Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vakuutustarkastus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
457
Vakuutustarkastus—Vakuutustoimi
458
mainitusta ajankohdasta alkaen siirretty
sosiaalihallitukselle. Sen ohessa tulee 1908 keskinäisistä
paloapuyhdistyksistä annetun lain mukaan
mainittujen yhdistysten olla v:n silmälläpidon
alaisina etupäässä niiden antamien kirjallisten
selontekojen ja tiliotteiden perustuksella. V:n on
myöskin annettava pyydettäessä mainittujen
yhdistysten hallituksille neuvoja sekä niistä
laatia virallinen luettelo, joten v. siis on niiden
rekisteriviranomainen.
Nykyään v. laatii vuosittain kaksi Suomen
viralliseen tilastoon kuuluvaa kertomusta, joista
toinen (A-sarja) käsittelee yleensä sekä
kotimaisten että maassa työskentelevien ulkomaisten
yhtiöiden toimintaa, paitsi paikallisten
palo-apuyhdistysten ja eläinvakuutusyhdistysten, joista
annetaan tietoja toisessa B-sarjaan kuuluvassa
kertomuksessa.
Vakuutusyhtiöt asettavat monasti v:ia, jotka
osaksi tarkastavat yhtiön asiamiesten työtä,
osaksi, kuten palovakuutuksen alalla, valvovat,
että vakuutuksenottajat noudattavat yhtiön
määräämiä, vahingonvaaran vähentämistä
tarkoittavia vaatimuksia. O. H-n.
Vakuutustarkastus. Koska vakuutustoimella
nykyisessä yhteiskunnassa on suuri
kansantaloudellinen merkitys, on sen saattaminen ainakin
jossakin määrin valtion valvonnan ja
tarkastuksen alaiseksi melkein kaikissa sivistysmaissa
huomattu tarpeelliseksi. Tässä noudatetaan
pääasiallisesti kolmea eri järjestelmää:
julkisuusjär-jestelmää (publisiteettijärjestelmä),
sään-uöstelyjärjestelmää (nomatiivi
järjes-telmä) tahi toimilupajärjestelmää,
johon liittyy valtionvalvonta
(konsessionijärjes-telmä). Julkisuusjärjestelmän mukaan vaaditaan
valtion puolelta (kuten Englannissa) vain, että
vakuutusyhtiö määräaikoina asianosaisten
saatavaksi julkaisee tietoja toiminnastaan ja
tilastaan. Säännöstelyjärjestelmä sisältää
vaatimuksen, että yhtiön tulee, ennenkuin se saa ryhtyä
vakuutusliikkeen harjoittamiseen, täyttää
muutamia valtiovallan asettamia yleisiä ehtoja, mutta
kun nämä ehdot on täytetty, on yhtiöllä
kiistämätön toimintaoikeus. Kun noudatetaan
toimilupajärjestelmää, tulee yhtiön vielä, ennen
toiminnan alkamista, siihen hankkia valtion
viranomaisten erityinen suostumus, ja kun toimilupa
on saatu, pysyy yhtiö valtion määräämän
valvonnan ja tarkastuksen alaisena, mikä kuitenkin
eri maissa ulottuu hyvinkin eri pitkälle. Yleensä
ei nykyisessä vakuutuslainsäädännössä mikään
näistä järjestelmistä esiinny täysin puhtaana.
Useissa maissa (esim. Saksassa,
Itävalta-Unkarissa, Sveitsissä, Ruotsissa, Norjassa ja
henkivakuutukseen nähden Tanskassa) vaaditaan
toimiluvan myöntämiseksi, että laitoksen säännöt
täyttävät muutamia lain säätämiä ehtoja sekä että
laitos sen jälkeen toiminnastaan vuosittain antaa
tarkastusviranomaiselle virallisia ja ainakin
osaksi julkisuuteen saatettavia tietoja.
Vaikka Suomessa ei ole vakuutuslakia,
noudatetaan osaksi elinkeinolain, osaksi osakeyhtiölain,
osaksi myöskin keskinäisistä paloapuyhdistyksistä
annetun lain sekä vakuutustarkastajan tehtäviä
koskevien määräysten nojalla pääkohdiltaan
samanlaista menettelymuotoa, vrt.
Vakuutus-tarkastaja. O. H-n.
