- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
693-694

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Varsinais-Suomi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

691

Varsinais-Suomi

694

ten maaperäsuhteiden (savea runsaasti; kalkkia
monin paikoin) suosima V.-S:ssa on lajirikas
kasvisto. Putkilokasvien lajiluku on (1910) 787,
joista puita ja peusaita 47, meri- ja
merenranta-kasveja 38. Yleensä ovat rannikkoseudut V.-S:ssa
paljoa rikkaampikasvistoiset kuin
sisämaantie-noot, missä luonto ylipäänsä on karumpaa ja
yksitoikkoisempaa, asutus nuorempaa j. n. e.
Saaristossa ja lounaisimmissa rannikkoseuduissa
kasvaa harvinaisina eräitä muutoin vain
Ahvenanmaalla tavattavia kasvilajeja. Rikkaasta
kasvistostaan ovat varsinkin Turun ympäristö
(Ruissalo, Hirvensalo, Ispoinen), Parainen ja
kasvistollisesti V.-S :een luettava Lohja (myös runsaita
suhfossiililöytöjä) y. m. tunnetut. — Jaloista
puulajeista kasvaa V.-S :ssa tammi monin paikoin
(tammen pohjoisrajasta ks. Suomi, kartta,
palsta 528), paikoitellen (esim. Turun Ruissalossa)
kauniina, keski-eurooppalaista leimaa osoittavina
tammimetsikköinä; vaahteraa, lehmusta, jalavaa
ja saarnea (etupäässä saaristossa) tapaa siellä
täällä, useimmiten vain niukasti; pähkinäpensas
kasvaa paikoittain runsaanakin; villi omenapuu
on harvinainen; saaristossa tavataan myös
harvinainen suomenpihlaja ja eräitä
ahvenanmaalaisia pensaita. Tervaleppä on yleinen ja runsas,
harmaaleppä sensijaan saaristossa ja rannikolla
harvinainen. Metsät ovat V.-S :ssa, joka on
vanhastaan taajaan asuttu, yleensä melkoisesti
raiskattuja. Vankkaa havumetsää näkee verraten
harvassa. — Soiden niukkuus etenkin saaristossa
ja rannikolla on erikoisesti mainittava. —
Hedelmäpuiden ja marjapensaiden viljely on
laajoilla alueilla yleistä rahvaankin keskuudessa.
Sopivat laadut menestyvätkin erittäin hyvin.
Viljakasveista on vehnän yleisyys erikoisesti
merkittävä. K. L.

Eläimistö on sisämaassa kutakuinkin
samanlainen kuin Satakunnassa. Karhu on jo
aikoja sitten hävitetty sukupuuttoon ja ani
harvoin susikaan tänne talvimatkoillaan eksyy.
Ilves asustaa vielä maakunnan itä- ja
pohjoisosissa, tosin harvinaisena. Kettu on jotenkin
yleinen, kärppä ja mäyrä samoin, näätä ja saukko
jokseenkin yleiset. Siipioravia on runsaammin
kuin yleensä luullaan. Siiliyksilöitä on silloin
tällöin tavattu Turun ympäristössä.
Hirvikantaa vähentää sekä luvallinen että luvaton
metsästys; viimemainittu lienee kumminkin
vähäisempi kuin muissa maakunnissamme.
Merinisäk-käitä on kolme lajia: kiehkuraishylje, harmaa
hylje ja pyöriäinen; viimemainittu uskaltautuu
toisinaan Airistolle saakka. — Harvinaisemmista,
alueelle luonteenomaisista linnuista mainittakoon
mustarastas, sinitiainen, pähkinähakkinen
(vael-luslintuna erittäin runsaasti v. 1911, on
sitäpaitsi alueella pesinytkin), harmaatikka,
metsäkyyhkynen. Kanahaukka alkaa käydä
harvinaiseksi, varpushaukka on yleinen. Merikotka asuu
harvinaisena saaristossa. Kissapöllö on
harvinainen, mutta kumminkin yleisempi kuin muualla
maassamme. Metsä-kanalinnuista on metsäkana
harvinainen, metso, teiri ja pyy yleisiä, peltopyy
hyvin yleinen. Saaristossa asustaa runsaasti
vesilintuja: silkkikuikka, sorsat, pilkkasiipi, haahka,
koskelot; lokkeja ja tiiroja on niinikään
runsaasti. — Kaloista on silakka tärkein, sitä
kalastetaan suurin määrin niin sisä- kuin
ulkosaaristossa. Muista kaloista tärkeimpiä ovat hauki,

ahven, lahna, kuha, made, säynäs, kampeia,
ankerias ja turska. 77. A. 8.

Väestö. Maakunnan väkiluku oli v:n 1913
lopussa n. 232,800 henkeä, niistä kaupungeissa
asuvia n. 58,400 ja maalaisia n. 174,400.
Asukkaista n. 189,500 oli suomen- ja 41,300 ruotsin-

Vehmaa.

kielisiä, viimemainituista n. 27,900 maalla
asu-vata. — Asukastiheys oli n. 30 km2:llä. —
Antropologisesti näkyvät maakunnan erikieliset
asukasryhmät olevan läheisiä sukulaisia
keskenään, vaaleaverisiä, vartaloltaan pitkiä,
enimmäkseen pitkä- ja keskipitkäkalloisia. Tehtyjen
tutkimusten mukaan on suomenkielisten
varsinaissuomalaisten keskipituus 168-170 cm, pääkallon
indeksi 78-79, ja vaaleaverisiä on 66 %
asuja-mista. Hyvin yhdenlaiset ovat luvut maakunnan
ruotsinkieliseen väestöön nähden. On lausuttu
otaksuma että germaanisia aineksia on runsaasti

Kaarina.

sekaantunut maakunnan koko väestöön. —
Luonteeltaan on varsinaissuomalainen juro, sitkeä,
koruton, rehellinen ja ahkera, jossain määrin
aineellinen, ei erikoisen vieraanvarainen ja
melkoisen vanhoillinen. Taloudelliset edistysriennot
ovat kuitenkin voittaneet pysyvän jalansijan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:55 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0363.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free