Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vakuutusmaksu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
453
Vakuutusmaksu—Vakuutusmaksunsiirto
454
velvollisuuteen perustuvia tahi osakeyhtiöitä.
Osuuskunta ei Suomen lain mukaan saa
harjoittaa vakuutusliikettä. V:n liike rajoittuu yleensä
yhteen tahi muutamaan toisiaan lähellä olevaan
vakuutushaaraan, mutta on myöskin sellaisia,
jotka ulottavat toimensa hyvinkin monelle alalle.
Suomalaisista vasta ei mikään ole yhdistänyt
henkivakuutusta tavaravakuutukseen, mutta
muualla (esim. Ruotsissa) tavataan osakeyhtiöitä,
jotka harjoittavat sekä henki- että
palovakuutus-liikettä. — vrt. Vakuutustoimi.
0. H-n.
Vakuutusmaksu ks. V a k u u t u s ja
Vakuutustoimi.
Vakuutusmaksujärjestelmä (saks.
Prätnien-verfahren). Kun vakuutuslaitos kannettavia
vakuutusmaksuja määrättäessä käyttää v:ää,
lasketaan ne siten, että kaikkien vastedes
kannettavien vakuutusmaksutulojen nykyhetkeen
diskontattu pääoma-arvo todennäköisesti on yhtä
suuri kuin laitoksen kaikkien vastaisten menojen
niinikään nykyhetkeen diskontattu pääoma-arvo.
Tätä järjestelmää käytetään henki- ja
elinkorko-vakuutuksessa sekä vakuutusteknillisesti
hoidetussa yksityisessä tapaturmavakuutusliikkeessä.
Suomessa on sitä myöskin aina noudatettu
virkakuntien sekä yksityisten henkilöpiirien ja
laitosten eläkekassojen tilaa ja vakavaraisuutta
tutkittaessa. ks. Tasaamisjärjestelmä.
O. H-n.
Vakuutusmaksurahasto (saks.
Prämienre-scrve). Milloin vakuutuksenottaja
henkivakuutuksestaan maksaa koko vakuutusaikana
muuttumattoman vakuutusmaksun, suorittaa hän ensi
vuosina suuremman maksun kuin oikeastaan olisi
matemaattisesti tarpeellista vastaamaan vuoden
vastuuvaaraa, mutta vakuutusajan loppupuolella
ovat hänen vuotuiset maksunsa pienemmät, kuin
mitä tarvitaan silloisen kuolleisuusvaaran
vastikkeeksi. Milloin vakuutusmaksu suoritetaan kerta
kaikkiaan tahi rajoitetun ajan kuluessa, on
alkuvuosien vakuutusmaksujen ylijäämä
suhteellisesti vielä suurempi. Näin ollen ei
vakuutuslaitos voi katsoa vuosivoitoksi ja sellaisena
käyttää kunakin vuonna kantamiensa
vakuutusmaksutulojen ylijäämää, vaan on siitä varattava se osa,
joka on vuosivastuuta suurempi. Täten varatut
varat muodostavat henkivakuutusyhtiön
vakuutusmaksurahaston. Tämän rahaston pääoman ja sille
saatujen korkojen avulla vakuutuslaitos voisi,
vaikka se ei hankkisikaan uusia vakuutuksia,
myöhempinäkin aikoina vastata sitoumuksistaan,
vakuutusmaksutulojen vähenemisestä huolimatta.
Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi käytetään
v :oa laskettaessa monta eri menettelytapaa.
Yleisimmin käytetty on yhä n. s.
netto-vaku utu s maksu menettely.
