- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
521-522

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wallaschek ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

521 YVallaschek

ruhtinas (ks. Keisari ja
Suuriruhtinas). [Rehm, »Modernes Fiirstenreeht" (1904).]

R. E.

Wallaschek, Richard (s. 1860), itäv.
musiikkitieteen tutkija, v:sta 1896
musiikkitieteen dosenttina Wienissä. Julkaissut lukuisia
teoksia musiikin tutkimuksen eri aloilta:
»Aesthe-tik der Toukunst", 1886, „On the origin of
music", 1891, ,,Primitive music", 1893,
»Psyclio-logie und Pathologie " der V orstellung", 1905,
,,Geschichte der Wiener Hofoper", 1907-08, v. m.

I. K.

Wallasey [uo’lasi], kaupunki Länsi-Englannissa,
Mersey’n suussa, vastapäätä Liverpoolia ja
Bir-kenheadin lähistössä; 78,504 as. (1911).
Merikyl-pylöitä.

Vallee [valli’’], J e a n d e L a (1620-96), Tessin
vanhemman kera Ruotsin suurvallan
ensimäi-siä, it.-ransk. makusuuntaa edustavia
arkkitehteja, tuli isänsä belg. arkkitehdin Simon de la V:n
mukana Ruotsiin, sai ulkomaanmatkoilta (1645-50)
palattuaan ensi työkseen Tukholman Norrmalmin
portin muuttamisen Kristiina kuningattaren
kruunausportiksi, tuli kuninkaalliseksi
arkkitehdiksi 1651, intendentiksi Kaarle X:n aikana,
valmisti kaksikin Tukholman linnan
muutosehdotusta, Katariinan ja Hedvig Eleonooran
kirkkojen suunnitelmat (1656 ja 1658),
kuului-simpana työnään isänsä aloittaman Ruotsin
ritarihuoneen (valm. 1680) sekä useita Ruotsin
suurmiesten maahoveja, linnoja ja palatseja,
m. m. Gustaf Bonden palatsin Tukholmassa.

V-o N.

Walleen [-fn], Carl Johan (1781-1867),
vapaaherra, prokuraattori. Antauduttuaan 1796
lakimiehen uralle W. tuli erikoisen
lahjakkai-suutensa vuoksi pian huomatuksi. Palveli ensin
Turun hovioikeudessa, 1809 hänet kutsuttiin
Pietariin olemaan avullisena Suomen asiain
esittelemisessä ja nimitettiin 1811 Suomen asiain
komitean jäseneksi. Oltuaan v:sta 1816 Viipurin
läänin maaherrana W. määrättiin 1820 senaatin
kansliatoimituskunnan päälliköksi ja 1822
prokuraattoriksi. Hieno käytöstapa ja läheiset suhteet
johtaviin valtiomieliiin tekivät hänelle
mahdolliseksi kohota erittäin vaikutusvaltaiseksi ja
huomattavaksi valtiolliseksi toimihenkilöksi.
Mielipiteiltään hän oli aristokraatti, mutta Suonien
oikeuksia hän puolusti useissa tilaisuuksissa,
kuten senaatin ja kenraalikuvernööri
Zakrev-skijn välisessä riidassa ja kysymyksessä, joka
koski eräiden Viipurin läänin osien jälleen
liittämistä Venäjään. V. 1816 W. korotettiin
aatelisarvoon, 1832 hän sai salaneuvoksen
arvonimen. Nautti prokuraattorina usein pitkiä
aikoja virkavapautta muiden tärkeiden toimien
vuoksi. W. määrättiin 1825 koulukomissionin
puheenjohtajaksi, 1830-luvulta hän johti
lain-kodifikatsionityötä. Kun lakikomissionin
venäläisen mallin mukaan laadittua ehdotusta
ankarasti arvosteltiin, puolusti hän komissionin
Suomen laista poikkeavaa kantaa. Vaikka
kodifi-katsionityön ohjelmaa tarkastuksen tapahduttua
muutettiin, pysyi W. edelleen työn johdossa.
Lakikokoelman valmistuttua 1858 hän sai
hallitsijalta erikoisen suosionosoituksen.
Prokuraattorin toimesta hän oli ottanut eron 1854, jolloin
korotettiin vapaaherran arvoon. Ollen innokas
kirjallisuuden ja taiteen harrastaja W. kokosi

-VVallenius 522

itselleen suuren ja arvokkaan kirjaston ja
runsaan taulukokoelman; paljon varoja hän myös
uhrasi Espoossa olevan tilansa Järvenpään sekä
Hakasalmen huvilan kaunistamiseen. Näiden
harrastusten saatettua hänet usein rahapulaan hän
hankki itselleen melkoisia apurahoja valtion
varoista. K. W. R.

