- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
519-520

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wallace ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

519

Vallanperimys—Vallan perimysjärjestys

520

yritys. Toisinaan puhutaan luonnossa,
yhdys-elämässä, ihmisten maailmankäsityksessä,
yksilöiden ajatus- ja tunne-elämässä tapahtuvista
v:ista. mutta lähinnä sillä tarkoitetaan valtion
oikeusjärjestyksessä ja erityisesti sen
perustuksissa, valtiosäännön alalla, tapahtuvaa
väkivaltaista muutosta tai sellaisen yritystä.

V:n tarkoitusperät saattavat olla erilaisia.
V:n tyypillisin muoto on se, että jokin
kansanluokka tai kansalaisryhmä pyrkii väkivaltaisesti
kukistamaan hallitsijan tai hallituksen, joka
jostain syystä on joutunut sen vihan esineeksi,
sekä asettamaan sen sijalle uuden hallituksen
ja luomaan uuden valtiosäännön kumouksellista
tietä poistetun sijalle. Useasti v. tämän ohella
tarkoittaa valtiomuodon muutosta (tav.
silloin monarkian muuttamista tasavallaksi).

Aina eivät v:n tarkoitusperät kuitenkaan ole
näin laajakantoisia. On mahdollista, että se
tarkoittaa ainoastaan liallitsijahenkilön
syrjäyttämistä. mutta ei itse „kruuuun" kukistamista eikä
valtiosäännön uudistusta, taikka että vallalla
olevia väkipakolla tahdotaan taivuttaa
suostumaan johonkin uudistukseen, esim.
yhteiskuntataloudellisten olojen perinpohjaiseen muutokseen
(,,sosiaalinen v.") j. n. e. — Erikoisia v:n
muotoja ovat sotilaskapina 1. -r e v o 111 i,
valtiokaappaus, joka on lähtöisin
hallitsijasta itsestään ja tavallisesti tarkoittaa
hallitsijavallan laajennusta, palat s i-v., joka
tarkoittaa liallitsijahenkilön vaihdosta ja
useimmiten on hovijuonista lähtöisin. Likeisessä
yhteydessä v:n kanssa ovat kapina ja sisällinen sota.
V as ta-v:ssa ne voimat ja vallanpitäjät, joita
v. on kohdannut, pyrkivät saavuttamaan valtansa
takaisin.

V:n toimeenpanijat asettuvat säädetyn lain ja
valtion oikeusjärjestyksen ulkopuolelle; heidän
toimintansa on ainakin muodollisesti
lainvastaista, ja jos he eivät yrityksessään onnistu,
joutuvat he kärsimään sen oikeusjärjestyksen
vastavaikutusta, jonka kukistumista he ovat
tarkoittaneet. Siveelliseltä kannalta v. sellaisenaan
esiintyy arveluttavana tekona, koska
oikeustie-toisuuskin vaatii, että voimassa olevat lait ovat
muutettavat laillista eikä kumouksellista tietä.
Mutta jos arvostelu tähän pysähtyisi, jäisi se
aivan yksipuoliseksi. Moni v. on pohjaltaan ollut
siveellisesti oikeutettu, jopa välttämätön, koska
muutos sietämättömiksi käyneisiin oloihin ja
valtasuhteisiin ei ilman sitä olisi ollut
saavutettavissa eivätkä välttämättömät parannukset
toteutettavissa. Samoin kuin elämän lait joskus
vaativat pakkotilassa olevan yksilön rikkomaan
säädetyn lain ohjeita, niin saattaa myöskin kansa
ja valtio joutua siihen tilaan, että
kumouksellinen muutos on käynyt sille elinehdoksi.

V., joka on kaatanut maahan aikaisemman
valtiollisen järjestyksen, tähtää
välttämättömyyden pakosta uuden perustamiseen. Niin pian
kuin kansa tuntee ja tunnustaa tämän
velvoittavaksi, on se, kumouksellisesta
syntymäperustuk-sestaan huolimatta, pidettävä oikeudenmukaisena
ja lainvoimaisena. — Hyvin tavallista on, että
v:n tapahduttua n. s. perustuslakia 1.
valtiosääntöä säätävä (koustitueeraava)
kansalliskokous saa toimekseen uuden valtiojärjestyksen
laatimisen. Tunnetuimpia v:ia ovat Englannissa
1642 ja 1688 tapahtuneet. Ranskan 1789, 1830,

1848 ja 1871, Ruotsin v. 1809 sekä Venäjän
1917.

