- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
595-596

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valtiokonttori ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

595

Valtionarkisto—Valtiontalous

596

pitämään huolta siitä, että Suomen
esihistorialliset ja historialliset muistomerkit, jotka
asetuksella 2 p :ltä huhtik. 1883 on otettu lain suojaan
ja joiden yleinen huolenpito julistuksen mukaan
19 p:ltä kesäk. 1884 on mainitun toimikunnan
asiana, säilyvät. U. T. S.

Valtionarkisto ks. Arkisto ja Suomen
valtionarkisto.

Valtioneuvos (ruots. statsrdd), Ruotsissa
ministerien nimitys; Venäjällä ennen v:n 1917
vallankumousta ja Suomessa viidennen luokan
arvonimi. — Todellinen v., neljännen
luokan arvonimi (= kenraalimajuri).

Valtioneuvosto tarkoittaa tavallisesti korkeaa
hallintovirastoa, vrt. Hallitusneuvosto,
Valtakunnanneuvosto,
Neuvoskunta.

Valtion historiallinen museo ks.
Kansallismuseo.

Valtionhoitaja, henkilö, joka hallitsijan
sairauden, poissaolon tai alaikäisyyden aikana
hoitaa valtion hallitusta. Ruotsin historiassa
tavataan nimitys ensi kerran 1438, jolloin Kaarle
Knuutinpoika yleisessä valtakunnankokouksessa
julistettiin v:ksi. Viimeisen kerran käytettiin
nimitystä 1809, jolloin Södermanlandin herttua
Kaarle, senjälkeen kuin kuningas Kustaa IV Aadolf
13 p. maalisk. 1809 oli tullut erotetuksi, toimi
valtionhoitajana, kunnes hänet 6 p. kesäk. sam. v.
valittiin kuninkaaksi. — Suomen eduskunta
määräsi toukok. 1918 P. E. Svinhufvudin toistaiseksi
Suomen v:ksi. K. G. I.

Valtion ja kirkon ero ks. Valtiokirkko,
Vapaakirkko.

Valtionrautatiet ks.
Rautatiepoli-tiikka ja Suomen rautatiet.

Valtionsyyttäjä ks. Virallinen
syyttäjä.

Valtiontakaus, valtion ottama takuu tehdyn
velan- ja sen korkojen takaisinmaksamisesta.
Valtio voi tehdäkseen mahdolliseksi jonkun
yleishyödyllisen laitoksen, esim. rautatien
rakentamisen, taata osakkaille määrätyn osingon, s. o.
ottaa korvatakseen sen, mihin rautatien tulot
eivät riitä. Perustuslaillisissa valtioissa
vaaditaan valtiotakuuseen kansaneduskunnan
suostumus. ks. Takaus, Takuusopimus.

Valtiontalous käsittää ne toimenpiteet ja
laitokset, joiden avulla valtio pitää huolta
tarvitsemiensa varojen hankkimisesta ja käyttämisestä
eri tarkoituksiin (vrt. Finanssitiede). Se
muodostaa julkisen talouden pääosan, jonka
rinnalla kuntain ja muiden pakkoylulyskuntien
taloudella on pienempi merkitys.

Alkuperäisissä oloissa ovat valtion tehtävät
olleet harvat, ja nekin on voitu suorittaa valtion
tarvitsematta sanottavasti huolehtia varojen
hankkimisesta niihin. Sellaisella kehitysasteella
varsinainen v. liittyi läheisesti valtionpäämiehen,
maanrulitinaan taloudenpitoon, joten niitä on
vaikea toisistaan erottaa: kruunu (ks. t.) ja sen
kantaja kuuluivat varallisuuden omistajina
yhteen. Vähitellen hallitsijan henkilökohtainen
talous kuitenkin erosi valtion raha-asioista, ja
nykyään niillä on vain vähäisen yhteyttä
toistensa kanssa. — Aikaisemmin julkinen talous
perustui luontoissuorituksiin, mutta rahatalouden
(ks. t.) asteelle siirryttyä on niillä euää ollut
merkitystä vain muutamilla aloilla.

