- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
649-650

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vapaakaupunki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

649

Vapaakaupunki—Vapaakirkko

650

edellisessä merkityksessä, s. o.
suojelustullijär-jestelmän vastakohtaa tarkoittavana. V :aa
puolustetaan samoilla syillä kuin vapaata kilpailua.
Se pakottaa, niin väitetään, yksilöt ponnistamaan
kaikki voimansa ja käyttämään edullisimpia
menettelytapoja. Lisäksi se edistää paikallista
työnjakoa ja vie siihen, että jokaista tavaraa
tuotetaan siellä, missä sitä voidaan edullisimmin
valmistaa. Näin voidaan tuotantoa lisätä
suurimpaan mahdolliseen määrään. Kun jokainen
voi ostaa huokeimmilla markkinoilla, niin tämä
edistää säästäväisyyttä ja siten pääoman
muodostumista j. n. e. Hyljätessään suojelustullit v:n
kannattajat kuitenkin myöntävät valtiolle
oikeuden kantaa tulojen saamiseksi n. s. finanssi- 1.
verotulleja.

V. esiintyy ensin 1600- ja 1700-luvuilla
vallinneen ulkomaisten tavarain tuontia ehkäisevän
merkantiilijärjestelmän (ks. t.) luonnollisena
vastavaikutuksena. Kaupan vapautta puolsivat
jo 1600-luvulla eräät englantilaiset (esim. Petty
ja North), hollantilaiset ja ranskalaiset
(Bois-guillebert) taloudelliset kirjailijat. Vielä
jyrkemmin sitä vaativat ranskalaiset fysiokraatit (ks. t.).
Vapaakauppajärjestelmän varsinaisena
teoreettisena kehittäjänä pidetään kuitenkin Adam
Smithiä (ks. t.), jonka mielipiteitä n. s.
Manchester-koulukunta (ks. t.) kehitti jyrkästi
yksipuoliseen suuntaan. Käytännössä nämä uudet
mielipiteet kohtasivat alussa jyrkkää vastustusta,
mutta pääsivät kuitenkin 19:nnen vuosis.
alkupuoliskolla jossakin määrin toteutumaan’,
täydellisimmin Englannissa. Täällä muodostui
1820-luvulla erityinen v.-puolue. Samaan
suuntaan toimi viljatullien poistamista ajava
anti-corn-law-league (ks. t.) Cobdenin ja Brightin
johdolla. Ensimäinen suuri v.-aatteen voitto olikin
viljatullien alentaminen 1846, minkä jälkeen
v. 1850-luvulla pääsi täydellisesti valtaan
Englannissa. V.-jär jestelmä on Englannissa yhä edelleen
voimassa, mutta viime aikoina on sielläkin
esiintynyt pyrkimyksiä suojelustullien
aikaansaamiseksi. ks. Englanti, historia ja C h a m b e
r-lain. — Ranskassa v:aa kannattivat useat
huomattavat taloustieteilijät, esim. Bastiat ja
Chevalier, ja v:sta 1860 lähtien Napoleon III
ryhtyi tekemään v:n periaatteille rakennettuja
kauppasopimuksia, ensin Englannin ja sitten
muiden valtioiden kanssa, mitkä sopimukset
suuresti vaikuttivat v:n aatteiden leviämiseen
Euroopassa. Mutta keisarivallan kukistuttua 1870
Ranskassa alettiin palata takaisin aikaa myöten
yhä jyrkemmälle suojelustullikannalle. —
Myöskin Saksassa v:n aate sai paljon kannattajia
eri piireissä 19:nnen vuosis. alkupuoliskolla.
J. Prince-Smithin johdolla muodostettiin
1840-luvun lopulla v:aa harrastava yhdistys, ja
tulleja alennettiin vähitellen. Mutta niiden
taloudellisten vaikeuksien johdosta, jotka alkoivat
tuntua 1870-luvun loppupuolella ja joiden moni luuli
johtuvan ulkomaiden kilpailusta, tapahtui
mielipiteissä muutos, ja 1879 Bismarck sai
valtiopäivillä hyväksytyksi protektsionistisen tullitariffin,
jota sittemmin vielä jyrkennettiin. Saksan
esimerkki vaikutti, että melkein kaikissa maissa
palattiin suojelustullijärjestelmään. Paitsi
Englannissa on vain Alankomaissa ja Tanskassa
pysytty sillä v:aa lähenevällä kannalla, jolle
näissä maissa asetuttiin 1860-luvulla. — Poli-