[G. Le Bon, ,,I,a revolution frangaise et la
psycliologie des rövolutions".] R. E.

Vallanperimys ks. V a 11 a n p e r i in y s j ä r-

j e s t y s.

Vallanperimysjärjestys, niiden
oikeussäännösten yhdistelmä, jotka monarkisessa valtiossa
määräävät, miten oikeus kruunuun, s. o.
hallitsijavaltaan ,,periytyy". Mistään
perintöjärjes-tyksestä ja -oikeudesta yksityisoikeudellisessa
merkityksessä ei tietysti tällöin ole kysymys,
vaan julkisen vallan lakimääräisestä
siirtymisestä.

V. on useissa valtioissa erityinen perustuslaki,
toisissa maissa se sisältyy yleiseen
valtiosääntöön. Jos nimenomaan on säädetty, että v. e»
ole muutettavissa ilman vallanperimyskelpoisten
yksilöiden henkilökohtaista suostumusta, on
sellaista määräystä tietysti noudatettava, jos kohta
se huonosti soveltuu nykyaikaisen valtion
käsitteeseen; sellainen säännös onkin nykyään
harvinainen.

Vallanperimyskelpoisuuden yleisenä ehtona on
että asianomainen kuuluu ,,hallitsevaan
huoneeseen" 1. sukuun sekä on syntynyt laillisesta
aviosta. Muutamat v:t vaativat, että tuo avio
täyttää tasa-arvoisuuden eli säädynmukaisuuden
(saks. Ebcnbiirtigkcil) vaatimukset; sielläkin,
missä tätä ei nimenomaan säädetä, noudatetaan
sitä kuitenkin tav. seu nojalla, että hallitsijan
suostumus vaaditaan hänen sukuunsa kuuluvien
henkilöiden avioliittoon.

Muuten vaihtelevat v:ten säännökset. Eräissä
maissa on oikeus kruunuun riippuvainen siitä,
i-ttä asianomaisella on ne sielulliset ja
ruumiilliset ominaisuudet, jotka tekevät hänet todella
hallituskelpoiseksi; toisissa maissa niiden puute
ei ole esteenä, vaan aiheuttaa sijaishallituksen
asettamisen (nimellinen hallitsija saattaa silloin
olla esim. mielipuoli). — N. s. miespuolinen
primogenituuri- eli esikoisperiaate on yleisesti
voimassa, s. o. kruunu siirtyy ensi sijassa hallitsevan
henkilön vanhimmalle pojalle, sitten tämän
vanhimmalle pojalle j. n. e. Naispuoliset jälkeläiset
eivät missään ole yhdenveroiset miespuolisten
kanssa, mutta muuten vaihtelevat v :t suuresti
siinä kysymyksessä, onko nainen missään
tapauksessa itse perimyskelpoinen ja voiko hän välittää
kruunun siirtoa. V. saattaa tältä kannalta
katsottuna olla puhtaasti agnaaltinen (n. s.
saali-laineu v„ lex sai ie a), jolloin ainoaltaan
miespuoliset jälkeläiset ovat puheenalaisessa suhteessa
lukuun otettavat (näin m. m. Ruotsissa,
Preussissa, Italiassa). Toiset v:t suovat enemmän tai
vähemmän sijaa kognaattiselle
(naissukupuoleenkin perustuvalle) vallanperimykselle. Useimmat
Saksan valtiot, Itävalta-Unkari (ja v:n 1917
vallankumoukseen saakka Venäjä) y. m.
myöntävät sijaa kognaattiselle perimykselle vasta kun
ketään miespuolista suvun jäsentä ei enää ole
olemassa. Englannissa ja Espanjassa
miessuku-puolen etusijaisuus rajoittuu samaan
sukuhaaraan, niin että veljet käyvät sisarten edellä,
mutta tyttäret, milloin poikia ei ole, sulkevat
pois etäisemnnit miespuolisetkin sukulaiset.
Niin kauan kuin Venäjä oli monarkinen maa,
oli Suomessa voimassa se oikeussäännös, että
Venäjän keisari samalla aina oli Suomen suuri-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:49 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/10/0276.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free