Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Unkarin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
213
Unkarin kieli ja kirjallisuus
218
nämä murrerybmät alkuaan ovat kuuluneet
yhteen; szgkely-unkarilaiset siirrettiinkin
—luultavasti juuri Länsi-Unkarista — nykyisille
itäisille asuinsijoilleen rajavartioiksi jo ll:Hnellä
vuosis. — Eri kielellisten ominaisuuksien
erilaisesta maantieteellisestä ulottuvaisuudesta seuraa,
että yllämain. eri „murrealueet" eivät ole
kielellisesti yhtenäisiä ja että niiden rajat eivät ole
tarkkoja. Suurempi arvo kuin ,,murrealueiden"
määräämisellä onkin kielellisten ominaisuuksien
maantieteellisen ulottuvaisuuden tarkalla
määräämisellä. mikä kuitenkin u. k:een nähden
toistaiseksi on vaikeata, koska kielen murteita ei vielä
ole kyllin tarkoin ennätetty tutkia. Muutamien
äänteellisten ja muoto-opillisten ilmiöiden
leviäminen voidaan kuitenkin osapuilleen määritellä.
Edellisistä mainittakoon esim.: 1) alkuperäiset
pitkät taka- ja etu-e-äänteet ovat yhtyneet
pitkäksi etu-e:ksi (e:ksi) kolmella toisistaan
erillään olevalla alueella: a) Lounais- ja
Etelä-Unkarissa: Balaton-järven ympäristössä sekä
siitä itään- ja kaakkoonpäin Kis Kfinsägissa,
Bäcsin komitaatissa ja Szegedin tienoilla, b)
Poh-jois-Unkarissa: suunnilleen Miskolein, Kassan ja
Munkäosin kaupunkien muodostamassa kolmiossa,
c) Itä-Unkarissa: Maros-Väsärlielyistä etelään ja
itäänpäin ulottuvilla murrealueilla Kis-Kukullössä
ja Marosszekissä; kaikkialla muualla, s. o.
suurimmassa osassa unk. kielialuetta, mainittujen
e-äänteiden edustajat eroavat toisistaan, eri
murteissa eri lailla (vrt. ylempänä); 2) lyhyt etu-e (e)
on yhtynyt lyhyeen taka-e:hen koillismurteissa
( jotenkin Kassan, Ungvärin, Munkäesjn,
Szatmär-Nömetin, Nagy-Väradin, Szolnokin ja Tokajin
kaupunkien muodostaman piirin sisäpuolella) ja
Siebenbiirgenin länsimurteissa (suunnilleen
Kolozsvarin. De£sin, Besztercen, Szäsz-Regeniu,
Maros-Väsärhelvin, Nagy-Enyedin ja Tordan
kaupunkien muodostamassa piirissä) ; nämä murrealueet
ovat naapurialueita, vaikkakin vieraskielinen
kaistale erottaa ne toisistaan; 3) lyhyttä
etu-eitä (e:tä) vastaa yleensä (ei
poikkeuksettomasta) ö Alföldin murrealueella (Dräva-,
Tonava-ja Tisza-jokien välisillä mailla, vrt. ylempänä)
sekä läntisissä sz6kely-murteissa Udvarhelyin
komitaatissa (varsinkin Keresztörin murteessa);
nämä kaksi murrealuetta ovat kaukana
toisistaan. laajan vieraskielisen alueen erottamia:
4) pitkät u-, ii-, i-äänteet (paitsi
myöhäissyntyi-set) ovat lyhentyneet kaikissa Tonavan
länsipuolella olevissa murteissa (nämä murteet ovat kaikki
yhdessä ryhmässä) ; muualla pituus on säilynyt;
5) lyhyt a > o, jos edellisessä tavussa on pitkä ä
(esim. Inha > laho), Räba-joen seudun murteissa
ja myös (etelässä) ylisen Drävan sekä
(pohjoi-sessä) osittain myös Vägin ja Tonavan välisessä
kulmauksessa, siis läntisimmissä murteissa
(samaan suuntaan käyvä kehitys on
huomattavissa myös naapurimurteissa Balatonin
ympäristössä) ; 6) lyhyt labialiseerattu a on muuttunut
palataliseeratuksi ö:ksi, jos seuraavassa tavussa
on pitkä d (esim. äpäm), kaikissa muissa
sz€kely-murteissa paitsi kahdessa eteläisimmässä;
7) ly (muljeerattu l’) on säilynyt vain pienellä
alueella Pohjois-Unkarissa, keskisissä palootsien
murteissa; 8) ly on muuttunut ;’:ksi Tonavan
itäpuolella olevissa murteissa, paitsi edellisessä
kohdassa mainitulla alueella; 9) ly on
muuttunut 7 :ksi unk. kielialueen läntisimmissä mur-
teissa: Räba-joen- seudun murteissa ja sitäpaitsi
(etelässä) ylisen Drävan sekä (pohjoisessa) Vägin
ja Tonavan välisessä kulmauksessa, osaksi myös
Balatonin seudun murteissa (länsiosissa) ; 10) l on
tavun (ja sanan) lopusta kadonnut eri lailla eri ,
seuduilla; tässä asemassa oleva l on aina
kadonnut Länsi-Unkarissa, nim. kaikissa Tonavan
länsipuolella olevissa murteissa ja sitäpaitsi
keskisissä ja läntisissä palootsien murteissa; 11)
konsonantin jäljessä j > gy, ty Balatonin ja
Räba-joen seudun murteissa, osaksi myös niistä etelään
Drävan varrella.
