Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valokuvaus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
561
Valokuvaus
562
t i i v i t ovat kaksoisanastigmaatteja, joiden
linssiyhtymiä voidaan myös käyttää erikseen.
Kauko- (tele-) objektiivit vaikuttavat
suurentavasti ja niitä käytetään etäisiä esineitä
tarkemmin valokuvattaessa. Objektiivin
valovoima on riippuvainen sen polttovälin ja sen
valoa päästävän, vaikuttavan aukon
suuruussuhteista. Mitä suurempi aukon läpimitta
polttoväliin verraten, sitä valovahvempi objektiivi on.
Objektiivin kuva-alaksi nimitetään tähystyslasille
muodostuvaa pyöreää kuvapintaa, jonka keskusta
vain on käyttökelpoinen. Syvätarkkuus on
objektiivin kyky kuvata samalla kertaa tarkkaan
eri etäisyydellä olevia esineitä. Se on
riippuvainen polttovälistä ja valovoimasta (linssin aukosta).
Mitä suurempi valovoima ja mitä pitempi
polttoväli sitä pienempi syvätarkkuus. Himmentämällä
saadaan syvätarkkuus suuremmaksi. H i m m e
n-täjällä pienennetään objektiivin aukkoa.
Sellaisia ovat kiertohimmentäjä ja
tavallisin n. s. irisliimmentäjä (silmäterän
tavoin supistuva), jonka muodostavat ohuet
sirpin-muotoiset levyt, joiden toinen pää on
kiinnitetty nastalla liikkuvasti objektiiviputken
sisäosaan ja toinen pää ulkopuolelta kierrettävään
renkaaseen. Koneissa on vielä tav. vesivaaka ja
etsijä, jonka avulla määrätään, mitä levylle
otetaan. Sellaisia ovat m. m. n e w t o n-e t s i j ä
ja hohtoetsijä. — V.-levyjen valmistus on
seuraava: Pimeässä huoneessa punaisessa valossa
sekoitetaan lämpimään, alkalibromidia sisältävään
selatiiniliuokseen hopeanitraattiliuosta. Näin
saadaan hopeabromidiselatiiniemulsioni, jota
pidetään lämmittämällä sulana n. tunnin verran.
Tällöin emulsioni muuttuu vähitellen hyvin
valonherkäksi; sitten emulsioni jäähdytetään,
paloite-taan ja liukenevat alkalisuolat pestään pois
vedellä. Pestyä sulatetaan se uudelleen ja
valetaan koneilla kalvoksi lasilevyjen tai
selluloidi-kalvojen, filmien, pinnalle ja kuivataan.
Hopeabromidi on tällöin emulsionissa hienoina
(0,oo2 mm:n läpimittaisina) hiukkasina, joita voi
kuutiomillimetrissä olla n. 200,000-300,000 kpl.
Negatiivisen kuvan valmistaminen
tapahtuu siten, että valonherkkä levy ensin
valotetaan kamerassa. Valottaminen toimitetaan, paitsi
päivänvalossa, useasti myös kaarivalolampulla tai
magnesiumivalolla, jota saadaan sytyttämällä seos
metallista magnesiumia ja
kaliumpermanganaattia. Valottamisajan pituus riippuu m. m.
valaistuksen voimakkuudesta ja väristä, levyn
herkkyydestä ja koneen
laadusta.
Valotettaessa muuttuu
osa levyn
liopea-bromidia bromi-köyhemmäksi aineeksi. Muutos,
joka on
näkymätön, saadaan esille
kemiallisen
käsittelyn, kehittämisen avulla.
Kehittävä aine
(esim. amidoli,
edinoli, glysiini,
hydrokinoni,
py-rogallushappo y.
m.) pelkistää vain
Positiivikuva.
valotetun hopeabromidin hienoiksi mustiksi
metallisen hopean hiukkasiksi, jotka muodostavat
vaalean tai tumman
kuvan, riippuen I
kunkin osan
valotuksesta. Kehittämisen tulee
tapahtua pimeässä |
huoneessa
punaisessa valossa, jot
tei valotettaessa j
muuttumattomak-1
si jäänyt hopea- I
bromidi enää j
muuttuisi. Levy
huuhdotaan nyt j
vedellä ja teh- [
dään valoakestä-1
väksi
kiinnitys-aineliuoksen (nat-riumtiosulfaatin)
avulla, joka poistaa valonaran hopeabromidin.
Kiinnitysaine huuhdotaan tarkkaan pois vedellä ja
negatiivinen kuva on valmis. Alivalotetusta levystä
saadaan kehitettäessä liian läpinäkyvä, ohut
negatiivi. Sellaista levyä voidaan vahvistaa
elo-hopeakloridiliuoksella tai uraanivahvikkeella.
Negatiivia heikonnetaan, jos vlivalotus on sen
hunnuttanut tai jos se on tullut ylen tiheäksi
liiasta kehittämisestä. Heikontavina aineina
käytetään kaliumpermanganaattia, punaista
verisuo-laa tai ammoniumpersulfaattia (liuoksina). Nämä
poistavat osan hopeakerroksesta tehden levyn
läpinäkyvämmäksi. Näin saatu negatiivi on
harvoin vapaa virheistä, siksi sitä usein korjaillaan,
retuseerataan, siten että pilkkuja y. m. s.
poistetaan joko lyijykynällä tai värisiveltimellä,
jyrkkiä varjoja tasoitellaan j. n. e. Negatiivin
kalvo on kuivuneena jokseenkin kestävää. Väliin
se vielä kiillotetaan, lakeerataan suojaavalla
negatiivilakalla. — Varsinainen
positiivinen valokuva saadaau negatiivista
kopioimalla valonherkälle
kopiopaperille, erityisissä kopioimiske h yksissä,
joissa paperin valonherkkä kalvo ja negatiivin
kalvo asetetaan vastakkain puristukseen.
Valokuvauspaperia on kahta päälaatua:
päivän-valopaperia, joille kuva jo kopioidessa,
valon paperia mustuttaessa, tulee täydelleen
näkyviin, ja kekityspaperia, joille kuva vasta
kehittämällä tulee näkyviin. Päivänvalopaperissa
(selloidiini-, aristo- ja kasoidiinipaperi) on
hopea-kloridi valonherkkänä aineena, kehityspaperissa
(bromihopea- ja kaasuvalopaperi) on
hopeabromi-dia. Kun kuva on valmiiksi kopioitu, pestään se
ja asetetaan värityshuuhteeseen, s. o.
kulta- tai platiuasuoloja sisältävään liuokseen,
jossa kuva saa värityksensä. Jotta kuva sitten
saataisiin valonkestäväksi, kiinnitetään se
kiinnitys-liuoksessa. Välistä toimitetaan sekä värittäminen
että kiinnittäminen samassa huuhteessa,
väri-kiinnitys h uuhteess a, jossa on
kultaklori-dia ja alarikkihapokkeista natronia.
Kiinnityssuo-lat huuhdotaan sitten tarkkaan pois. Tavalliseen
levyyn eivät esineen eri värit vaikuta yhtä
voimakkaasti. Keltainen ja punainen kuvautuu
siihen tummemmaksi kuin silmään, sininen taas
vaaleammaksi. Tasoittamaan näitä heleyssuhteita
on keksitty tapa sensibilisoida levyt värinher-
Negatiivikuva.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
