Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Unkarilaiset l. magyarit - Unkarin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
213
Unkarin kieli ja kirjallisuus
214
U: 11 v a n h i m m a s t a historiasta on
vain vähän varmoja tietoja. Erotessaan
lähimmistä sukulaisistaan, voguleista ja ostjaakeista,
u. luultavasti vielä asuivat n. s.
„muinaistieteel-lisen Perman" alueella, jossakin Kama-joen
tienoilla (ks. Syrjäänit, palsta 793-4). Jonkun
vieraan kansanheimon hyökkäys arvatenkin
aiheutti sen, että vogulit ja ostjaakit lähtivät
siirtymään pohjoiseen, u. taas eteläänpäin. Emme
edes tiedä aikaa, milloin u. erosivat
heimolaisistaan; voimme vain arvella sen tapahtuneen ehkä
ajanlaskumme alussa. Kuu sitten, muutamia
vuosis. myöhemmin, keskiselle Volgalle oli
muodostunut mahtava bolgaarilais-turkkilainen
valtakunta (ks. Bolgaarit), tapaamme u. noin
vv:n 600-800 j. Kr. välillä tämän
kulttuurivaltion vaikutuspiirissä, johon myös eräiden
muiden suomalais-ugrilaisten kansain, nim.
permiläisten kansain sekä tseremissien ja
mordvalaistenkin alueet kuuluivat. Volgan bolgaarien ja
u:n kanssakäyminen oli epäilemättä rauhallista
laatua. Siihen viittaavat selvästi bolgaarien kielen
unkarin kielelle (ks. t.) antamat lainasanat, jotka
etupäässä ilmaisevat maanviljelykseen,
karjanhoitoon, kotitalouteen ja teollisuuteen kuuluvia
käsitteitä. Nämä sanat näyttävät meille myös,
mitä lajia opetusta u. saivat bolgaareilta.
N. vm 800 j. Kr. tienoilla tapaamme u. jo uusilla
asuinsijoilla, etelämpänä, mahtavien kasaarien
(ks. t.) naapuruudessa, Donin alijuoksun
etelä-ja kaakkoispuolella. Luultavana pidetään, että
kasaarien v. 833 t. 835 Donille rakennuttama
kivilinnoitus Sarkel oli tarkoitettu
rajavarustuk-seksi etupäässä juuri u:ia vastaan. Aluksi u.
nimittäin ahdistelivat uusia uaapureitaan, mutta
alistuivat ennen pitkää liittoon heidän kanssaan,
puolustautuakseen molempien kansojen yhteistä
vihollista, petsenegejä (ks. t.) vastaan, jotka
asuivat idempänä Volgan ja Ural-joen välillä. Mutta
kun petsenegit, gliuzien ja kasaarien
ahdistamina, tunkeutuivat länteenpäin, täytyi u:n
taistellen väistyä heidän tieltään aina Dneprin
länsipuolelle asti, Dneprin, Bugin, Dnestrin,
Prutin ja Serethin väliseen E t e 1 k ö z iin, s. o.
„virtainväliseen" maahan. U:n ja kasaarien
välinen liitto ei kuitenkaan vielä rikkoutunut.
Kasaarien kakaani koetti päinvastoin vahvistaa
sitä. Ilän pyysi - u:n ensimäistä päällikköä,
Lebediasta, luokseen neuvotteluille ja tarjoutui
korottamaan tämän suojeluksensa alaiseksi u:n
ruhtinaaksi. Lebedias kieltäytyi tarjouksesta,
mutta sen sijaan nuori Arpäd (ks. t.), Älmosin
poika, hänen ehdotuksestaan ja kakaanin
suostumuksella kasaarilaiseen tapaan kohotettiin
kilvelle ja valittiin sillä tapaa u:n seitsemän
heimon ruhtinaaksi. Kasaarien suojeluksesta
huolimatta u :n uudelleen täytyi petsenegien
ahdistamina väistyä lännemmäksi, ja tällöin Ärpäd,
v. 895, johti u. itäisten Karpaattien yli nyk.
Unkariin, jonka eri kansat ja ruhtinaat hän pian
kukisti ja laski valtansa alle. U:n myöhemmästä
historiasta ks. Unkari, vrt. myös Unkarin
kieli ja kirjallisuus. [Antti Jalava,
»Unkarin maa ja kansa" (1876) ; P. Hunfalvy,
,.Ethnographie von Ungarn" (1877), sama, „Die
Ungern oder Magyareu" (1881) ; Jankö,
„Kalo-taszeg magyar nepe" (1892), sama, „Torda,
Ara-nyosszök 6s Torockö magyar n6pe" (1893), sama,
„A magyar typusok" (1900), sama, „A Balaton
melleki lakossäg neprajza" (1902) ; aikakauskirjat
,,Ethnologische Miltheilungen aus Ungarn" (v:sta
1887) ja „Ethnographia" (v :sta 1890) ; Wichmanu,
,,Tilastollisia tietoja Unkarista" (Valvoja 1909).
