Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Unkarin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
213
Unkarin kieli ja kirjallisuus
216
kez, szep), c) pitkien vokaalien
diftongiutu-niinen (esim. jö ^ jaö juö), d) pitkien u-, ii-,
i-vokaalien lyheneminen (esim. kut ^ kut-, viz
r^, viz) ja (konsonanttiseikoista) e) muljeeratun
l:n (ly:n) edustus (esim. kiräly ^ kiräl ^ kiräj) ;
luonnollisesti useat muutkin äänteelliset sekä
eräät muoto-opillisetkin seikat ovat ryhmittelyssä
tulleet huomioon otetuiksi. Murreryhmät ja eräät
niiden luonteenomaisimmat tunnusmerkit ovat
seuraavat: 1. Räba-joen seudun murteet
(„Läntinen murrealue") : pitkien taka- ja etu-e
äänteiden välinen erotus on (eri seuduin eri
tavalla) säilynyt, esim. kiez ^ szip (kirjakielen :
kez, szep); pitkät u-, ii-, i-vokaalit ovat
lyhentyneet, esim. kul, tiiz, viz; lyhyt a > o, jos
edellisessä tavussa on pitkä ä, esim. käka > kdko,
szärad > szdrod; ly ja myös Ij > Il (l), esim.
olyan > ollan, iiljön > iillön, kiräly > kiräl;
tavun lopussa l tavallisesti on kadonnut, esim.
kiviil > kivii, alma > ama t. oma t. uoma;
konsonantin jäljessä j > gy, ty, esim. horju >
bor-gyu, kapja > kaptya; sanan lopussa ny
(muljee-rattu n) > n, esim. häny > hän. — 2.
Balatonin seudun murteet („Tonavan
tuonpuolinen murrealue") : pitkien e-äänteiden välinen
erotus ,on yleensä säilynyt, esim. kez ^ szip;
pitkät u-, ii-, i-vokaalit ovat lyhentyneet, esim.
kut, tiiz, viz-, ly > II, l, esim. olyan > ollan,
kiräly > kiräl, mutta llj > jj, esim. älljon >
äjjon-, tavun lopussa l tavallisesti on kadonnut
ja edellinen vokaaliaines pidentynyt, esim. voit
> vöt, alma > oma, szel > sze; konsonantin
jäljessä j > gy, ty, esim. rabja > rabgya, lopjäk >
lopiyäk-, infinitiivin pääte on -nyi, esim. olvasni
> övasnyi; yleiskielen -it- verbijohtopäätettä
vastaa -itt-, esim. tanittanyi (-tanttani opettaa).
Molemmat yllämain. murreryhmät vetävät monessa
tärkeässä kohden yhtä köyttä ja voitaisiin
sentiih-den parhaiten yhdistää yhdeksi suureksi
länsimurteiden ryhmäksi. — 3. A 1 f ö 1 d i n
murrealueeksi nimitetään sitä aluetta, joka
ulottuu Aradista idässä Nagy-Kanizsaan
lännessä: se käsittää siis seutuja Dräva-joen
pohjoispuolella ja myös osaksi Tiszan ja Tonavan
varrella. Alueen murteet ovat n. s. ,,ö-murteita",
s. o. etu-e :tä (e:tä) vastaa yleensä ö, esim. szöm,
töszöm (kirjakielen: szcm, teszem) ; pitkien
(taka-ja etu-) e-äänteiden välinen alkuperäinen erotus
on yleensä hävinnyt siten, että ne ovat
yhdistyneet pitkäksi etu-e:ksi, esim. kez, szep-, pitkät
u-, ii-, i-vokaalit ovat säilyttäneet pituutensa
(paitsi Tonavan länsipuolella), esim. kut, viz-,
melkein koko alueella ly > j ja llj > jj, esim.
ojan ja hajjulc-, allatiivin päätteenä on
enimmäkseen -liö, -hö, Szegedin tienoilla -hon, -lion
(yleiskielessä -lioz, -liez, -höz). — 4. N. s.
Tonavan-Tiszan murteita puhutaan Körös-jokien
alijuoksun kummallakin puolen sekä siitä
länteenpäin Tiszan ja Tonavan välillä hajallaan olevissa
kielisaarekkeissa. Lyhyt etu-e (e) on
enimmäkseen säilynyt („e-murre"), pitkiä (taka- ja etu-)
e-äänteitä edustavat enimmäkseen e ja t (kez ^
szip)-, pitkät u-, ii-, i-vokaalit ovat säilyttäneet
pituutensa; ly > j ja llj > jj, esim. ijen ja hajja.
— 5. Luoteiset 1. palootsien (ks.
