Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Variskivi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
677
Variskivi—Varjoko nstruktsionit
678
sen yläpuolella ja sydänmaissa harvinaisena.
Lapissa ja Pohjois-Suomen pohjoisosissa v. on
täydellisesti muuttolintu, etelämpänä taas osa
linnuista talvehtii. V:n aistit ovat terävät
ja henkinen
kehitystaso korkea, minkä
johdosta varsinkin
sillä on huomattava
osa lintujen
keskinäisessä elämässä. V. on
kaikkiruokainen.
Saaristoissa ja myös
sisävesien linturikkailla
rannoilla se on
muna-varkaana ja
-ryöstäjänä kahlaajien ja
vesilintujen todellinen
kiusanhenki.
Maanviljelijälle se tuottaa
vahinkoa syömällä
viljaa, mutta toiselta puolen suurta hyötyä
hävittämällä runsaasti viljelysmaiden ja
metsien tuhohyönteisiä ja pieniä jyrsijöitäkin. V. on
peuraa rakastava lintu, oleskellen pesimisaikaa
lukuunottamatta etupäässä parvittain. Pesä
puussa, munat (4-6) tav. vihreänharmaat,
ruskea-pilkkuiset. — V:ta hiukan pienempi (pituus
46-48 cm) on musta, terässininen tai sinipunaisen
hohtava peltovaris (G. frugilegus). Sen
leve-nemisalue (molemmat alalajit lukuunotettuina)
käsittää koko Euroopan, Keski- ja Itä-Aasian
sekä Luoteis-Intian. Suomessa pelto-v. on vain
muutamia kertoja eri osissa maatamme tavattu
pesivänä. Kiertoretkillään, etupäässä v:n seurassa,
se sitävastoin on tavattu kaikkialla. Asuu aukeilla
viljelysmailla. Ravintona hyönteiset ja niiden
toukat sekä madot, myös pikkujyrsijät ja jyvät.
Pesä puussa. Pesii mielellään yhteiskunnissa,
joissa voi olla satakin paria. E. M-o.
Variskivi, Salmin pitäjän kaakkoiskulmassa
Laatokan rannalla oleva Suomen ja Venäjän
rajapyykki. Pienempään sen läheisyydessä olleeseen,
mutta sitten särkyneeseen rajakiveen Kustaa II
Aadolf hakkautti 1618 latinaisen säkeistön, joka
ilmaisi toivomuksen, että silloin saavutettu raja
Jumalan avulla tulisi aina pysyväksi. K. G.
Varislinnut 1. varikset (Corvidte),
varpus-lintuheimo, ovat kooltaan muita varpuslintuja
huomattavasti suurempia. Nokka on erittäin
vahva, pitkän kekomainen, sieraimet
sukahöyhen-ten peittämät. Leukakulma yltää sieraimia
ulommaksi. Jalat ovat suuret. Pesimisaikaa
lukuunottamatta useimmat elävät suurissa
parvissa. Ovat kaikkiruokaisia. Laulutaito huono,
ääni karkea. Oppivat helposti matkimaan
erilaisia ääniä. Taipumus „varastelemiseen". Pesä
puussa. Heimo on levinnyt melkein yli koko
maapallon ja käsittää kaikkiaan 45 sukua ja
200 lajia. Meillä tavataan variksen (Corvus),
harakan (Pica), pähkinähakkisen
(Nucifraga), närhen (Garrulus) ja
kuu-sangan (Pcrisoreus) suvut. E. M-o.
Varix (lat.) ks. Suonikohju.
Varjagit, keskiajan ven. kronikoissa
Itä-Euroopassa liikkuvista skandinaaveista käytetty
nimitys, syntynyt skand. väring sanasta, joka
oikealtaan merkitsi siellä olevien hallitsijain
palvelukseen ruvenneita soturijoukkoja. Sama sana
on Konstantinopolin keisarin henkivartiostosta
käytetty varangien nimitys, tässä joukossa
kun alkuansa oli erittäinkin pohjoismaalaisia.
K. G.
Varjakanlinna ks. Vardöhus.
Varjo, pimeä tila, jonka läpikuultamaton,
yksipuolisesti valaistu kappale luo taaksensa.
Jos valolähde on niin pieni, että sitä voidaan
pitää valopisteenä A (kuva 1), niin siitä
varjostavalle pallolle BC piirretyt tangentit määräävät
varjotilan DBCE rajat. V. on tässä tapauksessa
joka kohdassa yhtä tumma. Kuvat 2 ja 3
esittävät v:n muotoa ja laatua edellyttäen, että
valolähde on valaiseva kappale A. V:ssa on
silloin huomattava kaksi eri tummaa tilaa.
Piirtämällä valaisevalle ja varjostavalle kappaleelle
yhteiset ulkopuoliset ja sisäpuoliset tangentit
huomaa näet, että v:ssa on sellaisia kohtia, jonne
ei pääse valoa tunkeutumaan mistään valaisevan
kappaleen osista. Mainitut tilat ovat siis aivan
pimeät. Niitä sanotaan s y d ä n-v :i k s i.
Varjostava kappale luo erimuotoisia sydän-v :ja sitä
mukaa, onko valolähde varjostavaa kappaletta
suurempi (tila CED, kuva 2) vai pienempi (tila
ECDF, kuva 3). Alueita GCE ja HDE (DFH
kuva 3) valaisee vain osa valolähteestä. Niinpä
esim. pistettä P (kuva 2) valaisee osa LNM
kappaleesta A. Niitä alueita sanotaan sentähden
p u o 1 i-v :i k s i. — Tässä selostetun
geometrisen v:n rajat ja ulkonäkö muuttuvat
olennaisesti valontaipumisen (ks. t.) kautta. - —
S ä h k ö-v :k s i sanotaan sälikövarjostimen (ks. t.)
takana olevaa tilaa. vrt. myös Kuunpime
n-nys ja Auringonpimennys. U. S:n.
Varjokonstruktsionit, deskriptiivisen
mittaus-opin menettelytapoja noudattava, määrätystä
valolähteestä valaistujen, matemaattisesti
määriteltyjen kappaleiden varjonrajan (oma varjo)
sekä kappaleiden, mille pinnalle tahansa luoman
varjon (heittovarjo) määräämiskeino.
Teknillisissä piirustuksissa valolähteeksi tavallisesti
valitaan aurinko, jonka säteet otaksutaan
yhdensuuntaisiksi ja lankeavan niin, että niiden pro-
Peltovaris.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
