Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vaskialuna ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
725
Vaskialuna—Vaskikiisu
726
lellä. Näin saadaan n. 99,» % :sta
raffinadivas-kea. — V:n saamiseksi käytetään n. s. kosteata
menetelmää vain harvoin, silloin kun malmi on
v.-köyhää tai kun siinä on jaloja metalleja.
Tätä käytetään Espanjassa, Rio-Tintossa. Pyriitti
muserretaan ja kasataan kentille suuriin läjiin,
joihin laitetaan ilmatiehyeitä. Kosteana se saa
rapautua useita vuosia, joiden kuluessa
muodostuu v.-sulfaattia ja rikkihappoa. Kasoista
uutetaan vedellä nämä pois ja raudalla saostetaan
liuoksesta sementti-v:ea (n. 75-90 % Cu). Toisen
tavan mukaan pyriitti ensin poltetaan
rikkihappotehtaissa ja jätteet pasutetaan uuneissa
keittosuolan kanssa. Näin saadaan v.-klorideja,
rikkidioksidia, suolahappoa ja klooria. Suurin
osa maailman v.-tuotannosta saadaan nykyään
elektrolyyttisesti puhdistamalla. Menettely on
seuraava: Tervalla tai piellä vuoratuissa
puusam-mioissa (lxl,sX3 m) on elektrolyyttinä hapan
v.-sulfaattiliuos (l,s % kiteistä v.-sulfaattia ja
0,5-1,0 % rikkihappoa), jossa riippuu anodeina
vierekkäin useita suuria n. 2-4 cm:n paksuisia
v.-levyjä (raakaa t. bessemer-v :ea). Näiden välissä
on katodina 0,s mm ohuisia puhtaita
elektro-lyytti-v.-levyjä. Puuliistat pitävät levyt n. 5 cm
erillään toisistaan. Virta otetaan dynamosta.
Jännitys ja tiheys sovitellaan sopivaksi, ja
anodista vaeltaa v. vähitellen katodiin, jossa se
erittyy miltei kem. puhtaana elektrolyytti-v :na,
muiden metallien jäädessä nesteeseen liejumaisena
massana, josta hopea ja kulta eristetään. Vielä
ei ole onnistuttu suorastaan v.-kivestä
elektrolyyttisesti eristämään v:ea. ,
V:n tuotanto. Vanhalla ajalla saivat
kreikkalaiset v:ea Khalkiksesta (Euboia), roomalaiset
Kypros-saarelta ja Espanjasta. Jo keskiajalla
oli v.-kaivoksia Ruotsissa (Falun), Unkarissa ja
Harzissa. Chile oli 1869 suurin tuotantomaa
(54,867 tonnia). Yhdysvaltain tuotanto oli 1850
572 tonnia, 1870 12,600 ton., nykyään yli 60%
koko maailman tuotannosta, joka 1912 oli
1,019,800 ton. (1894 330,000 ton., 1850 60,000 ton.).
V. 1912 tuotannosta oli Yhdysvalloilla 58,i %,
Keski- ja Etelä-Ameriikalla 11,s %, Englannilla
6,j % (ulkoa tuotetut malmit), Japanilla 6,o %,
Ranskalla 1,3 % ja Saksalla 3,s % (suurin osa
malmia ulkoa tuotettua). Tästä määrästä käyttivät
Yhdysvallat 35,? %, Saksa 22,4 %, Englanti 13,9 %
ja Ranska 9,» %. V:n hinta 1912 oli n. 160-200 mk.
100 kilolta puhdasta v:ea. V. on n. s. puolijalo
metalli, joka kestää ilman ja kem. aineiden
vaikutusta jotenkin hyvin. Sen käytäntö on
sitkeytensä, johtokykynsä ja kestäväisyytensä takia
hyvin monipuolinen. Suurin määrä käytetään
sähkötekniikassa, koneiden osiksi, kattiloihin,
tis-lauspannuihin, teollisuudessa aparaattien
valmistukseen, laivojen tarpeiksi, ampuinatarpeihin,
rahoiksi, y. m. Puhdasta metallia käytetään
vähemmän kuin sen eri lejeerinkejä, messinkiä,
pronsseja, y. m. S. S.
Vaskialuna, seos, jota saadaan sulattamalla
16 osaa vaskisulfaattia ja 16 osaa salpietaria,
17 osaa alunaa ja 1 osa kamferia; on
helakan-sinistä, haisee heikosti kamferilta; käytetään
silmälääkkeenä („silmäkivi"). S. V. II.
Vaskiarseniitti ks. S c h e e 1 e n-v i h r e ä.
Vaskiasetaatti, etikkahappoinen vaski. A
e-r u g o on emäksistä kupriasetaattia. vrt. myös
Schweinfurtin vihreä. S. S.
