Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Varsinais-Viro ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
697
Varsinais-Viro—Varsova
698
Laitilan kirkonkylä.
isonvihan loppuun asti venäläisten
hallintokaupunkina, ja V.-S. kärsi sodasta samoin kuin maan
muut osat. — Pikkuvihan aikana Turku 1742
uudelleen joutui venäläisten haltuun, ja siellä
solmittiin rauha 1743. Sen sijaan ei Kustaa III:n
sota koskenut V.-S:ea. — V. 1808 tapahtui
maakunnassa eräitii pienempiä kahakoita, joista
huomattavimmat olivat ruotsalaisten epäonnistuneet
maihinnousuyritykset Lemulla ja Lokalahdella.
Hallinnollinen ja
seurakunnallinen jako. Jo 1300-luvulla oli maakunnassa
2 tuomiokuntaa. Etelä- ja Pohjois-Suomi, rajana
Aurajoki. V. 1435 muodostivat nämä osat
kumpikin oman laamannikuntansa. — Jo keskiajalla
oli maakunta jaettu 4 kihlakuntaan, Halikon,
Piikkiön, Maskun ja Vehmaan. Viimemainituista
lohkaistiin 1690 vielä Mynämäen kihlakunta, ja
nämä kihlakunnat ovat vieläkin olemassa.
Rovastikuntia on 4, Turun, Perniön, Mynämäen ja
Vehmaan. Seurakuntia on 61, niistä jokunen kappeli.
9 maaseurakuntaa on ruotsinkielistä.
Seurakuntajako oli pääpuitteissaan sama kuin nyt jo
keskiajalla. — Kaupunkeja on 3: Turku, perustettu
ent. pakanuudenaikuiseen kauppapaikkaan
keskiajan alussa; Naantali, muodostunut luostarin
ympärille 1400-luvun jälkipuoliskolla, ja
Uusikaupunki, perustettu Vakka-Suomen
kauppakeskukseen 1617. — Kauppalan oikeudet on Salolla.
— Eduskuntavaaleissa V.-S. muodostaa erikoisen
vaalipiirin, Turun ja Porin läänin eteläisen, joka
nyk. valitsee 15 edustajaa.
Henkisen elämämme saavutuksiin on
maakunnalla ollut huomattava osuus. Osa
kansanrunouttamme on nähtävästi aikanaan
syntynyt V.-S:ssa, vaikka se uudemman
viljelyn levitessä suureksi osaksi on kuollut
maakunnassa, levittyään itäänpäin alkuperäisemmän
sivistyksen jatkumasijoille. Myöhemmistä
maakunnan kansanrunouden taitajista on etevin
puu-sepänvaimo Iida Heinonen (s. 1869) Uskelasta,
maan paraita kansanrunouden taitajia.
Muista maakunnan merkkihenkilöistä
mainittakoon ensimäinen suomalaisen sanakirjan
tekijä Taneli Juslenius Mynämäeltä,
suomalaisen kieliopin tekijä Kustaa Renvall Halikosta,
virsikirjan tekijä Hemminki Maskulainen,
ensimäinen suomalainen piispa Maunu I Ruskosta,
piispa Maunu Tavast Mynämäeltä, Eerik
Soro-lainen Laitilasta. — Uudemman ajan
huomattavimpia varsinaissuomalaisia ovat taiteilijat
G. \Y. Finnberg (Parainen), A. Lauröus (Turku),
R. W. Ekman (Uusikaupunki), E. Wikström
(Maaria), Y. Liipola (Marttila), kirjailijat Fredrika
Bremer, J. J. Wecksell (Turku), E. F. Jahnsson
ja Volter Kilpi (Kustavi), valtiopäivämies
K. Värri Pöytyältä ja monet tunnetut
turkulaiset lahjoittajat.
Kansanvalistus on maakunnassa hyvällä
kannalla. Kansakouluja on 223, kansanopistoja
kaksi, nim. Paimiossa v:sta 1899 (suom.) ja
Paraisissa v:sta 1893 (ruots.). Maamieskouluja
on Vehmaalla (suom.), Perniössä (suom.) ja
Kemiössä (ruots.) ; lisäksi on Angelniemessä
alempi ruots. maanviljelyskoulu.
