Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uralin-vuoristo ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
251
Ural-joki
252
pänä siirtyen U:n itäpuolelle. Varsinainen U.
luetaan alkavaksi Konstantinov Kamen nimisestä
kukkulasta (447 m yi. merenp.) Kara-meren
eteläpuolella 68° 30’ pohj. lev. ja päättyväksi
51° pohj. lev. tienoilla, ollen siis n. 2.000 km
pitkä, Vanhan maailman meridionaaliseen
suuntaan kulkevista vuoristoista pisin. Ottamalla
lukuun U:n haarakkeet pohjoisessa, Paikhoin ja
«en jatkon Vajgatsin saarella sekä etelässä
lähelle Aral-järveä ulottuvan Mugodzarin, U:n
jiituus on yli 2,600 km. U:n leveys on tav. alle
75 km ja harjannekorkeus keskiosissa 450-500 m,
pohjois- ja eteläosissa korkeintaan 1,200 m.
itäänpäin vuoristo laskeutuu jonkun verran
jyrkemmin kuin länteen, jonne se huomaamattomasti
alentuu penkereittäin. — U:n pääaineksena ovat
vanhat, kiteiset sekä devoni- ja kiviliiilikauden
liuskeet, kvartsiitit ja kalkit sekä monenlaiset
vanhat purkautuneet vuorilajit. U. on
todennäköisesti aikanaan koko Länsi-Siperian
täyttäneen, erosionin hävittämän, valtavan
poimuvuo-riston läntisin jäsen. Senkin suuri kuluminen
ja ikä ilmenevät sen pienestä korkeudesta ja
pyöristetyistä, paikoitellen varsinkin ylempänä
valtavien rauniokasojen peittämistä selänteistä.
— U. jakaantuu kolmeen pääosaan,
pohjoiseen (Kara-meren rantamilta 61° :lie pohj. lev.),
keskiseen (61°-55° pohj. lev.) ja
eteläiseen (55°-51° pohj. lev.). Pohjoinen U. on
maisemamuodoiltaan jossain määrin Norjan
tuntureita muistuttava, metsätön ja malmiton;
sen pääosat ovat pohjoisesta lukien:
samojedilainen (korkeimmat kohdat Netju 1,298 m,
Ilaju-’lytaj 1,241 m), ostjaakkilainen (Pajjar 1,418 m,
Sablja 1,644 m ja Tölpoziz 1,683 m) ja
vogulilainen U. (Iserim 1,233 m). Keskinen U.,
Petsoran ja Ulan lähteiden välillä, on U:n osista
matalin, vain keskimäärin 650 m yi. merenp.,
yksitoikkoinen, metsien ja soiden peittämä,
erinomaisen mineraalirikas. Yksityiset huiput
kohoavat vain keskisen U:n pohjoisosassa
huomattavasti keskikorkeutta ylemmäksi. Keskisen U:n
pääosat ovat: JBogoslovin (Denezkin Kamen
1,563 m), Goroblagodatin (ei missään yli 900 m
yi. merenp.; useita melkein puhtaasta
rautamalmista syntyneitä vuoria) ja Jekaterinburgin
(alle 850 m yi. merenp.) U. Eteläinen U.
jakaantuu useaan (lopulta seitsemään) haarakkeeseen,
joista tärkein, vaikkei korkein, on Uraltau.
Lännessä haarakkeisiin liittyy Obstsij Syrt
(ks. t.) ja etelässä Mugodzar. Eteläisen U:u
korkeimmat huiput ovat Jamantau (1,642 m),
Ire-mel (1,617 m), Nurguz (1,430 m). Eteläinen U.
ei kulje suoraan pohjoisesta etelään, vaan
kääntyy j° Ufan lähteillä etelälounaiseen ja
lounaiseen, kaartuen lopulta sekin etelään päin
kulkevaksi. — U. ei ole missään suhteessa
tehokkaana rajana Euroopan ja Aasian välillä.
Ilmastollisesti U:n vaikutus tuntuu vain siinä, että
sen itäpuolella on hiukan kuivempaa kuin
länsipuolella ja että talvet idässä ovat jonkun
verran kylmemmät kuin lännessä. Yleensä ilmasto
U:ssa on jyrkästi mantereinen. Kasvillisuus
etelässä on metsänsekaista aroa, keskellä metsää
ja pohjoisessa tunturikasvillisuutta. Korkeampia
selänteitä pitkin pohjoiset lajit ovat päässeet
tunkeutumaan kauas etelään. Eläimistö U:n
itä-ja länsipuolella, lukuunottamatta eteläisimpiä
osia, 011 melkein täysin eurooppalainen. Suuret
metsäneläimet (karhut, sudet y. m.) ovat vielä
verraten yleisiä. Samoinkuin pohjoiset
kasvilajit samoin pohjoiset eläinlajitkin tunkeutuvat
U:ia myöten kauas varsinaisilta asuinsijoiltaan;
poroja on tavattu Zlatoustin eteläpuolella asti.
