Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Urali-altailaiset muinaisjäännökset ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
245
Urali-altailaiset muinaisjäännökset—Uraliittiporfyriitti
246
kuitenkin sanoa niin paljon, että jos
sukulaisuuden osoittaminen toteutuu, yhteinen
kantakieli varmaan on näyttäytyvä sangen
kaukaiseksi; ei esim. ole ensinkään varmaa, että
uralilaisten ja altailaisten kielten suhde on
osoittautuva läheisemmäksi kuin uralilaisten ja
indoeurooppalaisten (ks. Suomensukuiset k i
e-let, Uralilaiset kielet). — Kun u.-a. k :n
keskinäistä yhteenkuuluvaisuutta vielä 011
pidettävä todistamattomana, ovat tietysti vielä
epävarmemmiksi leimattavat yritykset edelleenkin
laajentaa tätä kielikuntaa siten, että japanin
kieltä tai dravidalaiskieliä on luettu u.-a. k:iin
elikkä, niinkuin epämääräistä nimitystä käyttäen
011 sanottu, ,,turaanilaisiin kieliin";
hedelmättömäksi 011 myös jäänyt se käsitys, että vanhin
nuolenpääkirjoitus, sumerilainen (eli
akkadilai-nen), olisi u.-a. k:iin luettava.
U r a 1 i-a 11 a i 1 a i s t e 11 kielten
tutkimus. U.-a. k:n yhteenkuuluvaisuuden 011
ensi-mäiseksi ilmilausunut Ph. J. v. Strahlenberg (1730,
ks. t.), joka käsitti näitä kieliä puhuvat kansat
„tataari laisten kansojen" nimellä. E. Raskin
olettama ..skyyttalainen kielikunta" oli vielä
paljoa laajempi: siihen hän luki Ameriikan, Aasian
ja Euroopan pohjoisosien kielet, baskin kielen,
kaukaasialaiset ja dravidalaiset kielet; tämä
oletettu kielikunta oli edeltäjänä Max Miillerin
„turaanilaiselle" kielikunnalle, johon
pohjois-aasialaisten kielten ohessa luettiin
dravidalais-kielet (,,On the elassifieation of the Turanian
languages", 1854). Dravidalaiskielten
sukulaisuutta u.-a. k:n kanssa on myöhemminkin
esiintuotu (esim. Caldwell, „A comparative grammar
of the Dravidian or South Indian family of
languages", 2 pain. 1874; niinikään on japanin
kielen sukulaisuus yhä uudelleen sukeltaunut
esiin kirjallisuudessa (esim. Leon de Rosny 1856
ja myöh., J. Hoffman 1857, W. Scliott* 1858,
Heinr. VVinkler 1884 ja myöh., J. Grunzel 1895
y. 111.). Sumerilaisen nuolenpääkirjoituksen
kielen kuulumista tähän kielikuntaan ovat erittäin
puoltaneet J. Oppert (1857 ja myöh.), Fr.
Lenor-mant (1874 ja myöh.), Fr. Hommel (1884) y. m.;
epääviä lausuntoja tästä asiasta ovat antaneet
Ahlqvist (1878), O. Donner (1883) ja Heinr.
VVinkler (1884 ja myöh.). Niiden kielten alalla,
joita edellä varsinaisesti on käsitetty u.-a. k:n
nimellä, on yksityiskohtaisen tutkimuksen
varsinaisena aloittajana W. Schott (ks. t.; teoksia
m. m. „Versueh iiber die Tatarischen Spraehen",
1836; „t)ber das Altai’sche oder
Finnisch-Tat arische Spracliengeschlecht", 1849; ,,Altajische
studien" 1-5, 1860-72) ; hänen
vertailumenetelmänsä oli kuitenkin kovin mielivaltainen.
Merkittävimpiä tienraivaajia tämän tutkimuksen
alalla 011 M. A. Castren, jonka teos „De affixis
personalibus linguarum altaiearum" (1850)
koskee erittäin keskeistä urali-altailaista
kysymystä. Mainittakoon edelleen O. Böhtlingkin
„tfber die Sprache der Jakuten" (1850),
nimenomaan turkkilaisalalle kuuluva erinomainen teos,
joka samalla harjoitti terveellistä kritiikkiä
urali-altailaisessa tutkimuksessa käytetystä
menetelmästä. Seuraavista tutkijoista huomattakoon
A. Boller (ks. t.), joka tältä alalta julkaisi useita
vertailevia tutkielmia, Lucien Adam („De
l’har-monie des voyelles dans les langues
Oural-Altai-ques", 1874) sekä ennen kaikkia Heinr. VVinkler
(ks. t.), joka on julkaissut urali-altailaista alaa
koskevista kysymyksistä teoksen toisensa jälkeen
(m. m. „Uralaltaische Volker und Spraehen",
1884; „Das Uralaltaisehe und seine Gruppen",
1885) ja vielä B. Munkäcsi (ks. t.), joka on m. m.
