä yhä kasvoi, päättivät
nuoremmat ukrainalaiset 1912 muodostaa
molempien puolueiden itsenäisyyden harrastajista U:n
itsenäisyysliiton. Se siirtyi Suurvaltain sodan
alussa Wieniin ja on sieltä päin harjoittanut
erittäin vilkasta toimintaa. Venäjän
vallankumous 1917 toi ukrainalaisille uusia
mahdollisuuksia. Jo heti vallankumouksen puhjettua U:n
edistysmielisten liitto vaati U:n kansallista ja
alueellista autonomiaa. Koulujen tuli olla
ukrai-nankielisiä ja U:n oli saatava oma sotaväki.
Väliaikainen hallitus tyydytti vain osaksi
ukrainalaisten vaatimuksia; niin oli esim. kansakouluissa
opetettava venäjän kielellä toiselta luokalta
alkaen. Ukrainalaisten tyytymättömyys tuli ilmi
Kiovassa pidetyssä kansalliskongressissa
huhtikuussa. Puheenjohtajana toimi professori
Hru-sev&kij, joka etevänä historiankirjoittajana on
lujittanut ukrainalaisten kansallistuntoa. Tässä
kokouksessa puhuttiin jo U:n itsenäisyydestä,
mutta enemmistö kannatti kansallista ja
alueellista autonomiaa Venäjän tasavallan yhteydessä.
Kongressin keskuskomitea, „rada", ilmoitti
kuitenkin pian, että kun väliaikainen hallitus oli
kieltäytynyt hyväksymästä sen ehdotuksia eikä
kyennyt aikaansaamaan järjestystä, ukrainalaiset
ottavat ohjat omiin käsiinsä ja muodostavat oman
hallinnon, joka kantaa verot ja kutsuu koolle
kansalliskokouksen laatimaan hallitusmuotoa.
Väliaikainen hallitus antoi vastauksensa kesäk.
29 p:nä, luvaten toteuttaa U:lle
kulttuuriautonomian. Rada vastasi, että se oli U:n
hallintovalta. U:n hallitus, ,,kenraalisihteeristö",
muodostettiin. Siinä oli sihteeri sisäasioita,
raha-asioita, elintarvehankintaa, kansainvälisiä asioita,
yleisiä asioita, kulkulaitoksia, kauppaa ja
teollisuutta, opetuslaitoksia ja sota-asioita varten.
Väliaikaisen hallituksen jäsenet, viittä
lukuunottamatta, hyväksyivät lieinäk. 16 p. U:n
hallituksen perustamisen. Sen kokoonpanon määrää
Venäjän hallitus U:n keskusneuvoston
suostumuksella. Keskusneuvosto taas on muodostettava
U:n kaikkien kansallisuuksien edustajista. Siten
oli konflikti vältetty. [Bielousenko,
„Ukrainilai-sista kansallisuuspyrinnöistä" .(Valvoja 1898) ;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
