Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vakuutustarkastus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
459
hyvinkin monenlaiset vastuut ja niiden luku yhä
suurenee antaen aihetta uusien vakuutushaarojen
syntymiseen. Vastuiden laadun mukaan jaetaan
vakuutukset tavallisesti kahteen suureen
pääryhmään : henkilövakuutukseen ja
tavaravakuutukseen, joihin vielä
liittyy erinäisen omaisuuden
arvonalene-m i s e n vakuutus. Koska tavaravakuutuksen
korvattavat vahingot useimmissa tapauksissa ovat
luonnonvoimain aikaansaamat, sanotaan tätä
vakuutusten ryhmää myöskin joskus
eleinen-taarivakuutukseksi. Siihen luetaan
pääasiallisesti palo-, kuljetus-, eläin-, kalastus-, lasi-,
raevahingon-, vesijohtovahingon-;
vastuuvelvolli-suus-, murtovarkausvakuutus y. m.
Henkilövakuu-tusryhmään kuuluvat henki- ja elinkorko-,
tapaturma-, sairaus-, vanhuus- ja työkyvyttömyys-,
työttömyys-, äiteys-, jälkeenjääneidenvakuutus
y. m. Omaisuuden arvonalennusvakuutusryhmään
luetaan kurssitappio-, arpajais-, luotto-, takuu-,
työlakkovakuutus y. m.
Toisen jakoperustuksen mukaan ryhmitetään
eri vakuutushaarat
valiingonvakuutuk-s e e n ja m ä ä r ä s u m m a v a k u u t u k s e e n.
Edellinen (ks. Vahingonvakuutus)
käsittää melkein kaikki muut vakuutushaarat paitsi
henki- ja eliukorkovakuutuksen sekä muutamia
tapaturma-, vanhuus- ja työkyvyttömyys-,
äiteys-ja sairausvakuutuksen osia.
Tehdään myöskin ero
yksityisvakuutuksen ja työväen- I. yhteiskunnallisen
vakuutuksen välillä, joista jälkimäinen voi
olla joko vapaaehtoinen tahi pakollinen (ks. T y
ö-v ä e n v a k u u t u s).
V:ta voi harjoittaa sekä osakeyhtiö että
keskinäinen yhdistys. Jos jälkimäiseen
ryhmään kuuluva laitos toimintavuotensa alussa,
siis etukäteen, kantaa vakuutusmaksun, joka
tilastollisten tietojen perustuksella on laskettu
todennäköisesti vastaamaan yhdistyksen
vuositar-vetta ja siis pysyy vuodesta vuoteen melkein
muuttumattomana, eroaa laitoksen toimintamuoto
sangen vähän osakeyhtiön toimintamuodosta.
Pääasiallinen ero on se, että toiminnan alkuaikoina,
ennenkuin laitokset ovat ennättäneet liikkeensä
vakiinnuttamiseksi ja tasoittamiseksi koota
riittäviä vararahastoja, osakeyhtiö voi
mahdollisten tappioiden korvaamiseen turvautua
osakepääomaansa, kun keskinäisen laitoksen
vastaavassa tapauksessa täytyy vaatia
lisämaksuja osakkailtaan panemalla toimeen
lisä-taksoitus. Todellinen ero näiden
laitosryhmien välille syntyy, jos keskinäinen yhdistys
vasta tilivuoden päätyttyä taksoittaa todellisen
vuositarpeensa mukaan sovitetun ja siis pienessä
yhtiössä, jossa »suurten lukujen laki" ei vielä
riittävästi pääse vaikuttamaan, usein suurestikin
vuodesta vuoteen vaihtelevan vakuutusmaksun.
Vaadittava vakuutusmaksu, jonka suuruus
yhtiön oman kokemuksen tahi muualta saatujen
tilastollisten tietojen perustuksella on laskettu
todennäköisesti vastaavan vakuutustapahtumien
aiheuttamia suorituksia, on laitoksen vaatima
nettovakuutusmaksu. Kun siihen
lisätään hankinta- ja hoitokustannuksiin,
vararahaston muodostamiseen y. m. tarpeellinen korotus,
saadaan laitoksen bruttovakuutusmaksu
(ks. Vakuutusmaksurahasto). [Manes,
,, Versicherungswesen"; Emminghaus, »Versiche-
460
rungs\vesen" (julkaistu teoksessa
„Handwörter-buch der Staatsvvissenschaften") ; Ehrenberg,
»Studien zur Ent\vickelungsgeschichte der
Ver-sicherung" (julkaistu aikakauslehdessä
„Zeit-sehrift fiir die ges. Versicherungswissenschaft".
