Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vanhentuminen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
629
Vanhentuminen—Vanhurskauttaminen
630
Vanhentuminen (lat. prcescriptio), lakit. Jos
saamisoikeutta ei määrätyn ajau kuluessa
käytetä, liittää laki tähän sen seurauksen, ettei
saamista sanotun ajan kuluttua voida velalliselta
hakea ulos. Saamisoikeuden sanotaan silloin
vanhentuneen. Tieteisopissa on ollut erimielisyyttä
siitä, sisältääkö saamisen v. sen, että velkoja
kokonaan menettää saamisoikeutensa vaiko
ainoastaan, että hän menettää kannevaltansa
ja että jälelle jää n. s. obligatio naturalis.
Suomen oikeuden mukaan tuntuu viimeksi
mainittu olevan oikea käsityskanta. V:n
oikeusperusta on oikeusturvallisuus. Jos vanhoja
saamisia ilman rajoitusta voitaisiin hakea ulos, olisi
tästä seurauksena yleinen epävarmuus
oikeussuhteissa, joka säännölliselle taloudelliselle elämälle
olisi mitä haitallisin. — Saamisoikeuden yleinen
vanhentumisaika on 10 vuotta luettuna siitä
päivästä, jolloin saaminen syntyi. Tästä säätää
määräajasta velkomisasioissa y. m. 9 p:nä
mar-rask. 1868 annetun keis. asetuksen 1 §: ..Jokainen,
jolla on toiselta saatavana rahaa taikka jotakin
muuta, pitää velalliselta sitä vaatia ulos tahi
häntä siitä toteennäytettävästi muistuttaa
kymmenen vuoden kuluessa sen päivän jälkeen, jona
velka tehtiin. — — — Jos velkoja laiminlyö
saatavaansa niin valvoa, kuin yllä selitetään,
olkoon kadottanut puhevaltansa velallista
vastaan." Jotta vanhentumisajan kuluminen tulisi
katkaistuksi, on velkojan siis joko haettava
saatavansa velalliselta ulos tai häntä siitä
toteennäytettävästi muistutettava. — Muutamiin
saamisoikeuksiin nähden on kuitenkin voimassa
toinen, tavallisesti yleistä vanhentumisaikaa
lyhyempi vanhentumisaika. Niinpä vanhentuu
vekselisaatava hyväksyjää vastaan 3 vuodessa
vekselin erääntymispäivästä ja vekselin antajaa
tai siirtäjää vastaan, vekselin maksupaikasta
riippuen, 3-18 kuukauden kuluessa samasta
päivästä lukien. Vekselin siirtäjän takautuva
kannevalta aikaisempaa siirtäjää tai
vekselin-antajaa vastaan vanhentuu, hänen
asuinpaikastaan riippuen, niinikään 3-18 kuukaudessa siitä
päivästä lukien, jona hän vekselin maksoi tai
jona hän on saanut tiedoksi haasteen (K.
vekseli-sääntö 29 p:Itä maalisk. 1858 §§ 74, 75 ja 76K
Erityinen lyhyempi vanhentumisaika on
sitäpaitsi säädetty m. m. takaussitoumuksille (K. A.
Ulosottolain voimaanpanemisesta § 24 ja K. A.
takausmiehen edesvastuuvelvollisuuden
tarkemmasta määräämisestä 24 p:ltä helmik. 1873, § 3),
warrantinha.ltian takautuvalle kanteelle (K. A.
yleisistä talletusmakasiineista 30 p:ltä syysk.
1892) sekä erinäisille saamisoikeuksille, joita
yksityisillä voi olla valtiolta tai viranomaisilta,
jotka hoitavat yleisiä varoja. — V:n alaisia
ovat yleensä kaikki saamisoikeudet.
Poikkeuksena ovat kuitenkin pankin, yleisen
rahalaitoksen taikka jonkun muun erikoisella luvalla
antamat painetut tai piirretyt setelit tahi muut
juoksevat sitoumukset. Näistä säätää K. A.
määräajasta velkomisasioissa y. m. § 19, ettei niihin
nähden ole voimassa, mitä kymmenvuotisesta
van-hentumisajasta on säädetty. — Sama
näkökohta, nim. oikeusturvallisuus, joka on
perusteena yksityisoikeuksien vanhentumiselle, mutta
. ennenkaikkea se seikka, että rikoksen
rankaiseminen on yhteiskunnalle sitä vähemmän
tärkeätä, jota pitempi aika on kulunut siitä kuin
rikos tehtiin, ovat saattaneet lainsäätäjän
säätämään, että myöskin valtiovallan oikeus panna
rikos syytteeseen ja tuomittu rangaistus
täytäntöön, vanhentuu määräajan kuluessa.
