- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
285-286

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uskonnonhistoria ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

285

Uskonnonhistoria—Uskonnonvapaus

286

niäinen esitti mainioissa ..Reden iiber die
Religion" (1799) e n simaisen psykologisen
uskonto-teorian. Hegelin mukaan esiintyy uskonnossa
absoluuttisen hengen kehitysaste, joka on
filosofiaa alempi. Uskonto ilmaisee mielikuvan
muodossa sen, mitä filosofia opettaa käsitteen
muodossa. Hegelin vasemmisto, Feuerbach ja
Strauss, johtavat tästä sen ajatuksen, että
uskonto on ainoastaan ihmishengen luoma
tarunomainen haave.

Koska nämä teoriat osoittautuivat liian vähän
kokemukseen perustuviksi, ruvettiin
suuremmalla tarkkuudella tutkimaan uskonnollista
kokemusta. W u n il t on teoksessaan
,,Völkerpsyeho-logie" suorittanut suurenmoisen tutkimuksen
uskonnon sosiologisista muodoista. Toiset
kiinnittivät enemmän huomiota yksityiseen
uskonnolliseen elämään. Näin syntyi amer. William
J a m e s in perustava teos ,,The varieties of
reli-gious experience" (1 :neu pain. 1902, suom. 1914).
Starbuck esitti uskonnollisen kehityksen
lakeja teoksessa ,,The psychology of religion"
(1899). Uskonnollisen sieluelämän konflikteja
kuvailee G. M. S t r a 11 o n teoksessa
..Psychology of the religious life" (1911).

Uskonnon totuudenarvoa ovat tutkineet:
H. Eucken teoksessa ,,Der Wahrheitsgehalt der
Religion" (1901), Aug. Sabatier, „Esquisse d’une
philosophie de la religion" (1897, ruots. 1899),
H. Hoffding, „Religionsfilosofi" (1901), jossa
usko arvojen pysyväisyyteen julistetaan
uskonnon ytimeksi. Ruotsin uskonnonfilosofeista
huomattavimmat ovat: Pontus Wikner, Viktor
Ryd-berg ja Vitalis Norström („Religion och tanke",
1912). [G. C. B. Piiujer, „Geschichte der christl.
Religionsphilosophie seit der Reformation"
(1880-83); O. Pfleiderer, „Gesehichte der
Religionsphilosophie von Spinoza bis auf die
Gegen-wart" (3 :s pain. 1893).] E. K-a.

Uskonnonhistoria, tiede, joka koskee
maailman kansojen uskonnollisia tapoja, käsityksiä ja
niiden kehitystä. Harrastus ei-kristillisiin
uskontoihin on Euroopassa syntynyt ja kasvanut
samassa määrässä kuin on opittu tuntemaan
vieraita maita ja kansoja. Kristillinen
lähetys-toimi ja sivistysvaltioiden siirtomaapolitiikka on
avannut tiet etäisimpäin luonnonkansojen
uskontojen tuntemiseen. Vanhojen sivistyskansojen
uskonnot ovat taas tulleet tunnetuiksi viime
vuosis. alkaneiden, varsinkin Egyptissä,
Babyloniassa ja Syyriassa suoritettujen kaivaus- ja
tutkimistöiden kautta. Täten on kokoontunut
suuri ainespaljous, jota vasta viime aikoina
tiedemiehet ovat ruvenneet järjestämään.

Uskonnot jakautuvat eri ryhmiin. Filosofisten
näkökohtien mukaan tehdyt luokittelut ovat
osoittautuneet epäkäytännöllisiksi. On parempi
noudattaa kansatieteellisiä, maantieteellisiä ja
historiallisia jakoperusteita. Ensimäisen ryhmän
muodostavat silloin n. s. luonnonkansat, joilla
ei ole kirjoitustaitoa eikä valtiojärjestystä.
Näiden kansain keskuudessa sekaantuvat uskonto ja
taikuus siinä määrässä toisiinsa, että usein on
vaikea niitä erottaa. Täliän ryhmään ovat
suo-malais-ugrilaisten kansain uskonnot luettavat.
Toisen ryhmän muodostavat vanhan ajan
^ivistyskansain, egyptiläisten,
babylonialaisten, syyrialaisten ja persialaisten uskonnot.
Läheisessä yhteydessä niiden kanssa ovat j u u-

t alaisuus ja islam. Seuraavan ryhmän
muodostavat klassillisten kansain,
kreikkalaisten ja roomalaisten, uskonnot sekä
niiden viimeinen vaihe, roomalaisen keisariajan
suuri uskonnonsekoitus, jonka keskeltä
kristinusko nousi. Eri ryhmän muodostavat taas
kaukaisen idän, Kiinan ja Intian
kansojen, monihaaraiset uskonnot, joiden erikoinen,
omintakeinen kehitys tarjoaa monta merkillistä
rinnakkaisilmiötä länsimaiden uskonnoille.