Vakuutustiede, vakuutustoimen perustuksena
olevien ja siihen liittyvien kysymysten
tieteellinen käsittely ja selvittely. Nämä kysymykset
ovat etupäässä lainopillista, matemaattista,
kansantaloudellista ja osaksi lääketieteellistä laatua.
Vanhempina aikoina katsottiin v:n eli n. s.
aktuaaritieteen sisältävän etupäässä
va-kuutusmatematiikkaa ja sen ohessa
vakuutus-kirjanpitoa, vakuutustaloutta sekä
kuolleis^ins-taulujen ja vakuutusmaksutariffien laatimiseen ja
soveltamiseen tarpeellista tilastoa. Nykyajan
huomattavin vakuutustieteellinen yhdistys on
kansainvälisenä toimiva, 1899 perustettu ,,Verein
fiir die gesamte Versicherungsvvissenschaft"
Berliinissä. O. H-n.
Vakuutustoimi on nykyisessä muodossaan
verraten uusi taloudellinen toimintamuoto. Sen
alkeita on kuitenkin huomattavissa kansojen vielä
ollessa aivan yksinkertaisella taloudellisella
kehitysasteella. Se ilmenee perheen jäsenten
luonnollisena velvollisuutena voimiensa mukaan
auttaa vahingonkärsinyttä perheen jäsentä, mikä
velvollisuus sitten yleisen tavan mukaan laajeni
saman suvun jäsenten vastaavaksi
velvollisuudeksi. Luonnontuotteiden ja aputyön muodossa
annettu avustus ei vaatinut varojen eikä muun
omaisuuden keräämistä etukäteen puheena
olevaan tarkoitukseen. Tästä kehittyi myöhemmin,
varsinkin Euroopan pohjoismaissa, laajemman
yhdyskunnan, kihlakunnan ja pitäjän,
lakisään-nöksiin otettu velvollisuus luonnontuotteilla ja
työllä avustaa palovahingon alaiseksi joutunutta
kuntalaista. Keskiajan kiltaan kuuluvat jäsenet
olivat velvolliset avustamaan toinen toistaan
kaikenlaisten onnettomuuksien sattuessa,
antamaan hautausapua ja pysyvästi avustamaan
kuolleen kiltaveljen jälkeen jäänyttä perhettä. Näitä
tarkoituksia varten koottiin monasti etukäteen
maksujakin (ks. Kilta). Kun killat
myöhemmin kadottivat varsinaisen merkityksen, muuttui
moni niistä jonkunlaiseksi hautausapurenkaaksi.
Eri vakuutusalojen kehityksestä vanhempina
aikoina ks. Henkivakuutus, Merivaku
u-tus ja Palovakuutus y. m.
Nykyajan v. edellyttää perustuksekseen
tilastollisia tietoja niiden tapahtumain
suhteellisesta luvusta ja laajuudesta, joiden sattuessa
vakuutuksenantaja 1. vakuuttaja
on velvollinen maksamaan v a k u u t u s s u
m-m a n, joko kokonaan tahi osaksi, vakuut u
k-s e n o t t a j a 11 e 1. vakuutetulle. Sen
perustuksella määrätään suoritettava v a k u
u-t u s m a k s u, joka voidaan sopia maksettavaksi
joko kerta kaikkiaan tahi korkeintaan
määrätyn ajan kuluessa tahi pitkin koko vakuutuksen
voimassaolon aikaa yhtä pitkien väliaikojen
jälkeen. Näin ollen jokainen v. oikeastaan nojaa
vakuutuksenottajien keskinäiseen osanottoon
vakuutusta p a h t u m a n satuttua
tarvittavan ja v a k u u t u s s opimukse n määräysten
mukaan suoritettavan vakuutusarvo n
keräämiseen.
Jos vakuutuksen ottaminen riippuu henkilön
omasta vapaasta määräämisvallasta, on vakuutus
vapaaehtoinen, mutta jos lainsäännökset
(jonkun yleisen yhteiskunnallisen edun
saavuttamiseksi) velvoittavat kansalaisia vakuutuksen
ottamiseen, syntyy vakuutusvelvollisuus
ja vakuutus on pakollinen.
Vakuutustoiminnan alaisiksi voivat joutua
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
