- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
563-564

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valokuvaus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

563

kiksi joillakin aniliiniväriaineilla, esim.
eosii-nilla, erytrosiinilla ja cyaniinilla, joiden
liuoksissa levyjä käsitellään. Näin saadaan n. s.
ortokromaattisia (oikeavärisiä) levyjä.
Jos tahdotaan saada levyt herkiksi kaikille
väreille, käsitellään niitä pinakromi ja
pinacya-noli nimisillä väriaineilla, jolloin saadaan p a
n-kromaattisia (yleisvärisiä) levyjä.
Kumpai-sillakaan levyillä ei tietysti saada värillisiä
kuvia. Kehityspaperia käsitellessä ei tarvita
tavallista väritysliuuhtelua. Kehityspaperit valotetaan
sähkö-, kaasu- tai öljylampun valossa. Jos
kehitys-paperien kuva tahdotaan muuttaa eriväriseksi,
punaiseksi, vihreäksi j. n. e., käytetään
erinäisten aineiden, kuten verisuolan, uraani-, vaski- tai
rautasuolojen liuoksia.

V:n historian voidaan sanoa alkavan
niistä kokeista, joita useat luonnontutkijat
tekivät 1700-luvulla saadakseen selville valon
luonteen niistä värimuutoksista, joita valo sai aikaan
eräissä kemiallisissa aineissa. Saks. lääkäri
J. H. Schulze keksi (1727), että hopeasuolojen
mustumista valossa voidaan käyttää kuvioiden
ja kirjoitusten jäljentämiseen paperille.
Samansuuntaisia kokeita tekivät engl. T h. W e d
g-w o o d ja H. D a v y. Kuvat valmistettiin siten,
•että hopeanitraattiliuoksella kostutetulle ja sitten
kuivatulle paperille asetettiin kuvattava esine.
Valossa muuttuivat valotetut paikat tummiksi,
valotuksen voimakkuuden mukaan, peitetyt
paikat jäivät valkoisiksi. Näin saadut kuvat
muuttuivat valossa kuitenkin pian kokonaan mustiksi.
V:n varsinaisena keksijänä pidetään ransk.
Daguerrea (ks. t.), joka jatkaessaan
kivi-.painaja N. Niepcen kokeiluja, valmisti
ensi-mäiset valokuvat 1838 elohopean avulla,
jodihöy-ryllä käsitellylle hopealevylle (ks. D a g e r r
o-t y p i a). Sekä N i e p c e että Daguerre
käyttivät kokeissaan it. P o r t a n keksimää pimeätä
laatikkoa, kameraa. Daguerren keksinnön osti
Hanskan hallitus ja julkaisi sen yleisesti
käytettäväksi 1839. Näihin aikoihin keksi engl.
F. Talbot kuvien valmistamisen
hopeakloridipaperia käyttämällä. Myöhemmin hän käytti
hopeajodidipaperia, joka kamerassa valotettiin.
Tälle syntynyt näkymätön kuva tehtiin näkyväksi,
gallushapolla kehittämällä. Kuvan kiinnitykseen
käytettiin J. Herschelin mukaan
alarikki-hapokkeista natriumia. Näin saadusta
negatiivisesta kuvasta monistettiin kopioimalla
positiivisia kuvia. Niepce de St. Victor paransi
Talbofn menetelmää ottamalla käytäntöön
lasilevyt, joiden pinnalla oli hopeajodidinpitoinen
valonherkkä munanvalkuaisaiuekerros.
Munau-valkuaisaineen asemesta alkoivat Le Gray ja
Archer käyttää kollodiumia. Näin keksittiin
jodi h o p e a k o 1 1 o d i u m i-m e n e t e 1 m ä, joka
suuremman valonherkkyytensä ja helpon
monis-tustapansa vuoksi jäikin pitkäksi aikaa yksin
vallitsevaksi. Kollodiumilevyt valmistetaan siten,
että lasilevylle valetaan ohut kalvo
kollodiuini-liuosta, johon on liuotettu jodisuoloja. Kalvo
tehdään valonherkäksi huuhtelemalla
hopeanit-raattiliuoksessa. Levy on valotettava jo kosteana
ja kuva heti kehitettävä (pimeässä huoneessa
punaisessa valossa) rautaoksalaatilla.
Hopea-jodidi pelkistyy hienoksi hopeaksi, joka laskeutuu
valotetuille paikoille muodostaen negatiivisen
kuvan. Levy kiinnitetään kiiunityssuoloilla, pes-