Vaskihohde 1. k a 1 k o s i i n i, inustahkon
lyi-jynharmaa, rombisesti kiteytyvä
vaskimalmi-lcivennäinen, kokoomukseltaan vaskisulfidi, Cu2S,
sisältää 79,5 % vaskea. Esiintyy juonissa
vaski-kiisun seurassa, ollen kumminkin tätä
harvinaisempi, Cornwallissa, Freibergissä, Saalfeldissä,
Siegenissä y. m. sekä Mansfeldin vaskiliuskeessa.
P. E.
Vaskihydroksidi, vasken, hapen ja vedyn
kemiallinen yhdistys Cu(OH)2; saadaan
hyytelö-mäisenä, tummansinisenä sakkana, jos
kuprisuola-liuoksiin (ks. Vaski) lisätään kali- tai
natron-lipeää. Jos lipeää lisätään ylimääräisesti, tai jos
sinistä vaskihydroksidisakkaa heikosti
kuumennetaan, muuttuu se mustaksi ja kem.
kokoomukseltaan toiseksi vaskihydroksidiksi (6Cu0,H20 tai
3Cu0,H,0). S. V. E.
Vaski-indigo 1. k o v e 11 i i n i, sininen
kupri-oksidi (CuO), heksagonisesti kiteytyvä. Tätä
muitten vaskimalmien muuttumistulosta tavataan
jotenkin suurissa määrin Chilessä, Boliviassa ja
Kaware-saarella lähellä Uutta Seelantia. P. E.
Vaskikala (Spinacliia spinachia), pieni ja
hoikka, levien seassa matalassa vedessä elävä
merikala, jonka ruumis on 5-kulmainen, turpa pitkä,
selkäevän edessä 15 piikkiä. Maamme eteläisillä
ja lounaisilla rannoilla harvinainen, Suursaaressa
yleinen. Ihmisen taloudessa arvoton. P. B.
Vaskikausi ks. Esihistorialliset
ajanjaksot.
Vaskikiisu 1. kalkopyriitti, yleisin ja
senvuoksi tärkein vaskimalmikivennäinen,
joskaan ei rikkain eikä helpoin valmistaa. Se on
vaskirautasulfidi, CuFeSs, sisältäen puhtaana
34,6 % vaskea, 30,5 % rautaa ja 34,9 % rikkiä.
Kiteytyy tetragonisesti, useimmiten pyramideina
tai sfenoideina. Yleisimmin v:ua tavataan
rakeisina massoina. Sen kovuus on 3,6-4 ja om.-p. 4,2.
Väri on messinginkeltainen ja muistuttaa
rikki-kiisua, johon v. usein sekoitetaan, mutta on
hieman tummemman keltainen ja vihreään
vivahtava. Sitäpaitsi v:n erottaa rikkikiisusta siitä,
että se on tätä paljon pehmeämpi (v:ua veitsi
helposti naarmuttaa, rikkikiisua ei) ja vielä
varmemmin siitä, että v. liukenee typpihappoon ja
liuos saa sinivihreän värin, joka muuttuu
tummansiniseksi, jos nesteeseen sekoitetaan runsaasti
ammoniakkia. V:ua tavataan ennen kaikkea
malmijuonissa. Esimerkkeinä tunnetuista v:ua
tuottavista kaivosalueista mainittakoon Clausthal,
Freiberg ja Sclineeberg Saksassa, Monte Catini
Italiassa ja Niznij Tagilsk Uralinvuoristossa.
Toisinaan v. on juonissa pääasiallisena
malmi-kivennäisenä, toisinaan taas sen rinnalla on
lyijyhohdetta, sinkkivälkettä, falertsia y. m.
Paitsi säännöllisinä juonina tavataan v :ua
linssimäisinä tai epäsäännöllisinä kokoumina
kiteisissä liuskeissa. Silloin on v:n keralla
useimmiten runsaasti magneettikiisua, pyriittiä ja
sinkkivälkettä. Tämänlaisiin malmiesiintymiin
kuuluu Falun kaivos Ruotsissa ja Orijärven
kaivos Suomessa. Myöskin Suomen suurin nykyään,
tunnettu vaskilöydös Kuusjärven Outokummulla
kuuluu samaan lajiin, mutta v. esiintyy täällä
verraten kapeana ja laajalle ulottuvana
vyöhykkeenä kvartsiitissa. Pitkässärannassa taas v. on
keräytynyt kerrosmaisiin kalkkikivimassoihin, ja
sen seuralaisina on siellä sinkkivälkettä,
kassite-riittia ja magnetiittia. Monessa muussakin pai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
