- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
157-158

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ukrainan kieli ja kirjallisuus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

155

213 Unkarin kieli ja kirjallisuus 91

157

rastus vilkastuu tavattomasti. Kaksi muuta
lahjakasta kirjailijaa, N. J. K o s t o m a r o v
(1817-85) ja P. A. Kulis (1819-97) valaisivat
Ukrainan menneisyyttä ja sen suhdetta
Iso-venäjään sekä sen kansatieteellisiä
ominaisuuksia. Kostomarovin alkuunpanosta syntyi Kiovassa
1846 „Kyrillo-Methodiolainen seura", joka tuli
ukrainalaisten valtiollisten, yhteiskunnallisten ja
sivistysharrastusten keskustaksi. Sevtsenko otti
tarmokkaasti osaa sen työhön ja asetti seuran
kansanvaltaiset ihanteet yleisen slaavilaisen
tasa-arvoisuuden pohjalle. Seuran toiminta ei saanut
kauan jatkua, sen johtajat joutuivat
rangaistusten ja vainojen alaisiksi, mutta se oli kuitenkin
ehtinyt vaikuttaa voimakkaan herättävästi.

Ennenkuin käymme esittämään ukrainalaisen
kirjallisuuden myöhempiä vaiheita, tulee meidän
luoda katsaus kirjallisen elämän kehitykseen
Itä-Galitsiassa. Tämä ukrainalainen maa oli yhdessä
puolalaisen Länsi-Galitsian kanssa Puolan jaossa
joutunut Itävallalle. Varakkaammat
kansanluokat puolalaistuivat ja kapinallis-kansanvaltaiset
puolalaiset liikkeet sekä 1800-luvun alussa
syntynyt Puolan kirjallisuuden kukoistusaika
levittivät yhä enemmän puolan kieltä ruteenien
keskuuteen. Vasta 1830-luvulla alkavat Galitsian
ukrainalaiset herätä kansalliseen itsetajuntaan,
mutta kirjallisuuden kehitys kävi hyvin hitaasti.
Siihen vaikuttivat myöskin ulkonaiset syyt,
puolalaisten käsissä olevan hallinnon tekemät esteet.
Kun kolme Lembergin uniaattisen seminaarin
oppilasta, M. Saskevits, J. HolovatÄkij ja
1. Vahilevits olivat 1839 toimittaneet ,,Zorja"
nimisen kokoelman runoja, pienempiä
suorasanaisia kirjoituksia ja kansanlauluja, pidätti sensuuri
sen, ja kun se muutetussa muodossa ja nimellä
..Rusalka Dnistrova" 1837 oli ilmestynyt Unkarin
puolella, pantiin toimittajat Galitsiassa
syytteeseen ja itse kirja kiellettiin. Ainoastaan Wienissä
saattoi vapaasti painattaa ukrainalaisia kirjoja;
siellä ilmestyi m. m. Holovat&kijn kokoelma
ukrainalaisia sananlaskuja. V:n 1848
vallankumouksen jälkeen olot muuttftivat Galitsian
ukrainalaisille edullisemmiksi, varsinkin kun
Itävallan hallitus alkoi heitä kannattaa. U. k. tuli
etusijalle Itä-Galitsian kouluissa, ja Lembergin
yliopistoon perustettiin ukrainan kielen oppituoli
ja sen haltiaksi nimitettiin äskenmainittu
Holo-vatSkij. Mutta pian astui taantumus taas esille
ja sananvalta ltä-Galitsiassa joutuu uudestaan
puolalaiselle ylimystölle. Ukrainalaiset alkavat
epäillä omia voimiaan ja katsoivat
edullisemmaksi omistaa itselleen venäjän jo valmiin
kirjakielen ja sen rikkaan kirjallisuuden. Tällaisen
yleisvenäläisen kielellisen ja sivistyksellisen
yhteyden saarnaajaksi ilmestyi aikaisemmin
puolan kielellä esiintynyt D. Zubryt6kij.
Vastapainoksi tuli puolalaisen hallinnon puolelta 1859
ehdotus, että ukrainan kieltä Galitsiassa olisi
kirjoitettava ja painettava vain latinalaisilla
kirjaimilla. Ehdotusta vastaan nousi koko
Itä-Galitsian väestö ja papit etunenässä. Silloin
koittaa Venäjän puolella vapaampi aika
ukrainalaisille. „Kyrillo-Metliodiolaisen seuran" jäsenet
armahdettiin. Kostomarov sai jatkaa
toimintaansa, Kulis perusti Pietariin kirjapainon ja
julkaisi painosta vanhoja ja uusia ukrainalaisia
teoksia, niiden joukossa myöskin Marko
Vo vt so k in (Maria Markovitsin) erinomaiset