Asutus inolemminpuolin U:ia on samanlainen;
pohjoisessa samojedeja ja suomensukuisia
kansoja, keskellä etupäässä ven. vuorityöläisiä ja
uutisasukkaita ja etelässä taas baskiireja y. m.
paimentolaiskansoja. Ven. vuorityöläiset
saapuivat U:oon jo 1500-luvulla sen rikkaiden
rauta-ja vaskikerrosten houkuttelemina. Kaivostyö
joutui kruunun tai tsaarien lahjoitusten kautta
suurien aatelissukujen haltuun; viimemainituista
huomattavia ovat varsinkin Stroganovit ja
Demi-dovit. Etenkin Pietari I:n aikana vuorit yö alkoi
kukoistaa. Suurimmat mineraalirikkaudet ovat
keskisen U:n etelä- ja eteliiisen U:n
pohjoisosissa Jekaterinburgin ja Zlatoustin alueilla.
Mineraalituotteiden monipuolisuudessa U. on
maailman huomattavimpia vuoristoja. Oltuaan
aikaisemmin Venäjän tärkein vuorityöalue U. on
nyttemmin liikennevaikeuksien (pitkä matka
teollisuuskeskuksiin ja merelle) takia jäänyt toiselle
sijalle Etelä-Venäjän kivihiili- ja
rautamalmi-alueen jälkeen. Tärkeimmät U:n
mineraalituotteista ovat rautamalmi (1912 siitä valmistettiin
U :ssa 829,800 ton. raakarautaa. 19.7 % Venäjän
raakaraudan valmistuksesta, ja 646.200 ton.
rautaa ja terästä, 17.a % Venäjän raudan ja
teräksen tuotannosta), vaski (17,700 ton.; 54,» %),
platina (5,527 kg; 100%), hopea (6,560 kg:
36,4%), kulta (10,988 kg; 18,8% enemmän kuin
missään muualla Euroopassa), lyijy (98,600 kg;
5.8%), suola (423.100 ton.; 22.j"%), kivihiili
(984,000 ton.; 3,4%), kaikenlaiset jalo- ja
puol-jalokivet (safiirit, topaasit, beryllit, turmaliinit,
rubiinit, vuorikristallit y. m. m.) y. m. —
Liikenne U:n poikki 011 helppoa; 1878
rakennettiin ensimäinen rautatie U:ii poikki Permistä
Jekaterinburgiin (sola vain 358 111 yi. merenp.).
Sen lisäksi 011 vielä kaksi U:n yli kulkevaa
rataa: loinen Permistä Jekaterinburgiin
(oikaisee ensimäisen radan pohjoiseen tekemän
mutkan) ja toinen Siperian rata Ufan ja Zlatoustin
kautta Tseljabinskiiu. E. E. K.
Ural-joki [-a’l-] (ent. nimi Jaik muutettu
Katariina Il:n määräyksestä Pugatsevin kapinan
johdosta 1775 U:ksi), joki Kaakkois-Venäjällä ja
Venäjän Keski-Aasiassa, Orenburgin
kuverne-mentissa ja Turgajn sekä Uraljskin provinsseissa,
alkaa Uralin-vuoriston eteläosassa. Kalgautaulla
(635 111 yi. merenp.), virtaa eteläistä pääsuuntaa
Uralin-vuoriston molempien itäisimpien jonojen
välissä, kääntyy Orskin kaupungin kohdalla
läntistä pääsuuntaa kulkevaksi kiertäen
Uralin-vuoriston eteläpään ja erottaen sen
Mugodza-rista sekä samalla ollen pitkän matkaa
Euroopan ja Aasian valtiollisena rajana. Uraljskin
kaupungin luona U. kääntyy etelään, virtaa
Kaspian-aron halki laskien matalain, rämeiden
ympäröimäin suuhaarojen kautta Kaspian-meren
pohjoispäähän; 2.379 km, vesialue 219,910 km2.
Suurimmat lisäjoet: Sakmara ja Tsagan oik.,
Orj, Ilek, Utva ja Soljanka vas. — U. on
verraten kapea, sangen matala, kahlaamoita sen
poikki 011 taajassa ja suuhaarat ovat vain
1/3-l m:n syvyisiä. Kulku 011 mutkikas; uoman
vieressä 011 paljo jätejärviä ja sivuhaaroja, jotka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
