Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Unkari
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
206
Unkari
t 204
joutui kansainvaellusten aikana vuorotellen
goottien, hunnien, gepidien, langobardien ja
avaa-rien käsiin. Y:n 800 paikoilla Kaarle Suuri
kukistettuaan avaarit yhdisti maan
frankkilais-valtakuutaan. Paitsi frankkilaisia asui nyk. U:n
alueella myös sloveeneja, pohjoisessa slovaakkeja
(kuuluen suurmääriläiseen valtakuntaan) ; idässä
ja etelässä avaarien jäännöksiä sekä
bulgaaria-laisia. N. 895-96 unkarilaiset (ks.. t.)
saapuivat maahan A r p ä d i n johdolla, kukistivat
suur-määriIäisen valtakunnan ja valloittivat koko nyk.
U:n, joka sai heistä nimensä. He jatkoivat
sotaretkiään Saksaan ja Italiaan päin, kunnes
Henrik I voitti heidät 933 sekä perinpohjaisesti
Otto Suuri Leehin kentällä 955. Tämän jälkeen
unkarilaiset pysyivät alallaan, asettuen herttua
G 6 z a n hallitessa harjoittamaan maanviljelystä,
sekä kääntyivät kristinuskoon.
Ärpädin sukuisia ha!llits-ijoita
(1 00 1-1 3 0 1).
G6zan poika Tapani Pyhä (k. 1038) saattoi
kristinuskon voitolle ja järjesti kirkolliset olot.
Hän sai paavilta kuninkaan arvon ja kruunautti
itsensä 1001, julkaisi lakeja ja jakoi maan
hallintoa varten kreivikuntiin (komitaatteihin).
Aatelille ja papistolle annettiin etuoikeuksia
(m. m. verovapaus). Tapanin veljenpojan
Pietarin karkoitti pakanallinen puolue; hän
palasi keisari Henrik III:n avulla, mutta kun
hän vastaanotti U:u lääninä keisarilta,
kukistettiin hänet lopullisesti 1046. Hänen
jälkeisenä aikana vakaannutettiin kristinusko, mutta
sisälliset riidat jatkuivat. L a d i s 1 a u s I Pyhä
(k. 1095) valloitti Kroatsian 1091, Iv oi oma n
ik. 1116) Dalmatsian; viimemainittu osoitti
inyön-tyväisyyttä kirkon vaatimuksille. G6za 11: ti
aikana siirtyi maahan paljon saksalaisia
uutis-asukkaita; hänen poikansa, Tapani III
(k. 1172) sai puolustautua sekä Itä-Rooman
keisaria Manuelia että Fredrik Barbarossaa vastaan.
B6 1a III (k. 1196) teki lopun kreikkalaisten
vaikutusvallasta ja valloitti takaisin menetetyn
Dalmatsian. Kuningas E m e r i k in aikana
(k. 1204) paavi Innocentius III sai vaikutusta
U:n asioihin; Emerikin täytyi myös taistella
nuorempaa veljeänsä Andreas ta vastaan.
Viimemainitun hallitus (1205-35) tuli
onnettomaksi : tehtyään menestyksettömän ristiretken
hänen oli pakko „kultaisella bullalla" 1222
vahvistaa aatelin vanhoja etuoikeuksia; tämä sääty
sai myös oikeuden tehdä aseellista vastarintaa
hallitsijalle. B61a IV:n aikaan (1235-70)
sattuu mongolien hyökkäys maahan (1241-42);
näiden poistuttua täytyi uudestaan kansoittaa
hävitettyä maata. Vasta näihin aikoihin
läänitys-laitos juurtui U:iin; seuraavain hallitsijain
täytyi taistella mahtavaa feodaali-aatelistoa vastaan.
— V. 1301 Ärp.ldin suku sammui miehenpuolelta.
Erisukuisia vaalikuninkaita
(1 3 0 1-1 5 2 6).
Parin kuninkaan lyhyen hallituksen jälkeen
valittiin Anjou-sukuinen Kaarle Robert
(1308-42), joka järjesti raha-asiat ja tuotti
U:iin länsimaiden ritarilliset tavat ja
sivistyksen. Loistavaksi muodostui hänen poikansa
liUdvik Suuren (1342-82) hallituskausi.