Ensimäinen huomattava u:n tutkija oli
Oxfordin professori Max Muller (1823-1900), jonka
aloitteesta ryhdyttiin toimittamaan intialaisten
pyhien kirjojen suuria sarjajulkaisuja ,,Sacred
Books of the East" (v :sta 1879) ja „Saered
Books of the Buddhists" (v:sta 1895).
Uudemmista tutkijoista tällä alalla ansaitsevat
mainitsemista: Chantepie de la Saussaye, ..Lehrbueh
der Religionsgeschiclite" (3 :s pain. 1905), Allan
Menzies, ..History of Religion" (3:s pain. 1908,
suom. 1910), N. Söderblom, „Ur religionens
historia" (1915). Erityistä huomiota meillä
ansaitsee suuri sarjateos ,,Suomen suvun uskonnot",
josta on julkaistu toht. U. Holmbergin
kirjoittamat ..Permalaisten uskonto", ,,Tseremissien
uskonto" ja ..Lappalaisten uskonto" sekä prof.
K. Krohnin kirjoittama ..Suomalaisten runojen
uskonto". Odotettavissa on vielä kaksi osaa:
ugrilaisten uskonto ja mordvalaisten uskonto.
[Erkki Kaila, ,,Yleisen uskonnonhistorian
pääpiirteet" (1915).] E. K-a.

Uskonnonhistorialleen koulukunta,
teologinen suunta, joka erikoisesti tähdentää
kristinuskon yhtymäkohtia vanhan ajan kansain
uskontojen kanssa. Useimmat koulukunnan
edustajat ovat jyrkkiä vasemmistolaisia, kuten
Wilhelm Bousset (pääteos ,,Kyrios Christos,
Geschichte des Christusglaubens in den ersten
Jahrhunderten", 1913), Hermann Gunkel (pääteos
„Schöpfung und Chaos im Urzeit und Endzeit",
1895), mutta on myös konservatiiveja, kuten
Alfred Jeremias (pääteos „Das Alte Testament
im Lichte des Alten Orients", 1906).

E. K-a.

Uskonnonmuutos. Voimassaoleva kirkkolaki
säätää, että jos evankelis-luterilaisen kirkon jäsen
haluaa vakaumuksensa nojalla erota tämän
kirkon yhteydestä ja siirtyä toiseen
kirkkoyhdys-kuntaan, niin älköön kirkko häntä siitä estäkö
(6 §). Tästä on 7:s yleinen kirkolliskokous (1913)
yleisen uskonnonvapauden säätämisen varalle
ehdottanut poistettavaksi lisäyksen: ,,ja siirtyä
toiseen kirkkoyhdyskuntaan". Kirkkolain 53 §
sisältää säädökset siitä, miten on meneteltävä,
jos vierasta uskontunnustusta oleva kristitty
taikka se, joka ei ole kristitty, tahtoo tulla
otetuksi evankelis-luterilaisen kirkon yhteyteen.
Yleistä uskonvapautta koskeva laki on
parhaillaan valmistettavana (1917). E. K-a.

Uskonnonvapaus on valtion puolelta
yksityiselle kansalaiselle myönnetty oikeus saada
tunnustaa sitä uskontoa, jota haluaa, ja suorittaa
siihen kuuluvia jumalanpalvelusmenoja, mikäli
ne eivät loukkaa yleistä siveyttä. U:een ei
sisälly ainoastaan oikeus jonkun uskonnon
tunnustamiseen (u s k o n v a p a u s), vaan myöskin
oikeus seurakunnan muodostamiseen ja sen
tunnustamien oppien opettamiseen
(opetus-vapaus). Rooman keisarikunta oli siinä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:55 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0159.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free