Edellytetään, että vakuutuslaitokseen liittyy samojen
vakuutusehtojen perustuksella niin monta
samanikäistä vakuutettua kuin laitoksen käyttämien
kuolleisuustaulujen mukaan kuuluu puheena
olevaan ikäryhmään; että näistä vuosi vuodelta
kuolee tarkoin kuolleisuustaulujen edellyttämä
luku; ettei kukaan muusta syystä luovu
vakuutuksestaan; ja että laitos saa korkoa
pääomalleen nettovakuutusmaksuja laskettaessa käytetyn
prosentin mukaan. Silloin olisi ylijäämä, kun
kaikki kuolemantapausten johdosta
suoritettaviksi joutuneet vakuutussummat ovat maksetut,
vielä elävien vakuutettujen v. Voidaan siis sanoa,
että puheena olevan henkilöryhmän v. määrätyn
tilivuoden päättyessä on erotus siihen saakka
saatujen nettovakuutusmaksujen ja suoritettujen
vakuutussummien välillä
(retrospektiiville n menettely). V. voidaan myöskin
laskea siten, että sen pääoma vastaa
vakuutusyhtiön vielä voimassa olevien vakuutusten
diskontattua pääoma-arvoa, eli toisin sanoen se on
erotus vastedes maksettavien vakuutussummien
ja vastedes saatavien nettovakuutusmaksujen
laskemishetkeeu diskontattujen pääoma-arvojen
välillä (prospektiivinen menettely).
Tätä menettelyä käytetään aina elinkoron v:oa
laskettaessa. Jos viimemainittua
menettelymuotoa noudatettaessa vastaisten
nettovakuutusmaksujen sijasta käytetään vastaavia
bruttovakuutusmaksuja, sanotaan laskemistapaa
brutto-vakuutusmaksumenettelyksi.
Useat vakuutusmatematiikan tutkijat ja
kehittäjät (Zillmer, Höekner = salanimi Logophilus
y. m.) ovat esittäneet edellisistä poikkeavia
menettelymuotoja, joiden pääkohtana on huomion
kiinnittäminen siihen, että hankittu vakuutus yleensä
pysyy kauan %ikaa voimassa, joten ensimäiseen
vakuutusvuoteen kohdistuvien suurten
hankinta-ja osaksi hoitokustannustenkin takia voidaan
mainittuna vuotena siirtää v:oon vähemmän kuin
mitä nettomenettely vaatisi. Toisesta
vakuutusvuodesta alkaen ovat siirrot sitä vastoin jonkun
verran suuremmat kuin nettomenettelyn
mukaiset. Zillmerin varsinaisen menettelyn mukaan
v. saavuttaa nettomenettelyn mukaan lasketun
määrän vasta vakuutusajan päättyessä.
Vakuutuslait sisältävät aina ohjaavia
säännöksiä v:n laskemisesta. Kun Suomessa ei ole
vakuutuslakia, ovat suom. henkivakuutusyhtiöt
ottaneet sääntöihinsä puheena olevaa asiaa koskevia
määräyksiä.
Milloin määräajaksi myönnetty vakuutus ei
pääty samaan aikaan kuin vakuutuslaitoksen
tilivuosi ja laitos on vastaanottanut pitempään
aikaan kuin sen oman tilivuoden
päättymishet-keen kohdistuvan vakuutusmaksun, tarvitaan osa
kannetusta vakuutusmaksusta tilinpäätöksen
jälkeisen ajan vastuuvaaran varalle. Näin ollen
tulee vakuutuslaitoksen, ensin väliennettyään
vakuutusmaksusta hankinta- ja osaksi
hoitokustannuksiin tarpeellisen erän, jäännöksestä varata
tilivuoden päättyessä jälellä olevaan
vakuutus-aikaan suhteellinen osa. Henkivakuutuksen alalla
sanotaan puheena olevia varoja vakuutu
s-maksunsiirroksi, ja luetaan se yhtiön
v:oon. Tavara- ja omaisuusvakuutuksessa sitä
tavallisesti sanotaan yhtiön v.ksi. Puheena oleva
siirto olisi oikeastaan laskettava erikseen
kutakin vakuutusta kohti, mutta useimmat
tavara-ja omaisuusvakuutusta harjoittavat laitokset
käyttävät lyhennettyä keskimääräismenettelyä.
Laitoksen v. ja sen korvausraliasto muodostavat
yhdessä laitoksen vakuutusraliaston (ks. V a k u
u-tusrahasto). [Manes, „Versiclierungslexikon";
Landre, ,,Math.-techn. Kapitel zur
Lebensversiche-rung"; Zillmer, „Die Bedeutung der
Prämien-reserve der Lebens-V."; Logophilus, „Der Streit
iiber die Zillmersche Methode in der Lebens-V."]
O. H-n.
Vakuutusmaksunsiirto ks.
Vakuutusmaksurahasto.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
