Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wallhof ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
529
Wallhof—YVallin
530
Vallgren, „Kristuksen pää".
suihkukaivo ..Merenneito" Helsingin
kauppatorilla (1908). — V., joka v. 1902 oli ruvennut
Ranskan alamaiseksi, muutti takaisin kotimaahan
keväällä 1913. Hän on täälläkin työskennellyt
ahkerasti, m. m. hän on pannut alulle meillä
posliinisten pienoiskuvien valmistuksen. Hän on
myöskin erittäin innokkaasti ottanut osaa
taide-elämäämme. varsinkin Suomen
kuvanveistäjäliiton puheenjohtajana. Julkaissut hauskan
muistelmateoksen „Ville Vallgrens ABC-bok med
bil-der" (1916) ja „Mat ocli dryck ocli roliga gubbar"
(1917). * F. L.
2. Axel Leonard W. (s. 1869), edellisen
\ eli. lääkäri; tuli lääketieteen lisensiaatiksi
1896 ja tohtoriksi 1899 väitöskirjalla
„Experi-mentelle Untersuchungen iiber peritoneale
Infec-tion mit Streptococcus". Nimitettiin 1901
gynekologian dosentiksi, 1906 patologisen anatomian
dosentiksi, 1911 ylimääräiseksi ja 1917
vakinaiseksi professoriksi. W :n julkaisuista mainittakoon
vielä: „Zur mikroskopischen Anatomie der
Tuben-schwangerschaft beim Menschen" (1905), „Beitrag
zur Kenntnis der Pathologie und Histologie der
experimentellen Lebertuberkulose" (1910), ,,Zur
Kenntnis der feineren Histologie und
Pathoge-nese der Heine-Medenschen Krankheit" (1913),
„Undersökningar rörande eellkroppstrukturen
hos nägra leukocytformer" (1917). .1/. O-B.
Wallhof [Öf], kylä lounaaseen Riiasta
Kuurinmaalla; siellä Kustaa Aadolf 7 p. tammik. 1626
voitti ruhtinas Sapiehan johtamat puolalaiset.
Suomalaiset Kustaa Hornin ja Ake Tottin
johdolla kunnostautuivat erittäin taistelussa.
K. G.
Valli, pysyväisen linnoituksen maasta
rakennettu pääosa, joka kaikilta puolin ympäröi
linnoitettua paikkaa ja suojaa sen takana
tapahtuvia rintama-asetusta, sotatoimia ja v:n alle
rakennettuja holvattuja huoneita. M. v. 11.
Wallin [-V-], Johan Olof (1779-1839),
ruots. runoilija. Harjoitti opinnoita Upsalassa,
vihittiin myöhemmin
papiksi, tuli 1809
opettajaksi Karlbergin
sotaopis-toon, valittiin 1810
akatemian jäseneksi, kohosi
sitten eri kirkollisiin
virkoihin, tullen lopuksi
arkkipiispaksi 1837. W.
alkoi runoilijauransa
akateemiseen tyyliin
sepitetyillä opetusrunoelmilla,
joista huomattavin ou
Uppfostraren"; se
samoinkuin Ilorat ius-jäljittelyt,
„öfversättningar frän
la-tinska skalder" (1806),
palkittiin. Näiltä ajoilta on
myöskin lennokas runo
Kustaa III:n patsaan paljastukseen (1808) sekä
joukko seuralauluja. W:n myöhempään elämään
on painanut leimansa eroottinen kriisi,
synkis-täen ja katkeroittaen hänen luonteensa.
Mustasukkaisuudesta W. purki kihlauksensa erään
nuoren tytön kanssa, ja omantunnonvaivat sen
johdosta eivät antaneet hänelle koskaan rauhaa.
Sitä rikastuttavammin tapaus vaikutti hänen
runouteensa. V. 1821 ilmestyi hänen
„Vitterhets-försök", joka sisältää m. m. kauniin runon
„Hem-sjukan". Vähää ennen kuolemaansa W. kirjoitti
suurisuuntaisen runoelmansa ,,Dödens ängel"
(suom.), jossa voimakkaana esiintyy hänen
runoutensa perussävv, tunne kaiken katoavaisuudesta.
Erittäin huomattavaa työn W. suoritti
virsirunoilijana, kuuluen tässä suhteessa Ruotsin
kirjallisuuden huomatuimpiin. V. 1819
hyväksytyssä virsikirjassa on yli 150 W:n sepittämää
tai kääntämää virttä. Myöskin saarnamiehenä
hän nautti aikalaistensa kesken suurta mainetta.
— W:n „Samlade vitterhetsarbeten" julk.
1847-48 (2 nid.; uusi pain. 1878); kokoelma
hänen saarnojaan ilm. 1840-41 (3 nid.).
[Ryd-qvist, „J. O. W., minnesteckning" (1839);
Lied-gren, „J. O. W." (1912), sama, „Wallins läroär
som psalmdiktare" (1916).] E. W-s.
Wallin /-»’-/, Yrjö Aukusti (1811-52),
suom. orientalisti ja tutkimusmatkailija. W.
syntyi 24 p. lokak. 1811
Sundin pitäjässä
Ahvenanmaalla, missä isä oli ruu
nunvoutina; tuli
ylioppilaaksi 1829 antautuen
itämaiden kielten
opiskelemiseen pääasiallisesti G.
Geit-linin johdolla. Fil. maist.
1836. Väiteltyään
tutkimuksella ,,De prsecipua
inter hodiernam Arabiini
linguam et antiquani
dif-ferentia" hänet 1839
nimitettiin itämaiden
kirjallisuuden dosentiksi.
Saavutettuaan jo Helsingissä
seurustelemalla
ulkomaalaisten parissa suuren
kielitaidon W. oleskeli
1841-42 Pietarissa,
opiskellen synnynnäisten opettajien johdolla arabiaa
J. O. Wallin.
Y. A. \Vallin.
(Ekmanin taulun mukaan.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
