Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vapaakonservatiivinen puolue ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
653
Vapaakonservatiivinen puolue—Vapaamielisyys
654
Vapaakonservatiivinen * puolue (saks.
frei-konservaiiv), maltillis-vunhoillinen puolue
Preussin maapäivillä, joka Saksan valtiopäivillä
käyttää nimeä saksalainen
valtakunnan-puolue (deutsche Reichspartei); syntyi v:n 1866
sodan jälkeen ja oli varsinainen hallituspuolue,
joka kannatti Bismarckin politiikkaa ja jonka
keskuudesta tämä otti apulaisensa. Tätä nykyä
(1917) sillä on Preussin maapäivillä 54 ja Saksan
valtiopäivillä 12 edustajaa. J. F.
Vapaa laiva — vapää tavara, periaate, jonka
mukaan neutraalisessa laivassa kuljetettu
vihol-lisluontoinen lasti on valtaukselta turvattu; ks.
Merioikeusjulistus.
Vapaaliikkeet 1. vapaaharjoitukset, ks.
Voimistelu.
Vapaamielinen kansanpuolue ks.
Saksalainen vapaamielinen puolue.
Vapaamielinen koulukunta ks.
Taloustiede, palsta 1156.
Vapaamielinen yhdistys (saks. Freisinnigc
Vcreinigung) ks. Saksalainen
vapaamielinen puolue.
Vapaamielisyys 1. liberalismi (lat. liberä’lis =
vapautta arvokkaasti vastaava) esiintyy sekä
määrättynä elämänkatsomuksena että
erityisesti-kin valtio-oikeudellisena ja
yhteiskuntataloudellisena ajatussuuntana. Elämänkatsomuksena v.
tunnustaa yksityiselle ihmiselle ainoalaatuisen
arvon, joka vaatii häntä elämään omalla
vastuullaan, ulkonaiseen auktoriteettiin
nojautumatta eli toisin sanoen siveellisenä
persoonallisuutena; sama siveellisen persoonallisuuden
oikeus ja velvollisuus on hänen myönnettävä
muillekin ihmisyksilöille. ,,Elää itse ja antaa
muidenkin elää, sitä on minusta olla liberaali"
(Tb. Rein).
Valtioon ja yhteiskuntaan kohdistuvana
käsityksenä v. 17:nnellä ja 18:nnella vuosis.
kehittyi vaikutusvaltaiseksi teoriaksi. Itse sana
„liberaali" ei vielä tällöin uudenaikaisissa
kielissä esiintynyt; sitä mainitaan ensinnä
käytetyksi Espanjassa, jossa 1812 perustuslaillisen
vapauden vaatijat nimittivät
valtiopäivämies-ryhmäänsä „liberaaleiksi" erotukseksi
,,servii-leistä" (ks. Serviilinen). Valtiollista ja
yhteiskunnallista vapautta edustavaksi
suunnaksi v. on uuden ajan kuluessa kehittynyt
lähinnä Englannissa, jossa uskonpuhdistuksen
jälkeen käyty taistelu uskonnonvapauden ja
valtiosääntöisyyden puolesta katolista
kirkko-auktoriteettia ja ehdotonta kuninkuutta vastaan
antaa sille historiallisen luonteen. Tämän
taistelun aatteelliset tulokset kokosi John Locke
valtio-oikeudelliseksi teoriaksi, jonka
muodostamisessa hän käytti hyväkseen n. s. luontais- 1.
luounollisoikeudellisen koulukunnan (ks.
Luonnonoikeus) kehittämiä käsitteitä, sellaisia
kuin »luonnontilan", joka muka oli olemassa
ennen järjestetyn yhteiskunnan syntymistä, ja
alkuperäisen »yhteiskunta- 1. valtiosopimuksen",
jolla valtio ajatellaan syntyvän. Loeken
käsityksen mukaan valtio perustuu yksilöiden harkitusti
tekemään sopimukseen, jonka tarkoituksena on
turvata yksityisen kansalaisen perusoikeudet,
nimittäin henkeä, vapautta ja omaisuutta
koskevat. Näiden oikeuksien suojelemiseen valtion
tehtävä periaatteellisesti supistuu; jos valtio ei
rajoitu tähän tehtäväänsä, vaan ryhtyy mieli-
valtaisesti sekaantumaan kansalaisasioihin esim.