Hän oli jonkun aikaa Napoli’n kuninkaana ja
valittiin 1370 Puolan hallitsijaksi, valloitti
Balkanin niemimaan pohjoisosan sekä uudestaan
Dalmatsian Venetsialta. Ludvik suosi aatelistoa,
hävitti pakanuuden viimeiset jäännökset ja
perusti U:n ensimäisen yliopiston. U:ssa seurasi
Ludvikia hänen vanhempi tyttärensä Maria,
jonka alkuliallitus oli sisällisten riitaiu tähden
levoton. Hänen puolisonsa S i g i s m u n d
(Luxemburgin sukua, k. 1437) tunnustettiin
sitten U:n kuninkaaksi (hallitsi Marian kuolemasta
1395 yksin). Sigismund menetti 1396 Nikopolin
tappelun turkkilaisia vastaan ja pian sen jäi
keen hän joutui tyytymättömäin alamaistensa
vangiksi. Venetsia valloitti näiden riitojen
aikana jälleen Dalmatsian. ■— Sigismund antoi
1405 U:n kaupunkien edustajille oikeuden
saapua valtiopäiville. V. 1437 tunnustettiin
Sigis-mundin vävy, habsburgilainen Albrekt
kuninkaaksi ja hänen jälkeensä Puolan kuningas
Vladislav (1440-44) Jagellon sukua. Yhdessä
U:n kansallissankarin H u n y a d i’n kanssa
tämä ensin soti menestyksellä turkkilaisia
vastaan, mutta kaatui sitten onnettomassa Varilan
taistelussa. Albrektin poika L a d i s 1 a u s
Posthumus tunnustettiin nyt kuninkaaksi,
mutta kun keisari Fredrik III piti häntä vangit
tuna, valittiin Hunyadi valtion hoitajaksi 1446;
hän sai 1456 Belgradin suuren voiton
turkkilaisista. Kun Hunyadi’n kuoltua kuningas
Ladis-laus Posthumus surmautti hänen vanhemman
poikansa, karkoitettiin kuningas, ja kiitollisuudesta
isän ansioita kohtaan unkarilaiset korottivat
IIunyadi’n nuoremman pojan Matias
Corvi-u u k s e n (1458-90) valtaistuimelle. Hänen
aikansa oli U:n toinen loistokausi: Matias
kukisti uppiniskaisen aateliston, voitti
turkkilaiset ja riisti Böömin kuninkaalta Määrin,
Slee-sian ja Lausitzin. Keisari Fredrik III:n hän
karkoitti perintömaistaan ja asettui asumaan
vihollisensa pääkaupunkiin, Wieniin, missä hän kuoli.
Innokkaasti Matias toimi humanististen
opintojen ja renesanssisivistyksen juurruttamiseksi
U:iin; hän perusti esim. yliopiston ja suuren
kirjaston. Matiaan kuoltua valittiin kuninkaaksi
Böömin Vladislav II (1490-1516), joka teki
läheisen liiton Itävallan kanssa. Hänen poikansa
Ludvik II (1516-26) kaatui Mohacsin
tappelussa taistellessaan Turkin sulttaania
Soli-man II :ta vastaan.
Unkari Habsburgien vallitessa
(v :s t a 1 5 2 6).
Nyt seurasi turmiollinen eripuraisuus, kun
alempi aatelisto valitsi kuninkaaksi
Siebenbiir-genin voivodin Z ä p o 1 y an, osa ylempää aatelia
taas Habsburg-sukuisen Ferdinandin.
Edellinen kutsui avukseen turkkilaiset, jotka siten
saivat pysyvästi jalansijaa maassa. Zapolyan kuoltua
1540 munkki Martinuzzi muodosti hänen
alaikäisen poikansa nimessä Siebenbtirgenin Turkin
suojeluksen alaiseksi ruhtinaskunnaksi. Martinuzzi
jätti kyllä 1551 Siebenbtirgenin Ferdinandille,
mutta kun hänet murhattiin, erosi Siebenbiirgen
jälleen U:sta. Itse U:ssa turkkilaiset yhä
levittivät valtaansa, 1541 Budapest joutui heille. —
U:n valtiollinen tila tuli siten hyvin
hajanaiseksi : Ferdinandin haltuun jäi pohjois- ja
länsiosa Pozsony (Pressburg) pääkaupunkina, toisena
osana oli Siebenbiirgen raja-alueineen ja
kolmantena sulttaanille kuuluva keskiosa U:ia
Budapestin pasan hallinnon alla. Maahan leviävä
uskonpuhdistus aikaansai kuitenkin tällä muu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
