Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valtiontalous ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
597
Valtiontalous
598
tuloilla ja turvautua valtiolainoihin (ks.
Valtiovelka).
Melkoisen osan tulojansa valtio saa
samanlaisista tulolähteistä kuin yksityishenkilöt ja
liikkeet, s. o. ansiolaitoksista, joiden
toiminta on yksityisoikeudellisella pohjalla. Tämä
tuloryhmä olikin aikaisemmin kruunun talouden
varsinaisena tukena. Monessa maassa on valtion
maaomaisuus säilynyt nykyaikaan saakka, mutta
muutamat valtiot, viime vuosisadan* edellisellä
puoliskolla vallinneen vapaamielisen taloudellisen
oppisuunnan vaikutuksesta, myivät kruunun
maatilat ja metsät. Varsinkin jälkimäisten
rahallinen samoin kuin kansantaloudellinen merkitys
on viime vuosikymmenien kuluessa tavattomasti
kasvanut, ja siten ovat valtion n. s. domeenitulot
tulleet jälleen huomattavaksi tekijäksi julkisessa
taloudessa. Valtion metsien merkityksestä ks.
K r u u n u 11 m e t s ä t. Valtion omistamilla
maatiloilla oli Euotsin vallan aikana ja vielä paljoa
myöhemmin tärkeä sija virkataloina (ks. t.),
joita käytettiin virkamiesten palkkaukseen.
Domeenituloihin kuuluvat myös metsästys- ja
kalastusoikeuksista kannetut maksut. Suomessa
cn jälkimäisellä tuloerällä vaatimaton sijansa.
— Useissa maissa, esim. Venäjällä, valtio on
saanut melkoisia tuloja vuorityöstä. Meillä on
valtio Outokummun (ks. t.) vaskikaivoksen
osakkaana. — Yleisistä liikennelaitoksista tuovat
valtionrautatiet, posti, sähkölennätinlaitos ja
muutamissa maissa myös valtion puhelinverkko
melkoisen määrän tuloja valtiolle, vaikka niitä
ei hoidetakkaan varsinaisen liikeyrityksen tavoin,
mahdollisimman suurta rahallista voittoa
tavoitellen. Meillä Suomessa valtionrautateiden (ks.
Suomen rautatiet) kannattavaisuus ei
yleensä ole ollut tyydyttävä, mutta muutamina
vuosina rahallinen voitto on niiden oman
kirjanpidon mukaan noussut 3,5-4 %:iin
perustuspää-oinalle, jopa sitä suuremmaksikin; v:lta 1915
veittoprosentti oli 6,8 ja seuraavalta vuodelta
yli 7 % :n. Tällöin valtionrautateiden rahallisiin
tuloksiin voidaan varsinaisen pääomankoron
ohella katsoa sisältyneen myös jonkun määrän
liikevoittoa, joka siilien nähden, että
valtionrautateillä on ollut hallussaan eräänlainen
asiallinen yksinoikeus kuljetustoimen alalla, on itse
asiassa merkinnyt liikennöitsijäin verottamista.
Valtionrautateiden päätarkoituksena eivät
kuitenkaan ole olleet niiden rahalliset tulokset, vaan
niiden tuottama yleinen hyöty maalle ja
kansalle. Suomen valtionrautateiden tulot ja menot
samoin kuin uusien rautateiden
rakennuskustannukset ja erinäiset muut liikenneasiat on
pysytetty muusta v:sta erillänsä kulkulaitosrahastona.
— Postilaitos on meillä yleensä antanut voittoa,
kun postimaksuja ei saatu alentaa pienemmiksi,
kuin mitä Venäjällä kannettiin, mutta sota-ajan
olot ovat sittemmin suuresti lisänneet menoja ja
pakottaueet korottamaan postimaksuja samoin
kuin rautatietariffejakin. Sähkölennätinlaitos (ks.
S ä h k ö 1 e n n ä t i n 1 i i k e n n e) oli Suomessa
Venäjän valtion oma. kunnes se Suomen tultua
itsenäiseksi otettiin Suomen valtion haltuun.
Puhelinlaitos meillä kuuluu yksityisille yhtiöille,
joi>*a kunta voi olla suurena osakkaana.