julkaissut huomattavan tutkimuksen
urali-altai-laisen kielen luvunmuodostuksesta („Az altaji
nyelvek szämköpzöse", 1884). Kaikista näistä
tutkimuksista, sekä aikaisemmista että
myöhäi-semmistä, 011 sanottava, että niissä — jotakuta
poikkeusta lukuunottamatta — ei ole kysymystä
urali-altailaisen kielisukulaisuuden ratkaisusta
käsitelty siltä kannalta kuin nykyaikuinen
tutkimus vaatii kielisukulaisuutta tutkittavan. Syynä
on tifetysti ennen kaikkea menetelmällisten
alku-töiden puute, erittäinkin altailaisella alalla
(tärkeitä viimeksimainitun alan selvittämiseksi ovat
G. J. Ramstedtin tutkimukset, joista erittäin
mainittakoon „Zur Verbstammbildungslehre der
mongolisch-tiirkischen Spraehen", Suom.-ugr.
Seuran Aikak. XXVIII, 1912). U.-a. k:n
karakte-ristiikkoja, joista useimmat kuitenkin ovat
yksipuolisia tai epävarmoista lähtökohdista lähteviä,
ovat esittäneet 111. m. H. Steinthal
(,,Charakte-ristik der hauptsächlichsten Typen des
Sprach-baues", 1860), Franz Misteli (äskenmainitun
teoksen uudessa laitoksessa, 1893), Heinr. VVinkler
(,,Die uralaltaischen Spraehen", Keleti Szemle I.
1900) sekä O. Donner (,,Uber die charakteristik
der ural-altaischen spraehen und die typen des
sprachbaues", Actes du XII congres des
Orienta-listes 1899, ilm. 1902). Yleiskatsauksen
tutkimuksen kulkuun tarjoaa O. Donner, „Die
uralaltaischen spraehen" (Finn.-ugr. Forscli. I, 19011.
E. N. S.
2. Urali-altailaiset kansat
nimityksellä tarkoitetaan yhteisesti uralilaisia
(s. o. suomalais ugrilaisia ja samojedilaisia) ja
altailaisia (s. o. turkkilais-tataarilaisia,
mongolilaisia ja mantsu-tunguusilaisia) kansoja.
Urali-altailaiset muinaisjäännökset ks.
Suomalai s-u grilainen
muinaistut-k i m u s ja Siperian
muinaisjäännökset.
Uraliini, kloraaliuretaani, ks. Uretaani ja
Unilääkkeet.
Uraliitti, sellainen amfiboli-kivennäinen, joka
on syntynyt jostakin pvrokseenista siten, että
tämän muoto on säilynyt (vrt.
Pseudo-morfoosi). Tämä pyrokseenin
uraliittiutumi-nen on hyvin yleinen ilmiö sellaisissa vuori
lajeissa, joissa on tapahtunut metamorfismia.
Kokoomukseltaan 11. ei eroa muista amfiboleista,
yleisimmin se on sarvi välkettä. Sitävastoin sen
kokoomus aina poikkeaa alkuperäisen
pyrokseenin kokoomuksesta, joten muuttumisen täytyy
olla verraten monimutkainen kemiallinen
prosessi, johon vuorilajin muutkin ainekset ottavat
osaa. P. E.
Uraliittidiabaasi on diabaasivuorilaji, jossa
alkuperäinen augiitti on muuttunut uraliitiksi.
Suomen alkuvuoressa melkein kaikki diabaasit
ovat näitä. Hyvin yleistä on niinikään
uraliitti-gabbro. P. E.
Uraliittiporfyriitti on porfyyrinen
basaltin-sukuinen vuorilaji, jossa on hajarakeina
uraliit-tia. Alkuperäisen augiitin muoto on hajarakeissa
hyvin säilyneenä, ja muuttumatonta augiittia on
usein jäljellä rakeitten sisuksessa. Suomen alku-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