V:n laajentuminen on lähinnä johtunut siitä,
että erilaisten yleisten tehtävien suorittamiseen
on ruvettu käyttämään palkattua työvoimaa.
Kaikissa maissa valtion virkamiehistö
muodostaa lukuisan väestöryhmän, jonka
taloudellisella ia yhteiskunnallisella asemalla on erikoinen
luonteensa. Suuria rahallisia uhrauksia
vaativat myös erilaisten valtiolaitosten tarvitsemat
rakennukset ja niiden kunnossapito sekä
monenlaiset valtion eri tarkoitusten
toteuttamiseen käytettävät tavarat. Osittain valtio
valmistaa niitä omissa tuotantolaitoksissaan, esim.
asetehtaissa ja konepajoissa.

Suurimpana meno eränä ovat kaikissa
suurvalloissa olleet sotalaitoksen 1.
puolustustoimen kustannukset. Ne eivät kuitenkaan
ole tileistä yhtä selvästi näkyvissä kuin yleensä
muut menoerät, sillä tavallisesti ne jaetaan
moneen ryhmään: maasotaväki, laivasto,
sotilastarkoituksiin otettujen lainojen korot ja
kulloinkin toimeenpantavien sotalaitoksen uudistusten
aiheuttamat ylimääräiset menot, kukin erikseen.
Yhteensä ne useimmissa suurvalloissa nousevat
melkein puoleen kaikista valtion menoista jo
rauhanaikana, puhumattakaan sodankäynnin
vaatimista suunnattomista kuluista, joiden tilit
pidetäänkin vuotuisten menojen ulkopuolella.
Suomen sotilaskustannukset ovat olleet verraten
vaatimattomia, tehden oman sotalaitoksen aikana
6-7 milj. mk. v:ssa 1. n. 10% vakinaisista
menoista; myöhemmin suoritettiin
asevelvollisuuden asemasta valtakunnanrahastoon rahalaista
korvausta, jonka määrä alkaen 10 milj. mk:sta
vuosittain kasvoi.

Muista menoeristä on suurin nousu ilmennyt
kulkulaitosten ja yleisen
opetustoi-m e n kustannuksissa. Edellisten kehitys on
pääasiallisesti valtionrautateiden aiheuttama; niiden
menot samoin kuin toiselta puolen niiden
kokonaistulot voivat useinkin käsittää
suurimman erän valtion tulo- ja menoarviossa (ks. t.)
1. budjetissa, mutta milloin ne ovat hyvin
kan-hattavia, ne painavat paljoa enemmän tulojen
kuin menojen puolella. Opetustoimen
kustannukset ovat lisääntyneet sekä oppikoulujen 1.
alkeis-oppilaitosten että varsinkin kansanopetuksen
suurenmoisesta kehityksestä viime vuosikymmenien
kuluessa. Suomessa tämä menoryhmä. johon myös
luetaan kirkollisasiat ja tieteet, on puolen
vuosisadan kuluessa noussut enemmän kuin
kymmenkertaiseksi. Suurta enentymistä on
huomattavissa myös eri elinkeinojen
kehittämiseen käytetyissä valtionvaroissa, samoin
terveydenhoito menoissa. Koko
hallintokin on olosuhteiden muodostuttua entistä
monimutkaisemmiksi tullut paljoa kalliimmaksi kuin
aikaisemmin. — Valtionmenojen nopean
lisääntymisen nojalla on väitetty, että julkisessa
taloudessa vaikuttaa eräänlainen laajentumisen
laki. ja tätä teoriaa uusiaikaisiu kehitys, joka
on aiheutunut maailmansodasta, näyttää
tuntuvasti tukevan.

Yaitionmeuojen lisääntyminen, joka on
välttämätön seuraus kehityksen kulusta, edellyttää
v a 1 t i o n t u 1 o j e n vastaavaa enentymistä.
Yleisenä vaatimuksena on, että vakinaisten
menojen suorittamiseen on käytettävä vakinaisista
tulolähteistä saatuja varoja; ylimääräisiä,
tilapäisiä menoja voidaan peittää ylimääräisillä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:55 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0314.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free