- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
745-746

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vatjalaiset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

745

Vatjalaiset

746

(m. ra. kerrotaan suomalaisten ja hämäläisten
hyökkäyksistä v:ia vastaan); myös länsimaisissa
lähteissä (m. m. paavillisissa bullissa esiintyvät
„pagani Watlandie" ’Vatjanmaan pakanat’). Yhtä
Novgorodin alueen viideunystä nimitettiin nimellä
„Votskaja pjatina" ’vatjalainen viidennys’,
nimitys, jota aikaisemmin käytettiin juuri v:n
asuman Länsi-Inkerin nimenä, mutta joka sittemmin
laajeni käsittämään paljoa suurempaa aluetta
(siihen kuului paitsi nykyistä Inkerinmaata myös
Käkisalmen lääni) ja joka hallinnollisesti säilyi
aina vuoteen 1733. V:n historia on surullinen
kertomus sodista, yhä uudistuneista hävityksistä sekä
nälänhädästä (esim. v. 1215 mainitaan
nälänhädän vuoksi suuret määrät v:ia kuolleen tai
hajautuneen) ja muista onnettomuuksista,
join-moiset tapaukset nähtävästi useammin erin
vaikuttivat tuhoavasti vatjalaisheimoon. V. olivat
aluksi Novgorodin alaisina, saksalaiset koettivat
saada heidän aluettaan omakseen, mutta heidän
valtansa täällä 1240-luvulla jäi hyvin
lyhytaikaiseksi. Ruotsin alaiseksi joutui tämä seutu, vaikka
ei pysyvästi eikä tunnustetusti, 1581. Stolbovan
rauhan jälkeen vv. 1617-1704 vatjalaisalue muun
Inkerin mukana oli Ruotsin hallussa; mainitun
rauhanteon jälkeen mainitaan osan v:ia
muuttaneen pois, osan omaksuneen luterinuskon
tietenkin sillä seurauksella, että edelliset
venäläistyi-vät, jälkimäiset suomalaistuivat ja
vatjalaishei-mon lukumäärä jäi entistäänkin pienemmäksi.
Venäjän herruus, alkanut jo 1704, tuli
tunnustetuksi Uudenkaupungin rauhassa 1721, ja sen

teri IT:n aikana. V:n venäläistymistä on
suuresti edistänyt venäläisten siirtolaisten
toimittaminen näille tienoille, jota Venäjän hallitsijat
tarkoituksellisesti harrastivat (esim. Pietari T:n
ukaasi 1712, Katariina I:n 1726 y. m.).

Vatjalaisia miehiä.

jälkeen ovat v. olleet samanlaisten kohtaloiden
alaisina kuin muut Inkerin talonpojat, kärsien
maaorjuuden vaivat ja vapautuen siitä yhdessä
Venäjän muiden talonpoikien kanssa Aleksan-

Vatjalainen nkijätitr. Kattila.

Aivan erillään muista v:sta tavattiin vielä
viime vuosisadan alussa pieni ryhmä v:ia k r e
e-viinien nimellä Kuurinmaalla keskellä
lätti-läisväestöä lähellä Bausken kaupunkia Aa-virran
rannalla. Vanhin tieto tästä ryhmästä on
v:lta 1636 (Paul Einhorn, ,,Reformatio gentis
let-tieae"); sen alkuperästä on ollut monenlaisia
luuloja, kunnes F. J. "VViedemann 1871 asian selvitti
osoittaen, että nämä arvoituksenomaiset
kreevii-nit olivat v:ia, jotka saks. ritarikunnanmestari
Heinrich Vinke von Overberg (nimitetty myös
Heidenreiqh Fink) oli tuonut sotavankeina
Inkeristä sotaretkeltään 1444-47 ja asettanut Bausken
seuduille. Näiden sotavankien jälkeläisiä
nimitettiin ,,kreeviinien" nimellä sen johdosta, että
heidät oli tuotu sotaretkeltä venäläisiä (lätiksi
kreews) vastaan. Sjögren (ks. t.) käydessään 1846
paikalla tapasi ainoastaan muutamia harvoja
henkiä, jotka osasivat kreeviinien kieltä; nämä
olivat kaikki jo ainakin 1870, Wiedemannin
seudulla käydessä, kuolleet. Niillä muutamilla
kielennäytteillä, joita on olemassa kreeviinien kielestä,
on merkitystä vatjan kielen historialle (ks. V a
t-i a n kieli).

V. ovat yleisen etnografiansa puolesta yleensä
samalla asteella kuin muut .Inkerin
talonpoikais-asukkaat. He ovat pikkumaanviljelijöitä, jotkut
käyvät tehdastöissä, jotkut harjoittavat talvisin
ajurintointa Pietarissa, missä myös v:u tyttäret
monesti, erittäin talvisin, käyvät palvelemassa.
Kauimmin näyttävät v:n omasta vanhasta
etnografiasta säilyneen heidän hyvin vanhoihin
aikoihin viittaavat omituiset naispukunsa.

Kansanrunoutta on v :11a vähemmän kuin muilla
Inkerin suomalaissukuisilla asukkailla, ja sekin,
mitä on tavattu, enimmäkseen muilta kulkeunutta,
joka seikka tietysti melkoiseksi osaksi saattaa
johtua v:n pitkällisestä kansallisesta heikentymi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:55 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0389.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free