Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vastustusmomentti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
739
Vastuuvelvollisuusvakuutus—Vat
740
säätäessään, että ,,jokainen on vastuuvelvollinen
ei ainoastaan vahingosta, jonka hän 011 teollaan
aiheuttanut, vaan myöskin sellaisesta, jonka
syynä 011 hänen laiminlyöntinsä tahi
varomattomuutensa". Tämän yleisen säännöksen pohjalle
011 kehitetty useita varsin laajalle ulottuvia
lakimääräyksiä, m. m. epärehellisen kilpailun
estämiseksi. V:sta on myöskin Englannissa ja
Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa voimassa laajalle
ulottuvia määräyksiä. Saksassa 011 Biirgerliches
Gesetzbuchin monien v :ta koskevien määräysten
rinnalla 1871 annettu yleinen v.-laki (das
Reichs-haftpflichtgesetz) sekä näiden sisältämien
määräysten osaksi muuttamiseksi osaksi
täydentämiseksi joukko v:ta eri toimialoilla järjestäviä
lakeja. Näistä mainittakoon rautatieliikenteen,
automobiililiikenteen, epärehellisen kilpailun, ja
omistajan eläinten aiheuttamien vahinkojen v:ta
koskevia lakeja sekä laki valtion ja kunnan v:sta
niiden virkamiesten virkatointen tuottamista
vahingoista.
Ruotsin oikeus on jo vanhastaan tunnustanut
oikeaksi sen periaatteen, että sekä aineellinen
että myöskin immateriaalinen vahinko on
korvattava. V:n 1734 laki määrää v:tta myöskin
erinäisissä tapauksissa n. s. oikean tapaturman
sattuessa eli sellaisen, „jota ei voida arvata taikka
varoa ennen sen tapahtumista". Siten on
rakennuksen tai laitoksen omistaja vastuunalainen
vahingosta, joka johtuu siitä, ettei hänen
omistamansa rakennus tai laitos ole päteväkuntoinen
eli senlaatuinen, kuin sen pitäisi asiallisesti olla.
Sama v. on omistajan asemesta sillä, jolla on
esine hallussaan ja joka omistajan sijasta saa
siitä taloudellisen hyödyn, esim. vuokraajalla.
Oikean tapaturman aiheuttama v. on kuitenkin
muutamissa tapauksissa jonkun verran rajoitettu.
Siten esim. kotieläimen omistaja vastaa täyteen
määrään vahingosta, minkä eläin luonteensa
mukaan tekee; mutta muusta sen tekemästä
vahingosta vain määräosalta, ellei hän ole
ennestään tuntenut eläimen taipumusta sellaiseen
vahingontekoon. Suomen rikoslaki tekee tietysti
pääasiallisesti rikoksen v:n oikeusperusteeksi,
mutta luopuu osaksi tästä periaatteesta esim. siten,
että syyntakeettomankin tekemä vahinko
aiheuttaa v:n sekä että rikokseen kuulumaton
vahinkoa aiheuttava seikka perustaa v:n, asettuen siis
rikoslakikin lopulta kuten yleinen laki sille
kannalle, että tuottamus on v:n peruste. Tähän sekä
edellämainittuun tapaturmaperusteeseen nojaa
1895 annettu laki työnantajan v:sta työntekijää
kohtaavasta ruumiinvammasta sekä 1898 annettu
laki v:sta rautatieliikenteessä tapahtuneesta
vahingosta. Edellisen mukaan työnantaja vastaa
vahingosta, jonka liikeyrityksen käyttö on
tuottanut, paitsi siinä työssä oleville työntekijöille,
myöskin tapaturman johdosta kuolleen
työntekijän perheelle. Näin ollen v:n aiheuttama
korvausvelvollisuus on ulotettu pitemmälle kuin
varsinaisen vahingon kärsineeseen. Sekä työnantajan
että rautatieliikenteen harjoittajan v. hänen
liikkeensä tai yrityksensä yhteydessä tapahtuneesta
vahingosta riippuu kummankin liikkeen tahi
yrityksen yleisvaarasta, n. s. ammattivaarasta, ja
011 siitä aivan riippumaton hoidetaanko liikettä
ja siilien kuuluvia laitoksia muuten täysin
mallikelpoisesti. [Manes, ,,Versicherungslexikon";
Conrad, „Handwörterbuch der Staatswisrsenschaften";
J. Serlachius, „Suomen yleisen
obligatsionioikeu-den oppikirja"; Stählberg. „Suomen [-hallinto-oikeus".]-] {+hallinto-
oikeus".]+}
Vastuuvelvollisuusvakuutus (myöskin
vas-tuunalaisuusvakuutus, saks.
