Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Unkarin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
213
Unkarin kieli ja kirjallisuus
222
Unkarin kirjakielen nykyisestä
oikeinkirjoituksesta mainittakoon: Vokaalien pituus
ilmaistaan korkomerkillä siten, että ö:n ja ii:n
pituus merkitään pisteiden sijalla olevalla
kahdella korkomerkillä, muiden vokaalien taas
yhdellä (esim. ä, m) ; konsonantin pituus
ilmaistaan (niissä tapauksissa joissa se merkitään)
kahdella konsonanttimerkillä (esim. toll) ; ly = l’
t. l’j t. ny = n t. nj, gy = d’j ja ty -t’j, esim.
lvuk = l’juk t. (tav.) juk, nyelv = njälv; c t. ez =
ts (esim. clm 1. czlm -tsim), cs =fs (esim. csap =
tsap), sz = s (esim. szfiz = säz), zs = z (esim. zsidö =
iidö: s = s (esim. sok = sok) ; e-kirjaimella
merkitään sekä «- että e-äänne, esim. kefe = käfä,
eszem = esem; n kirjaimella sekä n että r\ äänne,
esim. hangon = hur/gon. Äänteenmukaisuuden
periaatteesta poiketaan oikeinkirjoituksessa monasti
varsinkin niihin äänneyhtymiin nähden, jotka ovat
syntyneet sanojen kantaosan ja päätteen sekä
yhdyssanojen liittymäkohdissa, esim. nez ^
n6z-tem ; lue: nez ncstäm; köp ^ köpdös, lue:
lcöp köbdös; rozs ^ rozskenyör, lue: VOZ rsj
roskönjer. Useissa vanhoissa sukunimissä
käytetään vanhanaikaista kirjoitustapaa, esim.
Des-sexvffy, lue: däzofi; Thevvrevvk, lue: török.
U. k. n pääominaisuuksia ja 1 u o
filee n o maisia piirteitä: 1) Pääkorko on
sanan ensi tavulla. Painokorosta riippumatonta
sävelkorkoa ei ole: sävel nousee ja laskee
paino-koron nousun ja laskun mukana. 2) Erotus
lyhyiden ja pitkien vokaalien välillä on tarkka;
niiden esiintyminen on aivan riippumaton korosta.
3) Yhdistämättömät sanat ovat joko taka- tai
etuvokaalisia, kuitenkin niin, että etu-e sekä i
voivat esiintyä takavokaalisissakin sanoissa.
Vokaalisoinnusta johtuu, että useimmat johto- ja
taivutuspäätteet sekä tunnukset ovat
kaksimuotoisia: sekä taka- että etuvokaalisia, esim. sötalan
= suolaton, esztelen - järjetön; häzban = talossa,
kezben = kädessä; häzaim- (n.onet) taloni; kepeim
=,(monet) kuvani. 4) Erotus yksinäis- ja
kahdennettujen konsonanttien välillä on tarkka.
Konso-nanttijärjestelmä on huomattavasti rikkaampi
kuin suomessa: m. m. tavataan
aitounkarilaisis->akin sanoissa g, d, h, f, s (kirjoituksessa: s),
z (kirj.: zs), z, affrikaatat ts (kirj.: c tai ez)
ja ts (kirj.: cs) sekä muljeerattuja
konsonantteja. Konsonanttialkuiset sanat alkavat yleensä
vain yhdellä konsonantilla; vanhemmissa
lainasanoissa alkuperäiset sananalkuiset
konsonantti-yhtymät ovat tulleet vältetyiksi
yhtymäkonso-nanttien eteen tai väliin ilmestyneen vokaalin
avulla, esim. iskola (< lat. schola) - koulu, asztal
(< slav. stol) = pöytä, bardt (< slav. brat) -
ystävä. Sananalkuisia konsonanttiyhtymiä tavataan
kuitenkin nuoremmissa lainoissa ja eräissä
onomatopoieettisissa sanoissa, esim. gröf - kreivi,
priisz-szenteni = aivastaa. Tavun lopussa sanan sisässä
esiintyy usein kaksi konsonanttia, esim. lemp-lom
= kirkko, gomb-ja = hänen nappinsa, oszl-va =
jaettuna; sanan lopussa useampikin, esim. hold = kuu,
ta n Usd = opeta (sitä), tartsd = pidä (sitä). 5)
Kieliopillista sukua ei ole. 6) Nominitaivutuksessa
on vain yksi deklinatsioni. 7) Lukuisat
sijapäätteet ovat (lukuunottamatta nominatiivia) samat
yksikössä ja monikossa, esim. häzban = talossa,
häzakbun = taloissa. 8) Useimmat nykyiset
»elävät" sijapäätteet ovat verraten myöhäiseen
aikaan postpositsioneista syntyneitä; eräitä
niistä käytetään nykyäänkin itsenäisinä sanoina,
esim. sosiatiivin pääte -vei: nö-vel = naisen
kaussa<v vele-m = k a n s s a-ni; modaaliu pääte
-lcepen : mäs-kepen = toisin, toisella muotoa^
kep = m u o t o. 9) Monikon tunnuksia on kaksi: ,
k (esim. häz = talo, häzalc - talot, häzalcban =
taloissa) ja i, joista jälkimäinen esiintyy vain
omistusliitteisessä taivutuksessa (esim.