j o i s-A meriikan Yhdysvalloissa ei
ole koskaan noudatettu v:aa. Se seikka, että
Yhdysvallat, joiden teollisuus- ja
maataloustuotteiden kilpailu alensi hintoja Euroopan
markkinoilla, eivät myöntäneet Euroopan maille mitään
vastinetta niihin etuihin, joita niille tuottivat
Euroopan maiden alhaiset tullitariffit, oli
epäilemättä tärkeimpiä syitä siihen, että useimmat
Euroopan valtiot hylkäsivät v.-järjestelmän. Kun
nyt yleisesti vallalla oleva suojelustullijär jestelmä
suuresti vahingoittaa niitä maita, joiden
teollisuus valmistaa vientitavaroita, ovat hallitukset
jälleen kauppasopimuksia tekemällä koettaneet
avata uusia vientipaikkoja. vrt.
Suojelus-tulli. J. F.

Vapaakaupunki, kaupunki, joka nauttii
laajoja itsehallinto-oikeuksia tai vero- ja
tullivapautta. Suomessa oli Tampere (ks. t.)
erinäistä tullivapautta nauttiva v. vuosina 1821-1906.
Unkarissa on joukko itsehallinnolla varustettuja
v:eja. Saksan v:eista ks.
Valtakunnankaupungit. J. F.

Vapaa kilpailu ks. Kilpailu.

Vapaakirje, kirje, jonka posti kuljettaa ilman
kuljetus-, sisäänkirjoitus- ja vakuutusmaksuja.
Vapaakirjeoikeudesta ks.
Porto-vapaus.

Vapaakirkko on kirkko, joka hallinnossaan
ja taloudessaan on kokonaan riippumaton
valtiosta; sen vastakohta on valtiokirkko (ks. t.).
Kristillinen kirkko alkoi elämänsä v:na, mutta
muuttui 4:nnellä vuosis. valtiokirkoksi tai,
keskiajalla, oikeammin kirkkovaltioksi. V.-aate on
uudelleen herännyt uskonpuhdistuksen jälkeen;
sen juurena on protestanttisuuden olemukseen
kuuluva uskonnollinen individualismi. Sitä
edustivat aluksi kasteenuudistajat, varsinkin
menno-niitit (ks. t.). Englannissa syntyi v.-liike
1560-luvulla mannermaalta tulleista herätteistä ja
vastavaikutuksena sekä Elisabetin valtiokirkkoa
että puritaanien uskonnonpakkoa vastaan; sen
ensimäinen huomattava edustaja oli Robert
Browne (ks. t.), ja sen periaatteet toteutettiin
independenttien (ks. t.) 1.
kongregatsiona-listien, baptistien (ks. t.) ja kveekarien
seurakunnissa. V.-aatteeseen sisältyi heillä, paitsi
jyrkkää eroa valtiosta, se ajatus, ettei
seurakunnalla tule olla synnynnäisiä jäseniä, vaan
ainoastaan sellaisia, jotka nimenomaisella
tahdonilmaisulla siihen liittyvät („voluntarismin"
periaate) ja ettei seurakunnassa saa olla
minkäänlaista hierarkkista keskusvaltaa. V.-ihanteitten
huomattavin teoreettinen edustaja 19-.nnellä
vuosis. on sveitsiläinen Alexander Vinet
(ks. t.). Nämä ihanteet ovat parhaiten päässeet
vaikuttamaan reformeeratussa
protestanttisuudessa, ja niihin on yleensä yhtynyt pyrkimys
uudistamaan reformeeratun kirkon alkuaikojen
dogma ja ankara kirkkokuri. Niin syntyi
valtiokirkoista tapahtuneiden eroamisten kautta pieniä
reformeerattuja vapaakirkkoja useissa Sveitsin
kanttoneissa (Genövessä 1816 ja 1824. Vaudissa
1847, Neuchätelissa 1873) sekä Ranskassa (Lyonin
vapaaseurakunta 1831, Union des figlises
evangeli-ques libres de France 1849). Useat v.-muodostukset
ovat kuitenkin alkuaan syntyneet siten, että
uskonnolliset ryhmät, jotka periaatteessa kyllä
olisivat hyväksyneet valtio- t. kansankirkon, mutta
eivät ole saaneet omaa suuntaansa siinä voitolle,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Jan 21 22:04:10 2022 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/10/0341.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free