P a 1 6 c) murteet: lyhyt etu-e (e) on säilynyt,
esim. megett, veres; pitkien (taka- ja etu-)
e-äänteiden välinen alkuperäinen erotus on
enimmäkseen säilynyt, joskin eri paikoin eri tavoin
(muutamin seuduin esim. kez r^, szip) ; monin
seuduin erinäisissä tapauksissa muiden murteiden
lyhyttä labialiseerattua a :ta vastaa lyhyt
pala-taliseerattu ä ja pitkää palataliseerattua d:ta
pitkä labialiseerattu a, esim. käbätom (=
yleiskielen kabätom) ; pitkät o- ja ö-äänteet ovat
jotenkin laajalla alalla diftongiseerautuneet;
alkuperäinen ly on keskimurteissa säilynyt (esim.
olyan)-, t, d, n, l ovat i:n ja «:n edessä
muljee-rautuneet, esim. gyisznö (= yleiskielen disznö),
kernyi; sosiatiivin -vei-päätteen v pysyy monin
paikoin edelliseen konsonanttiin
assimiloitumatta, esim. kesvel; murrealueella tavataan
vanhat paikallissijapäätteet -nott, -nöl f-tiul, -no, -nu),
-ni (-nyi), esim. Päleknott = Paavalin väen luona,
papnö = papin luota, papnyi = papin luokse.
— 6. K o i 1 1 i s m u r t e e t: lyhyen etu-e :n (e:n)
sijalla on yleensä taka-e (suomen ä:tä
lähentelevä vokaali), niinkuin jotenkin yleisesti jo
sivistyneessä puhekielessäkin, esim. ember (vrt.
ember) ; alkuperäistä pitkää taka-e :tä vastaa e
ja pitkää etu-e:tä i, esim. kez szip-, pitkät
u-, ii-, i-vokaalit ovat säilyttäneet pituutensa
(kut, viz) ja monin seuduin lyhyet vokaalit ovat
pidentyneet tavua sulkevan l: n, r: n, j :n edessä,
esim. bölha, Jcerl. — 7. S i e b e n b ii r g e n i n
länsimurteet („Kuninkaanpoluntakainen
murrealue"): lyhyen etu-e :n sijalla on taka-e,
niinkuin edellisessä murteessa; samoin
enimmäkseen fS ja i vastaavat alkuperäisiä pitkiä
e-äänteitä; lyhyen o:n sijalla monin seuduin joko
osaksi tai aina a, esim. ostar (<Costor), att (- ott);
tälläkin murrealueella tavataan palootsien
murteesta mainitut paikallissijapäätteet muodoissa
-nitt, -n6l, -ni. — 8. Siebenburgenin
itä-1. s z e k e 1 y-m u r t e e t: läntiset murteet ovat
„ö-murteita", itäiset „e-murteita"; pitkien
(taka-ja etu-) e-äänteiden välinen alkuperäinen- erotus
kuvastuu eri murteissa eri tavoin; lyhyttä
labialiseerattua a:ta vastaa laajalla alueella
palatali-seerattu ä, jos seuraavassa tavussa on ä, esim.
äpäm; pitkät u-, ii-, i-vokaalit ovat pituutensa
säilyttäneet; yleiskielen i:tä vastaa useassa
tapauksessa ii, esim. kiis, csiirke, hiit, mii, iismer;
ly > j ja Ij > jj, esim. ijen, indujjak;
yllämainitut paikallissijapäätteet esiintyvät täällä
muodoissa -nitt, -nöl (-mii), -ni; verbintaivutuksessa
useat vanhat muodot ovat säilyneet. — Näihin
murteihin kuuluviksi luetaan myös Moldovan
csäng 6-m a g y a r i e n murteet, joista
varsinkin pohjoisimmat niinhyvin vanhojen
piirteit-tensä että uudennuksiensa vuoksi ovat
mielenkiintoisia. Mainittakoon tässä vain: lyhyt
etu-e (e) on yhtynyt lyhyeen taka-e :hen; lyhyt
labialiseerattu a on muuttunut o:ksi
edellSkäy-vän alkutavun (t. alkutavujen) lyhyen o:n
vaikutuksesta, esim. bogär sanan mon. akk.
bogo-rokot (= yleiskielen bogarakat), dolognok (=
yleiskielen dolognak) ; ensi tavun a on muuttunut
a:ksi, kun seur. tavussa on u, esim. fjlu (=
yleiskielen falu); t’s’ on muuttanut s’:ksi. esim. s’ont
(= yleiskielen csont); s > s, esim. sok (=
yleiskielen sok s. o. sok); ? > z, esim. roz (- yleiskielen
rozs s. o. roz); ly on säilynyt.; sosiatiivin -vei
päätteen v ei ole assimiloitunut edelliseen
konsonanttiin: määräävä artikkeli on ez t.. e ’(=
yleiskielessä az t. a). — Monessa kohden
sz^kely-murteet vastoin muita murteita pitävät yhtä
länsimurteiden kanssa, mikä viittaa siihen, että
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