Karjanhoitokou-luja on Perniössä ja Mietoisissa. Korkeampia
oppikouluja on maakunnan alueella 2 klassillista
ja 2 reaalilyseota, 3 tyttökoulua, ja 5
yhteiskoulua. Lisäksi on aistiviallisuus-, kauppa- ja
meri- sekä teollisuuskouluja. Turussa on myös
taidekoulu ja sinne perustetaan yksityisten
lahjoituksilla aikaansaatu akatemia. —
Paikallismuseoita on Turussa, Salossa, Perniössä,
Fin-bvssä, Kemiössä, Mynämäellä ja
Uudessakaupungissa, kotiseutuyhdistyksiä Turussa, Perniössä
ja Finbyssä. [Väinö Wallin, „Varsinais-Suonii
ja Ahvenanmaa" (1901) ; A. M. Tallgren,
,,Varsi-nais-Suomi" (Oma Maa IV). A. M. T.
Varsinais-Viro ks. Viro.
Varsova (puol. Warszawa, ven. Varsava, saks.
Warschau, engl. Warsaw, ransk. Varsovie).
1. Kuvernementti Luoteis-Puolassa, Preussin
rajalla, Veikselin molemmin puolin; 17,520 km2,
2,792,600 as. (arv. 1915), 159 km2:llä. — V. on
suurimmaksi osaksi alavaa, yleensä hedelmällistä
tasankoa, jonka korkeus yi. merenp. on vähäinen.
Ainoastaan etelärajalla on muutamia
loivakaar-toisia, Karpaattien (lähinnä Lysa Göran)
pohjoisiin esivuoristoihin kuuluvia harjanteita. Metsät
peittävät 7,s % pinta-alasta. — Asukkaista 73,e %
puolalaisia, 16,4 % juutalaisia, 5,4 venäläisiä,
4% saksalaisia; puolalaiset roomal.-katolisia,
venäläiset kreik.-katolisia, saksalaiset
protestantteja. Lukutaitoisia 39,i % (ylin määrä Puolassa).
— Maataloutta harjoittaa 35,9 °/c, vuorityötä ja
teollisuutta 21,o %, kauppaa ja liikennettä 13,i %
väestöstä. Maanviljelys tuotti (1913) ruista
(396,900 ton.), vehnää (114,400 ton.), kauraa
(193,000 ton.), ohraa (94,200 ton.), perunoita
(1,555,000 ton.), herneitä (28,900 ton.); tärkeä
on myös valkojuurikkaanviljelys. Nautakarjaa
oli (1914) 319,252, hevosia J67I907, lampaita ja
vuohia 66,834, sikoja 68,914 kpl. — V. 1910 oli
aksiisista vapaiden teollisuuslaitosten
tuotantoarvo 281,5 milj. mk., työväestö 56,978 henkeä;
aksiisinalaisissa tehtaissa työskenteli 1 1,228
henkeä (näistä 7,493 henkeä sokeritehtaissa, jotka
tuottivat 1910 85,500 ton. sokeria ja 23,600 ton.
siirappia). — Vesiteitä 162 km, niistä 65 km
höyryaluksille sopivia. Rautateitä 915 km (1912).
— V. on ollut jaettuna 14 piirikuntaan. —
2. Edellämainitun kuvernementin ja koko Puolan
pääkaupunki, 400-600 m leveän Veikselin aukealla
rantatasangolla, 109 m yi. merenp., 36-40 m
Veikselin yläpuolella, usean radan risteyksessä;
909,491 as. (1915; 872,472 as. 1914;’ 1910:
797,093, joista roomal.-katolisia puolalaisia
443.138, juutalaisia 301,268, kreik.-katolisia
venäläisiä 31,752, sotaväkeä lukuunottamatta) ;
pinta-ala 30,2 km2. — V. oli vielä muutamia vuosia
sitten vahvasti linnoitettu; 20 v. sitten, jolloin
(1895) varustukset oli asetettu täysin
ajanmukaiseen kuntoon, pidettiin sitä Venäjän lujimpana
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