Unkarin kirjakieli ei vielä ensimäisinä
vuosisatoinaan ollut yleiskieltä, jota
sivistyneistö olisi puhekielenään käyttänyt, sillä niihin
aikoihin jokainen kirjoitti ja puhui omaa
murrettaan. Unkarin vanhempi kirjakieli onkin
erittäin arvokas vanhojen kansanmurteiden
ominaisuuksien säiliö. Vasta vähitellen alkaa
kirjakieli ja sen mukana yleiskielikin
yhdenmukaistua kirjallisuuden lisääntyessä ja yhä laajempiin
kansalaispiireiliin levitessä varsinkin
uskonpuhdistuksen ajalta lähtien. Perustava merkitys on
tässä suhteessa Käroli’n (ks. t.) erinomaisella
raamatunkäännöksellä ja Päzmänyin (ks. t.)
kirjailijatoiminnalla. 17:nnen vuosis.
loppupuoliskolla Gyöngyösi (ks. t.) kirjailijatoiminnallaan
huomattavasti edisti kirjakielen kehitystä, vieläpä
siten, että hän muodosteli uusia sanoja, joista
useat ovat jääneet kielen pysyväiseksi
omaisuudeksi (esim. gyözelem - voitto, bizalom -
luottamus). 1700-luku on unk. kirjakielen historiassa
suurimmaksi osaksi halla-aikaa: unkarinkielistä
kaunokirjallisuutta ilmestyy vain nimeksi,
tiedemiehet kirjoittavat latinaksi, ja sivistyneet
käyttävät pulie- ja seurustelukielenään saksaa,
ranskaa ja latinaa. Kun sitten kirjallisuus 18:nnen
vuosis. lopulla alkoi uudelleen elpyä, huomasivat
kirjailijat, niin kaunokirjailijat kuin
tiedemiehetkin, että u. k. oli uuden ajan tarpeisiin monessa
suhteessa ja varsinkin sivistyssanastonsa puolesta
köyhä ja kehittymätön ja että muukalaisuudet
kielessä kaikkialla rehottivat. Unk.
kirjallisuuden renesanssi 18:nnen ja 19:nnen vuosis.
vaihteessa on samalla unk. kirjakielen renesanssia.
Kaunokirjailijat sellaiset kuin Csokonai, Sandor
Kisfaludy ja Kölcsey ovat myös kir jakielen
kehittäjinä mainittavat ensimäisteu joukossa. Heihin
liittyy unkarin kirjakielen käytännöllisinä
uudistajina suuri joukko muita kirjailijoita,
samalla kuin etevät kielentutkijat, Sajnovics,
Gyarmathi ja Bövai, keskittivät voimansa u. k:n
tieteelliseen tutkimiseen.
Kielenuudistajat kohdistavat päähuomionsa u. k:n
sanavarastoon tahtoen välttää muukalaisuuksia ja
koettaen muodostella uusia sanoja muukalaisuuksien
ja puutteellisuuksien korvaamiseksi. Toisilta
kirjailijoilta, jotka hyvin tunsivat kansankielen ja
joilla oli hyvä kieliaisti, tämä sananteko
menestyi jotenkin hyvin; toiset taas, joilta näin
arkaluontoiseen tehtävään puuttuivat kaikki muut
edellytykset paitsi into, tuottivat u. k:lle paljo
enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Sanoja
typistel-tiin mielivaltaisesti, johdettiin sanoja väärillä
johtopäätteillä, tekaistiin uusia johtopäätteitä,
oletettiin uusia kantasanoja, muodostettiin
yhdysperäisiä sanoja orjallisesti saksalaiseen malliin
y. m. s. Kielenuudistuksen ensimäinen
varsinainen sanaseppä on Faliuli (k. 1779, ks. t.), joka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
