Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uusimaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
337
Uusimaa
341
i
Tvärminnen saaristo Krogarberget-vuorelta katsottuna.
■eläimistö kuin sisäjärvissä (ks. tarkemmin
Suomenlahti).
U:n luonto on vaihteleva, vailla yhtenäisiä
piirteitä. Ulkosaaristo lumoaa mahtavine
merimaisemilleen (tässä suhteessa erikoisesti
mainittava Suursaari). Sen jyrkkänä vastakohtana on
hymyilevä tuhatsokkeloinen sisäsaaristo. Kuuluja
kauneudestaan ovat Fagervikin, Inkoon, Pikkalan
ja Espoon lahdet sekä Barön, Villingin ja
Pel-liugin salmet. Maamme viehättävimpiä
järviseutuja on Lohjan vesistö, jonka maine perustuu
Hiidenveden, Lohjanjärven y. m. kauneuteen.
Kymin jokimaisemien uljasta vaikutelmaa
häiritsevät jossain määrin sikäläiset lukuisat
teollisuuslaitokset. Yleensä on U:u luonto luonteeltaan
nuorekkaan reipasta ja iloista, vailla sitä
raskaan-laista kaihomielisyyden piirrettä, joka on
ominaista Sisä- ja Varsinais-Suomen luonnolle.
Ilmasto on U:lla maakunnan eteläisen
aseman ja meren läheisyyden takia edullisempi kuin
useimmissa muissa Suomen maakunnissa; talvi
on lauhkea, keväällä sulavat lumet ja lähtevät
jäät aikaisin, kesä 011 pitkä ja tavallisesti
hal-laton ja syksyllä kestää kauan lämpimiä säitä.
Vuoden keskilämpötila op rannikolla vähän yli
f 4° C, pohjois- ja koillisosissa joku
kymmenesosa vähemmän (korkein Hangossa, 4,8° C, josta
se laskee itää, koillista ja pohjoista kohden ollen
Kotkassa +4.0° C). Helmikuussa, kylmimpänä
kuukautena, on uloinna lounaassa —5,5° C,
Kotkassa n. —8° C. Heinäkuussa, lämpimimpänä
kuukautena, on keskilämpö lännessä rannikolla^
n. 16° C, mutta sisämaassa jonkun kilometrin
päässä merestä 16,5-17° C. Lauhkeina talvina
helmikuun lämpötila jää vain jonkun asteen alle
nollan, voipa Hangossa saavuttaakin tämän arvon.
Meren tasoittava vaikutus on huomattavissa läpi
koko vuoden, ja tästä seuraa m. m. että
lämpötilan vuotuinen vaihtelu on pienin lounaassa
kasvaen itää ja pohjoista kohti, jossa ilmasto
on mannermaisempi. Vuotuinen sademäärä 011
U:lla paikoin suurempi kuin missään muualla
Suomessa, esim. Lohjalla ja Loviisan seuduilla,
missä se 011 n. 700 mm. Vuosikeskimäärä on
n. 650 mm, ollen runsain Suomenlahden
rannikolla. josta vähenee sisämaahan päin. Y. Y.
Kasvisto U :11a, jonka läntinen ja
keskinen rannikkoalue ja läntisin sisämaakin
kuuluvat tamniivyöhykkeeseen, muu osa"sensijaan
eteläsuomalaiseen lehtipuuvyöhykkeeseen, on erittäin
la jirikas, käsittäen (1910) 795 lajia putkilokas-
veja, näistä puita ja pensaita 45, meri- ja
mereu-rantakasveja 43. Suurin on lajirikkaus
rannikolla ja länsiosissa, huomattavasti vähäisempi
muualla, missä luonto on yleensä
yksitoikkoi-sempaa ja karumpaakin. Satunnaiskasveista
Helsinki ympäristöineen on rikkain. Jaloista
lehtipuista tammi kasvaa monin paikoin
tammivyö-hykkeessä, saarni eräissä paikoin rannikolla,
vaahtera ja pähkinäpensas useissa paikoin etupäässä
rannikolla, jälkimäistä joskus runsaastikin;
lehmus kasvaa siellä täällä kautta maakunnan ;
metsäomenapuu on tavattu harvinaisena rannikolla.
Harmaa leppä, joka muuten on hyvin yleinen,
puuttuu kapealta rannikkoalueelta. — Hedelmäpuista
viihtyvät kaikki, jotka ylipäätänsä maassamme
kasvavat. Varsinkin omenapuiden viljelys on
yleistä; eräissä suuremmissa kartauo:ssa sitä
harjoitetaan suurehkossa määrässä. Viljalajeista
ansaitsee mainitsemista vehnä, jonka viljelys on
jokseenkin yleinen. — Metsävarat ovat
kutakuinkin hyvin säästyneitä. Soita on U:lla, kuten
Etelä-Suomessa yleensä, niukanlaisesti. k. l
Eläimistö 011 la jirikas, riippuen tämä suu
reksi osaksi maakunnan eteläisestä asemasta ja
sen rannikkoluonnosta. Lukuisille linnuille, jotka
eivät asu eivätkä pesi U:lla, se on keväällä ja
syksyllä läpikulku- ja viivähdyspaikkana.
Keskisen asemansa vuoksi se muodostaa raja-alueen
erinäisille läntisille, mutta varsinkin idästäpäin
leviäville lajeille. Suolaisen veden eläimistö on
läntisellä U:lla hyvin edustettu. Näin ollen sekä
pysyväisten että muuttelevien ja satunnaisten
eläinlajien luku 011 suhteellisesti iso: on laskettu,
että Suomen kaikista tunnetuista maa- ja
vesi-luurankoisista n. 80% on tavattu U:lla.
Pääaineksena U:n eläimistön kokoomuksessa
ovat Suomessa kaikkialla levinneet lajit, esim.
nisäkkäistä jänis, orava, kärppä, mäntynäätä,
kettu ja saukko, linnuista esim. teiri, metso,
pyy, metsäkana, tavi, heinäsorsa ja monet
pikkulinnut. Suurista nisäkkäistä hirvi on yleinen.
Karhu on jo aikoja sitten hävitetty
sukupuuttoon, samoin 1880-luvulla susi; ilves tuskin
esiintyy enää, kun taas mäyrä ei ole aivan
harvinainen. Huomattavana piirteenä 011 kuten
muuallakin Etelä-Suomessa ihmisasutusta ja
maanviljelystä seuraavien eläinten, kuten
pääskysten, leivosen, peipposen, kottaraisen, variksen,
harakan, peltopyyn ja ruisrääkän yleisyys,
puhumattakaan kotivarpusesta sekä asuntojen ja
viljelysmaiden jyrsijöistä. Eteläisistä nisäkkäistä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