1, II).] O. E-n.
Vakuutusvelvollisuus ks.
Työväenvakuu-t u s.
Vakuutusvuosi alkaa vakuutuksen astuessa
vakuutussopimuksen mukaisesti voimaan ja
päättyy siitä päivästä lukien vuoden kuluttua.
Suomen paikalliset paloapuyhdistykset ja
eläinvakuu-tusyhdistykset sekä työväen tapaturmavakuutusta
myöntävät yhtiöt ovat yleensä asettaneet v:n
yhtymään kalenterivuoteen. Milloin v. ei ole sama
kuin yhtiön toimivuosi, on osa etukäteen
kannetuista vakuutusmaksuista tilinpäätöstä tehtäessä
siirrettävä vakuutusmaksurahastoon (ks. t.).
O. E-n.
Vakuutusyhdistys, vakuutusalalla toimivien
henkilöiden välinen yhdistys vakuutustointa
koskevien kysymysten käsittelemistä ja kehittämistä
varten. Suomen vakuutusyhdistys perustettiin
1911; sen jäsenenä voivat olla sekä yksityiset
henkilöt että vakuutusyhtiöt. Se julkaisee
suomenkielistä ja ruotsinkielistä aikakauskirjaa sekä
esitelmiä ja keskusteluja sisältävää toimitusten
sarjaa. — V :ksi sanotaan myöskin osakasten
keskinäiselle vastuuvelvollisuudelle nojautuvaa
vakuutuslaitosta. 0. E-n.
Vakuutusyhtiö, yleensä vakuutusliikettä
harjoittava osakeyhtiö. Myöskin muutamat
keskinäiset suomalaiset vakuutuslaitokset käyttävät v:n
nimeä (esim. Keskinäinen henkivakuutusyhtiö
Suomi). 0. E-n.
Vai (ransk.), laakso.
Vala on korkeimpaan olentoon vedoten annettu
juhlallinen vakuutus. V. saattaa olla joko
oikeudellisessa menettelyssä tahi muutoin,
oikeudenkäyntiin kuulumattomana, vannottu.
Viimemainittua laatua on esim. virka-v., jonka vannoo
valtion virkaan astuva henkilö, tuomarin-v., jonka
tuomarintoimeen ryhtyvän tulee tehdä, ja
myöskin v., jonka vannovat erinäisissä toimissa, kuten
kielenkääntäjinä, metsänvartioina y. m. olevat
henkilöt tehtäväinsä tunnollisesta suorittamisesta.
— Oikeudelliseen menettelyyn kuuluva v. on joko
asianosaisen tahi todistajan (ja asiantuntijan) v.
Jos v. tarkoittaa jonkin jo kuluneeseen aikaan
kuuluvan tosiasian vahvistamista, nimitetään sitä
assertoriseksi, siinä tapauksessa taas, että sen
tarkoituksena on annetun lupauksen
vahvistaminen (esim. vakuutus toden puhumisesta),
promis-soriseksi. — Asianosaisen v. sisältää asianosaisen
antaman vakuutuksen jostakin hänelle edullisesta
asiasta. Sen esineenä saattaa Suomen
voimassaolevan oikeuden mukaan olla
yleensä vain jokin tosiasia (faktumi); sitävastoin
ei oikeussuhde eikä vaatimus. Asianosaisen v. on
toissijainen (subsidiäilrinen) todiste, s. o. sitä
saadaan käyttää vain mikäli riittäviä todisteita
ei muutoin ole olemassa. Sen vaikutus todisteena
on kokqnaan muodollinen, se kun lopullisesti
ratkaisee kysymyksen, joka v:lla vahvistetaan. Jo^
v.-velvollinen asianosainen on v:n vannonut, on
kysymys ratkaistu hänen edukseen, muussa
tapauksessa taas, eli kun hän ei ole voinut v:aa
tehdä, hänen vahingokseeti. Tämä v:n vaikutus
on niin ratkaiseva, ettei sitä vastaan voida esit-
Vakuutusvelvollisuus—Vala
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