häza-i-m-ban - taioissani) sekä yhdessä n. s.
omaisuustun-nuksen (-e-:n) kanssa (esim. väros = kaupunki:
värose — kaupungin omistama, värosei = kaupungin
omistamat; värosok = kaupungit: värosoke =
kaupunkien omistama, värosokei = kaupunkien
omistamat; anyäm = äitini: anyäme - äitini omistama,
anyämei = äitini omistamat). 10) Omistusliitteet
1. possessiivisuffiksit käyvät sijapäätteiden edessä,
esim. Iiäza-m-ban = talossani; ne voivat joskus
liittyä lukusanoihinkin, esim. k&ttö-nlc - me kaksi,
»kahtemme’ ; egy-ik = oik. yksi heistä, »yhtensä",
nyk. vain: yksi, saks. ’dep eine’, joten voi nyk.
sanoa myös: egy-ik-unk (mon. 3:nnen ja l:sen
pers:n suffiksit peräkkäin) = yksi meistä;
liarmad-ik = kolmas (oik. kolmas heistä, »kolmantensa").
11) Persoonallisista pronomineista on olemassa
vain nominatiivi- ja akkusatiivimuodot (esim.
mi = me, minket - meidät). Muita sijamuotoja
korvaavat possessiivisuffiksilla varustetut sanat,
jotka nyk. myös (osaksi uudemmassa muodossa)
esiintyvät sijapäätteinä, esim. datiivi neke-m =
minulle (vrt. nö-nek - naiselle), elatiivi belöle-m =
minusta (vrt. kez-böl = kädestä). 12)
Verbintaivutus on rikasmuotoinen etupäässä sen johdosta,
että on olemassa kaksi konjugatsionia,
subjektiivinen ja objektiivinen, riippuen objektin
laadusta, esim. tudok valamit = tiedän jotakin, tudom
azt = tiedän sen. Tapamuotoja on kolme:
indikatiivi, konditsionaali ja imperatiivi;
yhdistämättömiä aikamuotoja neljä: preesens, perfekti,
preteriti ja futuuri. Nominaalimuodoista (yksi
infinitiivi, kolme partisiippia ja kaksi gerundia)
eräitä voi käyttää lauseenvastineina (esim.
akar-vän = tahtoen, koska tahdon, tahdot j. n. e.).
Passiiviset muodot ovat harvinaisia. 13) Kieltosana
ei ole verbi vaan partikkeli, joka käy taipuvan
predikaattiverbin edellä, esim. nem megyclc, nem
rnesz, nem, megy = en, et, ei mene. 14)
Postpo-sitsioneja on runsaasti, prepositsioneja ei ole.
15) Yhdysperäiset verbit ovat varsin tavallisia
(esim. eszre-venni = huomata, oik. »järkeen-ottaa";
felre-beszelni - hourata, oik. »syrjään-puhua"),
samoin prefiksilliset verbit (esim. vinni = viedä,
bcvinni - viedä sisään; menni = mennä, kimenni =
mennä ulos; varrni = neuloa, megvarrni = neuloa
valmiiksi; aludni = nukkua, elaludni - vaipua
uneen). Muista yhdysperäisistä sanoista vetävät
huomiota puoleensa n. s. sanakaksoiset (ikerszök),
joiden yhdysosat mukautuvat toisiinsa sekä
merkityksen että soinnun puolesta, esim. ken-fen =
voiielee, ihovärillä maalaa (oik. »voitelee-hijoo"),
nyal-fal = syö ahnaasti, nuoleskelee, hyväilee (oik.
»nuolee-hotaisee"), lim-lom - rihkama, romu,
tarka-barka = kaikenkirjava. 16) Sananjohtopäätteitä on
runsaasti, sekii yksinkertaisia että yhdysperäisiä.
Verbinjohtopäätteistä ansaitsee huomauttamista
-hai-, -het-suiiiksi, jonka avulla tekemisen tai
tapahtumisen mahdollisuus saadaan ilmaistuksi,
esim. olvasok = luen, olvashatolc = voin lukea.
17) Määräävänä artikkelina käytetään
demonstratiivipronominia az t. (konsonantin edessä) a,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