Rikoslain 8 luvun 1 §:n mukaan vanhentuu oikeus
panna rikos syytteeseen:
1) 20 vuoden kuluttua, jos kovin siitä seuraava
rangaistus on määräaikaista kuritushuonetta
päälle 6 vuoden.
2) 10 vuoden kuluttua, jos kovin rangaistus
on kuritushuonetta päälle 2 vuoden ja
korkeintaan 6 vuotta, tahi vankeutta päälle 4
vuoden.
3) 5 vuoden kuluttua, jos rangaistus on
kuritushuonetta korkeintaan 2 vuotta tahi vankeutta
päälle yhden vuoden ja korkeintaan 4 vuotta.
4) 2 vuoden kuluttua, jos rangaistus on
vankeutta korkeintaan yksi vuosi taikka sakkoa; ja
5) yhden vuoden kuluttua, jos rikos on
sellainen kuin rikoslain neljässä viimeisessä luvussa
sanotaan tahi siihen verrattava.
Rikokset, joista saattaa seurata elinkautinen
kuritushuone tahi kuolemanrangaistus, eivät
koskaan vanhennu.
Oikeus panna täytäntöön lainvoimaisen tuomion
kautta tuomittu rangaistus vanhentuu:
1) 30 vuoden kuluessa, jos tuomio määrää
kuritushuonetta määräajaksi päälle 6 vuoden;
2) 20 vuoden kuluessa, jos rangaistus on
kuritushuonetta päälle 2 vuoden ja korkeintaan
6 vuotta tahi vankeutta päälle 4 vuoden;
3) 10 vuoden kuluessa, jos tuomio määrää
kuritushuonetta korkeintaan 2 vuotta tahi vankeutta
päälle yhden vuoden ja korkeintaan 4 vuotta; ja
4) 5 vuoden kuluessa, jos tuomio määrää
vankeutta korkeintaan yhden vuoden tahi sakkoa.
M. O.
Van Hise, Charles Richard (s. 1857),
amer. geologi, v:sta 1886 Wisconsinin yliopiston
professorina. V. H. on tunnettu
Pohjois-Ameriik-kaa koskevista alkuvuoren-tutkimuksistaan sekä
vielä enemmän metamorfismiopin kehittäjänä;
laati ensimäisenä teorian siitä, miten
vuori-lajit metamorfosoituvat eri tavalla eri
syvyyksissä. Hänen tärkeimmät teoksensa ovat
,,A treatise on metamorphism" (1904) ja „The
pre-Cambrian geology of North-America" (1908).
P. E.
Vanhoillinen 1. konservatiivinen.
Konservatiivisen nimitystä on 1800-luvun alkupuolilta
käytetty yhdestä niitä pääpuolueita, jotka
taistelevat vallasta nykyajan valtioissa. V :11a tarkoitetaan
yleensä sellaista, joka vaatii olemassa olevien
valtiolaitosten, lakien tai tapojen voimassa
pysyttämistä; tämä voi merkitä sitä, että
hyväksytään vain vähitellen, asteittain tapahtuva olojen
uudistaminen ja vastustetaan kaikkia äkillisiä,
pitemmälle meneviä tai suorastaan mullistavia
muutoksia, mutta vanhoillisuus voi myöskin
esiintyä jyrkempänä, s. o. itsepintaisena elähtäneistä
muodoista kiinnipitämisenä. J. F.
Vanhurskaus, oikeamielisyys; teol., Jumalan
ominaisuus, joka ilmenee hyvän palkitsemisessa
ja pahan rankaisemisessa. E. K-a.
Vanhurskauttaminen (lat. justificatio),
dogmaattinen oppisana, Jumalan armotyö, jossa hän
julistaa syntisen vanhurskaaksi. Sana esiintyy
U:ssa T:ssa, varsinkin niissä Paavalin
kirjeissä, joissa hän taistelee juutalaismielisiä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