Wallenberg [-l>ärj], Jaakko, lahkolainen,
härmäläinen lasimestari, joka 1798 perusti
uskonnollisen lahkon. Hän oli tutustunut Jaakko
Böhmen (ks. t.) kirjaan .,40 kysymystä sielun
autuudesta", jonka käsinkirjoitettu suomennos
kierteli Pohjanmaalla. W. hylkäsi yhteisen
jumalanpalveluksen, kasteen ja ehtoollisen ja pani
hengenheimolaistensa keskuudessa toimeen
omaisuuden yhteyden. Oman vaimonsa hän hylkäsi
ja alkoi pitää erästä uskonsisarta »taivaallisena
morsiamenaan". Kun yhteinen omaisuus rupesi
hupenemaan, väitti hän osaavansa tehdä kultaa,
ja kun tämä ei onnistunut, ennusti hän pikaista
maailmanloppua, jolloin rahaa ei enää tarvitse.
W. joutui nyt oikeuden käsiin ja kuoli vankina
Hämeenlinnassa. — W:n perustamalla lahkolla
oli mystillis-separatistineu luonne. Hyljäten
kirkonkäynnin ja sakramentit lahkon jäsenet
etsivät mielenylennystä omissa seuroissaan.
Kiihot-timena käytettiin viinaa, laulua ja piiritansseja.
V. 1805 siirtyi lahkolaisuus Kuortaneelle ja eli
siellä pitemmän aikaa vasulaisuuden nimellä.
[Toivo Kansanen. »Vasulaisuudesta Kuortaneella
1800-luvulla" (Vartija 1915, siv. 149-154).]

E. K-a.

Wallenberg
bärjj. 1. Jakob W. (1746-78),
ruots. kirjailija, pappi, teki Ruotsin Itä-Intian
komppanian »Finland" laivan laivapappina kolme
matkaa Aasiaan, kirjoittaen viime matkallaan
1774 sittemmin kuuluisaksi tulleen humoristisen
matkakertomuksen »Min son pä, galejan", joka
ilmestyi vasta kolme vuotta tekijänsä kuoleman
jälkeen. W:n muista teoksista mainittakoon
raamatunaiheinen näytelmä »Susanna", jota
ilmestyi useita painoksia.

2. Andre Oskar W. (1816-86), pankkimies;
edellisen veljenpojanpoika; toimittuaan [-meriupseerina 1837-51 W. antautui pankkialalle;
perusti 1856 pankkilaitoksen ,,Stockholms enskilda
bank", ja oli sen toimeenpanevana johtajana
kuolemaansa saakka pannen toimeen useita
uudistuksia pankkitoimen alalla (esim.
postiremissi-vekselit). W. toimi myöskin tehokkaasti
taloudellisten uudistusten hyväksi sekä
valtiopäivä-miehenä, ensin, v:sta 1853, säätyvaltiopäivillä ja
sittemmin ensimäisessä kamarissa, että
sanomalehtiin kirjoittamalla; oli 1867 Ruotsin
edustajana Pariisin kongressissa, missä sai
hyväksytyksi ehdotuksensa että kaikki valtiot ottaisivat
käytäntöön saman kultarahain lejeerauksen. —
3. Knut Agathon W. (s. 1853), pankkimies,
edellisen poika; oli 1874-82 meriupseerina, mutta
toimi sen ohessa pankkialalla; isänsä kuoleman
jälkeen v:sta 1886 »Stockholms enskilda bank"in
johtajana W. on kohottanut tämän liikkeen
ensimäisten joukkoon Pohjoismaissa ja
tehokkaasti vaikuttanut monen muunkin taloudellisen
yrityksen syntymiseen ja menestymiseen.
Vv. 1914-17 W. oli Ruotsin
ulkoasiainministerillä Hammarskjöldin ministeristössä. J. F.

Wallenius-s u k u /-e’-] on Suomen laajimpia
ja vanhimpia aatelittomia sukuja, polveutuen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Jan 21 22:04:10 2022 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/10/0277.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free