— Pauler, ,,A magyar nemzet tört^uete Szeut
Istvänig" (1900) ; Marquart, „Osteuropäisehe und
ostasiatische Streifzuge" (1903); Gombocz, ,,Die
bulgarisch-tiirkischen lehn\vörter in der
unga-rischen sprache" (1912).] Y. IV.
Unkarin kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
Unkarin kieli (unk. magyar nyelv),
unkarilaisten 1. magyarien puhuma kieli, kuuluu
suo-malais-ugrilaiseen kielikuntaan ja sen
ugrilaiseen ryhmään (vrt. S u o m a 1 a i s-u grilaiset
kielet). Unkaria puhuu äidinkielenään nyk.
enemmän kuin 10 milj. henkeä, joista suurin osa
(1910: 9,944,627) asuu varsinaisessa Unkarissa
(vars. Unkarissa muodostaa unkarinkielinen
väestö tämän vuosis. alusta alkaen absoluuttisen
enemmistön; 1910: 54,5 %), ks. Unkari (Väestö
ja asutus). Unkarilainen kieliraja ulottuu
lännessä melkein Itävallan rajalle asti, etelässä
Dräva-virtaan saakka; pohjoisen rajan saamme,
jos vedämme viivan Pozsonyista Kassan ja
Ungvärin kautta Szatmftr-Nemetiin
(Koillis-Unkarissa), itäisen ja kaakkoisen rajan taas jos
viimemainitusta kaupungista vedämme viivan
Nagy-Väradin, Aradin ja Zentan kautta Eszekiin.
Mutta sitäpaitsi on unkarilaisia koko joukko ja
melkein eri ryhmänä Itä-Unkarissa,
Sieben-biirgenissä, nimittäin tämän maakunnan
luoteis-ja itäosassa. Siebenbiirgenin itäosan
unkarilaisia nimitetään eri nimellä s z e k e 1
y-unkarilai-siksi (ks. t,). Asuupa unkarilaisia Unkarin
kruunun maiden ulkopuolellakin, nimittäin, paitsi
muutamia satojatuhansia siirtolaisina
Pohjois-Ameriikassa myös Itävallan Bukovinassa
(n. 10,000) ja Bomaanian Moldovassa (n. 40,000),
siis aivan Unkarin itäisen rajan toisella puolen
(tuntematonta on toistaiseksi miten
suurvaltain-sota on vaikuttanut Bukovinan ja Moldovan unk.
asutukseen). Näitä unkarilaisia (samoinkuin
erästä szökely-unkarilaisryhmää
Kaakkois-Unka-rissa lähellä Brassön kaupunkia) nimitetään
yhteisellä nimellä c s ä n g ö-magyareiksi (ks. t.).
Nimitys magyar {- unkarilainen [subst. ja
adj.] ; unkarin kieli) on alkuperäänsä katsoen
luultavasti asetettava yhteen vogulin kielen
mansi sanan kanssa, jolla vogulit nimittävät sekä
itseään että naapureitaan -ja sukulaisiaan
ostjaak-keja. Sana on kai alkujaan merkinnyt vain
yleensä ’ihmistä, miestä’, josta sitten on
kehittynyt mainittujen eri kansojen ’ihmisiä’
tarkoittava erikoismerkitys. Suomen Vnlcari, saks.
Ungar j. n. e. on etymologisesti yhdistettävä
muin.-ven. ugra nimeen, ks. U g r a.
U. k:n murteet eroavat toisistaan verraten
vähän (paljoa vähemmän kuin esim. monet
suomen murteet toisistaan), huolimatta siitä, että
muutamat murrealueet ovat maantieteellisesti
eristetyssä asemassa. Kaikki unkarilaiset
ymmärtävät sentähden suuremmitta vaikeuksitta
toisiaan. Erinäisiin, etupäässä kielen vokaaliasussa
esiintyviin ilmiöihin katsoen unk. tutkijat
jakavat u. k:n murteet-8 ryhmään. Murrejaon
perusteiksi on siten pääasiallisesti otettu a) lyhyen
etu-e:n (e:n) edustus (esim. vizen ^ vizen ^
vizön), b) pitkien (taka- ja etu-) e-äänteiden
(e:n ja ^:n) edustus (esim. kez, sz6p ^ kez, szip
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