Huomattavia tuloja saavat muutamat
pohjoismaat, Ruotsi, Suomi ja Venäjä, valtion pankista
(ks. Pankki). Suomen Pankin rahallista ase-
maa ovat sota-ajan olot tuntuvasti
vaikeuttaneet. — Raha-arpajaiset (ks. t.) ovat useassa
maassa, m. m. Tanskassa, valtion tulolähteinä,
mutta niitä voidaan hyvällä syyllä pitää
julkisen talouden luonteeseen soveltumattomina,
niiden toiminta kun vaikuttaa turmiollisesti
vähävaraisiin kansankerroksiin, yllyttäen eräänlaista
pelihimoa.
Enimmät tulonsa valtio meidän päivinämme
kantaa julkisen vallan nojalla n. s. m a k s
u-tuloina, sanan laajemmassa merkityksessä.
Ne nojautuvat pakkosaannin
periaatteeseen eivätkä vapaaehtoiseen sopimukseen,
vaih-dantasuhteeseen, niinkuin ansiotulot.
Useita maksuja (ks. t.) kannetaan
korvaukseksi jonkun valtionlaitoksen tai viranomaisen
käyttämisestä. Milloin saatu etu suunnilleen
vastaa siitä suoritettua erikoismaksua, on
siinä asiallisesti vaihdantasuhde kysymyksessä,
mutta tässäkin tapauksessa maksun suuruuden
määrää valtio yksipuolisesti, ja kun laitos on
yleisölle välttämättömän tarpeellinen, ei sen
käyttäminenkään ole muuten kuin vain
muodollisesti vapaaehtoista. Monet erikoismaksut
jäävät suoraan sille virkamiehelle, joka ne kantaa,
palkkioksi hänen vaivastaan. Tällaisia maksuja
sanotaan virkasivutuloiksi 1. sportteleiksi.
Maksutulojen pääryhmän muodostavat verot
(ks. t.), joita valtio julkisen vallan nojalla
kantaa, tekemättä minkäänlaista välitöntä
vastasuoritusta. Niistä periaatteista, joita verotuksessa
noudatetaan, tehdään selkoa toisessa kirjoituksessa
(ks. Verotus); samoin on eri verolajeista
tehty selkoa useissa eri kirjoituksissa (ks.
Kulutusverot, Maavero, Mallasvero,
Paloviinavero, Rakennusvero, Tulli,
Tulovero, y. m.) ja niiden rahalliset tulokset
näkyvät kirjoituksesta Suomi, palsta 571.
V:n tulojen — samoin kuin menojenkin —
puolella on erittäin suuri merkitys myös
lainatuilla varoilla (ks. Valtiovelka).
Muodollisen järjestyksensä puolesta eri maiden
v:ssa on melkoista eroavaisuutta, jota osaltansa
aiheuttavat hallituksen ja kansaneduskunnan
erilaiset valtasuhteet eri maissa. Suomen
julkisessa taloudessa ja yleensä koko valtioelämässä
aiheutui paljo ristiriitoja siitä, että hallitsijan
puolelta tahdottiin tehdä jyrkkä erotus n. s.
hallituksen varojen ja eduskunnan varojen välillä,
samalla kuin eduskunta puolusti v:n
yhtenäisyyttä. Niihin kansanvaltaisiin uudistuksiin, joita
vallankumouksen jälkeen on valmisteltu, kuuluu
eduskunnan päätäntövallan laajentaminen ja
selventäminen v:n alalla.
Valtion tulo- ja menoarvio tehdään Suomessa
kalenterivuodeksi, ja siihen otetaan kaikki
valtion tulot ja menot sellaisinansa, vähentämättä
n. s. liikemenoja, s. o. tulojen hankkimisesta
johtuneita kustannuksia. Suomen valtionbudjetin
erikoispiirteenä on sellainen rahastojärjestelmä,
että kaikki tulot samoin kuin menot luetaan
jonkun eri rahaston tuloihin tai menoihin.
Tällaisia rahastoja on ensinnäkin
valtio-rahasto, johon yleensä kaikki valtion
vakinaiset tulot kuuluvat. Yleisestä valtiorahastosta on
suoritettu suurin osa valtion vakinaisia menoja.
Ne varat, joita eduskunta erikseen päättää
suos-tuntaveroina (ks. t.) kannettaviksi, muodostavat
s u o s t u n t a r a h a s t. o n: näihin ei lueta palo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