vaatimalla vääriä veroja tai loukkaamalla
uskonnonvapautta, on yksilöllä oikeus tehdä
vastarintaa. Tämänsuuntaista oikeusvaltion
käsitejärjestelmää kannattivat Locken jälkeen
useat mannermaidenkin ajattelijat, esim. Voltaire
ja Kant. Näiden kehittämänä valtioteoriana v.
vaatii valtion sellaiseksi, että siinä kullekin
yksityiselle kansalaiselle myönnetään lain turvaama
vapaus, määrätty liikkuma-ala, jonka rajoissa
hän on riippumaton sekä valtiosta että muista
kansalaisista. Valtion tulee vain katsoa, että
kaikilla kansalaisilla on yhtäläinen vapaus, mutta
muuten sen ei tule sekaantua heidän
toimintaansa. Se oppi, että yksilöllä on yhteiskunnassa
luovuttamattomat ihmis- ja kansalaisoikeudet
.(ks. Ihmisoikeudet), on liberalistisen
ajatustavan kehittämä. V:n vastakohtaa on
nimitetty absolutismiksi; tällä valtiokäsityksellä on
tarkoitettu sellaista, jonka mukaan valtio
yhteiskunnallisen kokonaisuuden menestykseksi saa
ulottaa toimintansa kuinka laajalle tahansa ja
rajattomasti käyttää oikeusvaltaansa
tarvitsematta tunnustaa yksilölle mitään ehdotonta
oikeutta. V:n mukaan valtion varsinaisena
tarkoituksena on yksilöjen oikeuden turvaaminen
vääryyttä ja väkivaltaa vastaan, ja tämä sen
tarkoitus määrää ne rajat, joiden sisällä
lainsäätäjät, hallinnolliset virkamiehet ja tuomarit
vastuunalaisesti suorittavat sanotun
tarkoitusperän saavuttamiseksi tarpeelliset tehtävät.
Yhteiskuntataloudellisia asioita koskevana
liberalistinen valtiokäsitys on saanut erikoisen
merkityksen, jolle suuret taloustieteen tutkijat
(A. Smith y. m.) ovat hankkineet kantavuutta.
Yksilön taloudellista toimintaa on
mahdollisimman suuressa määrässä tehostettava, mutta sen
sijaan valtion on rajoitettava taloudellinen
toimintansa mitä ahtaimpiin rajoihin ja tyydyttävä
turvaamaan yksilöjen toimintavapautta. Niinpä
valtion tulee tunnustaa yksilöille täysi
sopimusvapaus, joten se esim. ei saa sekaantua
työnantajain ja työntekijäin välisiin
työpalkka-asioihin. Sekä yksityisen valtion rajojen
sisäpuolella että kansainvälisesti on yksilöille
valtion taholta myönnettävä moninainen vapaus,
niinkuin yhdysliikennevapaus (tullirajat
poistettavat, liikennevälineet, mitat ja rahat tehtävät
eri maissa yhdenmukaisiksi y. m.),
elinkeinovapaus (ammattipakko ja säätyoikeudet
poistettavat y. m.) ja asettumisvapaus (talonpojat
vapautettavat riippuvaisuussuhteistaan y. m.).
Tämänsuuntaisena teoriana v. on vaatinut erittäinkin
kaupan ja teollisuuden vapautta sekä siten
valmistanut mahtavaa nykyajan taloudellista
nousua, johon kuitenkin on liittynyt kapitalistisen
kehityksen ja vapaan kilpailun synnyttämiä
epäkohtiakin. Näiden vuoksi v. on joutunut
ankaran kritiikin alaiseksi sekä sosialismin että
myöskin muiden suuntien taholta, jotka ovat
kiinnittäneet huomiota v:n ,,antaa mennä" opin
soveltamisesta johtuneisiin ja eetillisesti varsin
arveluttaviin vaurioihin. Tämä kritiikki on
herättänyt v:n puoltajissa uudistuksen
harrastuksia. Uudempi v. pitää sekin kiinni siitä
ajatuksesta, että yksilön siveellinen persoonallisuus
on yhteiskunnassa tunnustettava ja ettei
yhteiskunnan pakkovalta saa syrjäyttää yksilön
vastuunalaisuutta ja aloitevoiinaa, jotka ovat yhteis-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