564

tääu ja kuivataan. Kun levyn taakse asetetaan
valonherkkää paperia ja annetaan valon
vaikuttaa, niin mustuvat ne paikat vähimmän, joissa
hopeakerros on vahvin, ja näin saadaan paperille
positiivinen kuva, jossa valot ja varjot ovat kuin
luonnossa. — V. 1864 keksivät Sayce ja B o
1-t o n kuivien kollodiumilevyjen valmistustavan,
joka edisti suuresti v-.n yleistä käytäntöä.
Valonherkkänä aineena näissä
olihopeabromidise-latiinilevyjen käytäntöön ottaminen. Engl.
lääkäri Maddox havaitsi 1871, että selatiinia
käyttämällä kollodiumin asemasta saadaan hyvin
herkkiä (valotusaika vain sekunnin osia) levyjä,
joita voidaan, niiden muuttumatta, säilyttää
pitkät ajat. Levyjen valmistustapaa paransivat
myöhemmin m. m. King, Bennett, S t a s,
M o h c k h o v e n, E d e r, H e r s c h e 1 y. m.
Kehityspaperien valmistus on suuresti edistänyt
v:n kehitystä. Niitä on monta erikoislaatua ja
eriluontoisille levyille soveltuvia. Täten voidaan
esim. heikosta levystä erikoisesti näille
sovelletulle paperille saada hyvä kuva, jollaista siitä
ei tavalliselle paperille syntyisi. Täten voidaan
levyjen heikontamista ja vahventamista osittain
korvata erivahvuisilla kehityspapereilla. [L. David,
„Photographisches Praktikum", sama, „Katgeber
fiir Photographieren"; G. Kummeli,
,,Photo-chemie"; A. Miethe, „Lehrbuch der praktischen
Photographie"; Vogel-Hanneke, „Taschenbuch der
Photographie"; Ernst Juhl, „Camera Kunst";
E. Piirinen, ..Valokuvaaja"; Fotografisk
Tidskrift, Nyblins Magasin.] vrt.
Värivalokuvaus." S. S. (V. 8 :n <£ D. N.)

Valokuvauspaperit ks. Valokuvaus.

Valokylpy ks. Valoparannus.

Valomagneetti ks. Fosforessenssi.

Valomylly ks. Radiometri.

Valona ks. A v 1 o n a.

Valon aistiminen ks. Valon aistimus.

Valonaistimus, valonvoimakkuuden erojen
havaitsemiseen kohdistuva silmän toiminta.
Näköaistillamme on tällainen kyky, mikä perustuu
silmän verkkokalvossa olevien hermopääteosien
valonherkkyyteen. Tähän valonherkkään
koneistoon liittyy valoa taittava elin, mykiö ynnä
sarveiskalvo, joka valoa taittaen siirtää ulkoesineiden
kuvat verkkokalvolle, jonka hermokoneisto sitten
johtaa aistimuksen erikoisiin aivojen osiin, joissa
se vihdoin tulee tietoiseksi havainnoksi, vrt.
Silmä. M. O B.

Valonarkuus (fotofobia) esiintyy
taudin-ilmiönä silmän äkillisissä tulehtumisentiloissa,
esim. tuhkarokossa, jossa silmän sidekalvo on
tulehtunut.

Valonea ks. P a r k i k s e t.

Valon hajaantuminen ks. H a j a a n t u m
i-n e n.

Valonhakuisuus ks. Heliotropismi.

Valonheittäjä, heijastuslaite, jota käytetään
kaukaua olevan esineen valaisemiseen.
Tavallisen valolähteen, lampun, valo hajautuu
valaisevasta pisteestä säteittäin avaruuteen, ja valaisu;
kyky vähenee etäisyyden neliön mukaan. V:ssä
valolähteen valosäteet kootaan parabolisen peilin
tai Fresnelin linssin avulla määrättyyn suuntaan
vaikuttaviksi yhdensuuntaisiksi valosäteiksi,
joten, huomioonottamatta ilmassa syntyviä
valo-häviöitä ja pienempää hajautumista, valaisukykv
olisi matkan pituudesta riippumaton. Yksityis-

Valokuvauspa perit—Valonheittäjä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:49 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/10/0298.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free