llaftpflichtversiche-rung). Kun alettiin tunnustaa työnantajan
velvollisuutta antaa työssä vahingoittuneelle
työntekijälle korvausta muissakin tapauksissa, paitsi
milloin onnettomuus oli katsottava yrittäjän
viaksi tai hänen palveluksessaan olevien
aiheuttamaksi, halusivat työnantajat vakuutuksen
muodossa siirtää puheena olevan korvaus
eli vastuuvelvollisuutensa vakuutuslaitoksen
vastattavaksi. Siten syntyi useissa maissa
työväentapaturmavakuutus ensin
vapaaehtoisen v:n muodossa. Muutamassa maassa on
sittemmin tämä v. tehty ainakin osaksi
pakolliseksi. Siten määrää Suomen 1895 annettu laki
työnantajan vastuunalaisuudesta työntekijää
kohtaavasta ruumiinvammasta, korvaukset, jotka
maksetaan pysyvästä työkyvyttömyydestä,
vakuutuksen avulla turvattaviksi (ks.
Tapaturmavakuutus; Vastuunalaisuus).
Niissä maissa, missä vastuuvelvollisuus muilla
kin aloilla on lainsäännöksin järjestetty,
siirretään puheena oleva vastuu usein
vakuutusyhtiöille. Silloin erotetaan pääasiallisesti kolme
eri vastuuluokkaa: 1. Korvattavat
ruumiin-vahingot, joko ne ovat tapaturman tahi sairauden
seurauksina, 2. kolmannen henkilön omistamia
esineitä kohdanneet, vakuutuksenottajan
korvattavat vahingot, sekä 3. virka- tai
toimivelvolli-suuden laiminlyömisten aiheuttamat ja
korvattaviksi määrätyt vahingoittumiset. V. eroaa,
muista vakuutuksista siinä, ettei, kuten
muissa, tunneta suoritettavan korvauksen
ylirajaa. vaan on vastuuvelvollisuutena ehkä
tuomittavan korvauksen yliraja ennakolta
tuntematon. Kuitenkin vakuutuksenantaja luonnollisesti
muodossa tai toisessa rajoittaa
vastuuvelvolli-simtensa tekemässään vakuutussopimuksessa.
Puheena olevan vakuutushaaran
erikoisominaisuuksiin kuuluu sitä paitsi, että
vakuutustapauk-sen sattumiseen vaaditaan kaksi eri ehtoa: sekä
causa remota, kolmannelle henkilölle aiheutettu
\ ahinko, että causa proxima, lainsäätämä
korvausvelvollisuus. Selvä on, että v:n avulla voidaan
korvata ainoastaan sivilioikeuden perustuksella
korvattaviksi joutuneita vahinkoja, mutta ei
rikosoikeuden nojalla tuomittuja
sakkorangaistuksia.
Suomessa v:ta ei ole harjoitettu, paitsi
tapaturmavakuutuksen muodossa.muuta kuin aivan
pienessä mitassa luottovakuutuksen haarana. V. 1912
maksettiin Saksan vakuutusyhtiöille v:n
vakuutusmaksuja noin 56,7 milj. Saksan markkaa ja
Itävallassa noin 17 milj. kruunua. ^Koska samat
yhtiöt yleensä myöntävät sekä tapaturma- että
v: ia, ei niiden julkaisemissa kertomuksissa
tehdä tarkkaa eroa näiden molempien
vakuutus-haarojen tuottamien vakuutusmaksujen välillä.
Vaikka Sveitsissä, Ranskassa, Englannissa ja
Italiassa varsin huomattavassa määrässä via
merkitään, ei näin ollen voida saada
suoritetuista vakuutusmaksuista tarkkaa lukua. [Manes,
..Versicherungslexikon", ,.Assecuranz-Jahrbuch".]
O. H-n.
Vat, alankoni, nestemitta = 1 hl; aikaisemmin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
