Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vanhakaupunki ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
621
Vanhakaupunki—Vanhalinna
622
sori I. von Döllinger (ks. t.) Munckenistä
ja kirkko-oikeuden professori v. Schulte Praagista
ja se sai kannatusta etenkin tiedemiespiireissä
ja sivistyneissä. Kun Saksan piispat, oltuaan
aikaisemmin erehtymättömyysopin vastustajia,
pitivät virkavelvollisuutenaan alistua tehtyyn
päätökseen, ryhtyivät he kirkkokuritoimin
masentamaan vastustusliikettä; Miinchenin arkkipiispa
julisti huhtik. 1871 sen kannattajat pannaan.
Nämä järjestyivät syysk. 1871 kirkkokunnaksi,
joka nimitti itseään vanha katoliseksi
k i r k o k si, koska se katsoi pysyvänsä
roomalaisen katolisuuden alkuperäisellä kannalla.
Saksan hallitukset olivat liikkeelle yleensä suopeita
ja soivat uudelle kirkkokunnalle eräitä etuja.
Liikkeestä ei kuitenkaan tullut, kuten alussa
toivottiin, voimakasta puhdistettua
saksalaiskato-lista kansalliskirkkoa; ensi innostuksen
ohimen-tyä laimeni kannatus nopeasti ja v. k. viettää
nykyään riutuvaa elämää; sillä on Saksassa noin
100 seurakuntaa ja 30,000 jäsentä. Liike levisi
myöskin Sveitsiin (nykyään n. 50 seurakuntaa,
60,000 jäsentä), Itävaltaan (n. 40 seurak., 25,000
jäsentä), Alankomaihin, Ranskaan, Englantiin ja
Ameriikkaan. Paitsi erehtymättömyysoppia on
muitakin roomal.-katolisen kirkon opin
äärimäi-syyksiä ja kirkollisia tapoja hyljätty, joten liike,
vaikka edelleen pysyen olennaisesti katolisena,
eräissä suhteissa lähenee protestanttisuutta. Se
on joka tapauksessa aikanaan tukenut vapaampia
virtauksia roomal.-kat. kirkossa (ks.
Reformi-katolisuus). [v. Schulte, „Der
Altkatlioli-zismus" (1887); L. K. Götz, „Die geschichtliche
Stellung und Aufgabe des deutschen
Altkatholi-zismus" (4:s pain. 1896); E. Kalb, „Kirehen u.
Sekten der Gegenvvart" (2:nen pain. 1907; siv.
98-106).] ~ J. G.
Vanhakaupunki, Helsingin kaupungin
entisellä asemapaikalla sijaitseva kyläntapainen,
pienehkö etukaupunkiasutus Vantaanjoen suulla,
Vanhankaupunginkosken 1. Helsinginkosken
(ruots. Helsingfors) rannalla, n. 4,6 km
nykyisestä Helsingistä (Pitkältäsillalta) koilliseen.
V:ssa sijaitsee Helsingin kunnallinen
vesijohtolaitos, josta vesi johdetaan Alppilan luona
sijaitsevaan „vesilinnaan". Lähellä V:ia on Arabian
posliinitehdas. ■— Vanhasta Helsingistä on tuskin
muuta jälkeä näkyvissä, kuin vanhan kirkon
kivijalan ja kiviaidan jätteitä. — Kustaa Vaasa,
tarkoituksella saada Tallinnaan (etenkin Hollannista
ja Saksasta) suuntautuva kauppaliike kääntymään
Suomenlahden pohjoisrannikolle, määräsi 1550
kaupungin perustettavaksi Vantaanjoen suun
lähistölle ja ajateltiin ensin kaupungin paikaksi
Santahaminan saarta (Degerön etelä-, Viaporin
itäpuolella), mutta määrättiin pian lopullisesti
Helsinginkosken seutu Vantaanjoen suulla. Kesäk.
12 p. 1550 kuningas uudisti ankarassa muodossa
jo ennen antamansa käskyn, että Rauman,
Porvoon, Ulvilan ja Tammisaaren asukkaiden on
muutettava Helsinkiin ja seur. v. kesäkuussa
vieläkin ankarammassa muodossa. Siitä
huolimatta ei kaupunki tahtonut saada riittävästi
asu-jainistoa. Kaupungin ensimäisenä pormestarina
mainitaan raumalainen Henrik Pakila.
Ensimäi-sen asujamiston valtava enemmistö oli
suomenkielinen. Silloisen kaupungin julkisista
rakennuksista tiedetään ainoastaan kirkko, raatihuone,
koulutupa ja kuninkaallisen voudin asunnoksi
rakennettu „kuninkaankartano" (joka sijaitsi
saarella Vantaanjoen suuhaarojen välissä).
Vaikean ajan ja lukuisien valitusten johdosta antoi
kuningas 1555 (?) luvan Helsingin asukkaille
palata takaisin entisiin kotikaupunkeihinsa, jolloin
enemmistö lähtikin, mutta kaupunkiin jäi kuiten-
Helsingin asemapiirros 1600-luvulta.
kili pieni vakinainen asujamistonsa. V. 1570 oli
kaupungissa porvareita 50, porvarinleskiä 9,
kruu-nunpalvelijoita 21, palkka-merisotilaita 22;
kaikkiaan 102 ruokakuntaa, todennäköisesti n. 500
henkeä. Kustaa II Aadolf kävi Helsingissä kolme
kertaa, nimittäin 1614, 1616 {jolloin hän 22 p.
tammik. henkilökohtaisesti avasi maapäivät) ja
1626. Tapulioikeudet sai kaupunki 1617.
Hallituksen suopeudesta ja siitä johtuvista monista
helpotuksista ja eduista huolimatta ei kaupunki
Vantaanjoen suulla oikein tahtonut ottaa
menestyäkseen ja sen siirtäminen 1640 Vironniemelle
(Estnässkatan) ei kohdannutkaan erikoisempia
vaikeuksia. — vrt. art. Helsinki, palstat
298-299. [P. Nordman, »Bidrag tili Helsingfors
stads historia"; K. Grotenfelt, „Suomen kaupasta
ja kaupungeista ensimäisten Vaasa-kuningasten
aikoina" (1887); J. Binne, »Vantaan Helsingin
muistoja" (Matkailijayhd. aikakausk. 1907);
L. Sauramo, „Vanha Helsinki Vantaan suulla"
(1912).] L. E-nen.
Vanhakylä (ruots. G a m m e 1 b y), kartano
Tuusulan pitäjässä Tuusulan järven rannalla,
2 km lounaiseen Järvenpään asemalta. V. on
ollut kauan aikaa Aström-suvun hallussa; nyk.
omistajat kapteeni Aströmin perilliset. V:ssa on
karjanhoitokoulu.
Vanhalinna, muinaislinna Liedon pitäjässä
Aurajoen rannalla 8 km:n päässä Turun
kaupungista. Jyrkälle vuorelle rakennettu linna oli
pakanuudenaikuinen, mutta siihen oli sittemmin,
nähtävästi 1100-luvulla, tehty lisärakennuksia.
Luultavaa on, että V. oli Suomen kristityn
seurakunnan ensimäisenä suojeluspaikkana koillisesta
päin Hämeen pakanoiden puolelta uhkaavia
vaaroja vastaan, ja että ristiretkeläiset tätä varten
olivat ottaneet käytäntöön ja linnoittamalla
vahvistaneet pakanallisten suomalaisten jo ennen
käyttämän linnapaikan. Turun linnan
perustamisen jälkeen, 1200-luvulla, jätettiin V. rappeu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