kuvaukset vähävenäläisestä elämästä. V. 1861
perustettiin „Osnova" niminen aikakauskirja
ajamaan „Kyrillo-Methodiolaisen seuran"
omaksumia harrastusperiä. Aleksanteri II :n suuret
yhteiskunnalliset reformit vahvistivat kansallista
itsetajuntaa. Edistysmieliset sivistyneet n. s.
hlopomaanit (puol. sanasta cliiop = talonpoika)
tahtoivat lähetä kansaa ja menivät usein
liioitteluunkin ei ainoastaan pukeutuessaan
kansallispukuihin, vaan vieläpä matkiessaan kansanomaista
käytöstapaakin. Ainakin kansansivistystyönsä
kautta he saivat pysyviä tuloksia aikaan.
Vieläpä muutamat puolalaisetkin, kuten sittemmin
tunnetut tiedemiehet V. B. Antonovits ja F. Ryi
skij liittyivät ukrainalaiseen liikkeeseen lakaten
käyttämästä puolan kieltä. Mutta v:n 1863
Puolan kapinaa seurannut taantumuksellinen
mieliala hallituksessa suhtautui hyvin epäluuloisesti
ukrainalaisiin harrastuksiin. Ukrainan kielen
käyttäminen kansakouluissa ja ukrainalaisten
oppikirjain painatus kiellettiin, muutamat
kirjailijat, kuten Koni6kij ja Tsubin&kij
karkoi-tettiin ja koko ukrainalaisessa kirjallisuudessa
tapahtuu melkein täydellinen pysähdys vv. 1863-70.
Kirjailijoista, jotka olivat ehtineet esiintyä
ennen tätä pysähdyskautta, on mainittava
Storozenko, S. Rudanäkij ja A. Svidnitäkij.
Galitsiassa taas 1860-luvulla valtiollinen elämä
vilkastui ja ukrainalaisuuden ja puolalaisuudeo
välillä käytiin ankaraa taistelua. Sevtsenkon
runous sytytti mielet, ja täälläkin alkoi
samanlainen ,,kansaan lähentyminen" kuin
varsinaisessa Ukrainassa. Sivistynyt nuoriso perusti 1867
Lembergissä ,,Prosvita" („Valistus") nimisen
seuran, joka julkaisi kunnioitettavan määrän
kan-sankirjasia. Kirjallisuudessa anasti ensimäisen.
sijan J. Fedjkovits, jonka runot herättivät
yleistä ihastusta ja jota aivan perusteettomasti
verrattiin Sevtsenkoon. 1870-luvulla alkoi vilkas
toiminta Ukrainan historian, kansatieteen ja
kansanrunouden tutkimuksessa. Se keskittyi
Kiovaan perustettuun Venäjän maantieteellisen,
seuran lounaiseen osastoon. Sen toimesta P.
Tsu-binökij kokosi tavattoman rikkaan ainehiston
kansatieteen, V. Antonovits historian ja
muinais-tieteen sekä Mihailo Drahomai\ov kansanrunouden
alalla. Kaunokirjallisuudessa ovat mainittavat
kertomusten ja romaanien kirjoittajat I.
Levit-äkij, Panas Mirnij (Afanasij Rudtsenko) ja
A. J. Koni^kij sekä runoilija M. Staritäkij.
Mutta toukokuussa 1876 ukrainalaista
kirjallisuutta ja kulttuuria kohtasi kova isku.
Ukraino-filien kansanomaisia harrastuksia Venäjän
hallitus piti vallankumouksellisina ja kielsi kaikkien
muiden ukrainankielisten paitsi
kaunokirjallisten, kansatieteellisten ja historiallisten teosten
painatuksen. Myöskin maantieteellisen seuran
lounaisvenäläinen osasto lakkautettiin.
Ukrainalaisten henkinen johtaja, lahjakas,
edistysmielinen Drahomanov erotettiin professorin virastaan
Kiovassa ja siirtyi ainiaaksi ulkomaalle asettuen
ensin Genöveen, jossa hän julkaisi „Hro*nada"
nimistä aikakauslehteä ja joukon nerokkaita
tieteellisiä ja kansantajuisia kirjoitelmia. Venäjän
Ukrainassa pysähtyi kansallinen sivistyselämä
useiksi vuosiksi. Galitsiassa olivat paino-olot
vapaammat, mutta nuorellisilla
edistysharrastuk-silla ei siellä ollut samaa kaikupohjaa kuin
Venäjän puolella. Muutamat Drahomanovin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:55 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0091.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free