Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Watten ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
757
Watten- Vattu
758
W:sta teki tämän varsinaisen alkuunpanijan. Hän
yritteli jonkun verran myöskin kansanomaista
iaatumaalausta alankomaalaisten taiteilijain
tyyliin, mutta siirtyi sitten pian kuvaamaan
Pariisin ylemmän porvariston ja ylhäisön huoletonta
ja kevyttä elämää, varsinkin sen huvituksia
ulkona luonnon helmassa. Myöskin senaikuinen
teatteri tarjosi hänelle runsaasti taiteellisia
aiheita. V. 1708 hänet valittiin Ranskan
taideakatemian jäseneksi maalattuaan kuuluisimman
teoksensa „Lähtö Cytheren saarelle". Tämä taulu
on nykyään Louvren kokoelmissa; sen vieläkin
kauniimpi toisinnos joutui 1739 Preussin
Fredrik II: lie, joka hankki monia muitakin W:n
maalauksia linnoihinsa. Siten on Saksan
keisariperheen hallussa tai Berliinin museoissa useimmat
W:n kaikkein edustavimmat teokset, kuten
,,Rauhaisa rakkaus", ,,Lemmenoppi", „Konsertti",
,,Hieno seurue luonnon helmassa", ,,Tanssi",
„Lempi ranskalaisella näyttämöllä", „Lempi
italialaisella näyttämöllä", „Aamiainen ulkosalla",
,,Taidekauppias Gersaintin myymäläkyltti" (kaikki
Berliinissä) ja ,,Seurustelua luonnon helmassa"
(Presdenin taidegalleriassa). W. maalasi
kaikkiaan n. 800 taulua, jotka etevien taiteilijain
tekeminä vaskipiirrosjäljennöksinä levisivät
laajoihin piireihin ja vaikuttivat huomattavasti
rokokon pukujen, koristusten ja taiteellisen maun
kehittymiseen. — Omituinen, W:n taiteelle
kuvaava seikka on se, että hän sairaana,
köyhänä ja mieleltään alakuloisena valitsi aiheensa
ylhäisön hilpeästä ja aistillisesta elämästä valaen
sen yli ihanteellisuuden ja kauneuden sovittavaa
suloa. [Adolf Rosenberg, „A. W." (1896); E.
Bor-kowsky, ,,A. W." („Fuhrer zur Kunst", XIII);
E. Hannover, „A. W." (1889) ; Paul Mantz,
„A. W." (ransk. 1892); P. Seidel, ..Friedrich der
Grosse u. die franz. Kunst seiner Zeit" (1892).]
F. L.
Watten ks. Watti.
Wattenbach l-bah], Wilhelm (1819-97),
saks. historiantutkija, v :sta 1872 professorina
Berliinissä; v:sta 1843 osanottajana „Monumenta
Germanise historica" julkaisussa; teoksia:
„Deutschlands Geschichtsquellen im Mittelalter
bis zur Mitte des 13. Jahrhunderts" (pääteos,
1858), „Anleitung zur griechischen Paläographie"
(1867), „Anleitung zur lateinischen Paläographie’’
(1869), „Das Schriftwesen im Mittelalter" (1871),
„Geschichte des römischen Papsttums" (1876).
Vatter [fator], Johannes (s. 1842), saks.
kuuromykkäinopettaja, toiminut Frankfurt am
Mainissa, jonka kuuromykkäinopistosta hänen
johdollaan on kehittynyt mallilaitos. V. on
julkaissut joukon oppikirjoja kuuromykkiä varten
sekä käsikirjoja kuuromykkäin opettajia varten,
m. m. „Der verbundene Sach- und
Sprachunter-richt", „Die Ausbildung des Taubstummen in der
Lautschprache".
Watti (saks. Watten, holl. Wadden),
Pohjanmeren kaakkoinen. Friisein-saarten ja manteren
välissä oleva, nousuveden aikana veteen peittyvä
(W.-meri), pakoveden aikana kuivillaan oleva
rantamaa.
Watti, tehoyksikkö; teho, jota vastaa
10,000,000 ergin (k3. t.)=0,io» kilogrammametrin
suuruinen työ sekunnissa. Sähköteknillisenä
yksikkönä w. 1. volttiamperi on se teho, jota
vastaa 1 voltticoulombin 1. 1 joulin suuruinen
sähkötyö sekunnissa (ks. Sähköopilliset
mittayksiköt). U. 8 :n.
Wattimittari ks. Sähköopilliset
mit-tauskojeet.
Wattitunti = Viooo kilovvattituntia ks. S ä h k ö
opilliset mittayksiköt.
Vattola, puuhiomo Pyhäjärven (U. 1.)
pitäjässä, lähellä Karkkilan ruukkia, sen
luoteispuolia; per. 1894, omistaja O.-y. Högforsin
tehdas ja Vattolan puuhiomo (ks.
Karkkilan ruukki). Tuotanto puumassaa;
kliyttövoima Nakkijoen koskesta. Työväestö (1917)
35 henkeä. Liikennettä välittää Högforsin yksit,
rautatie Hyvinkään asemalle.
Watts [uo’ts], George Frederick
(1817-1904), engl. taidemaalari ja kuvanveistäjä, herätti
aluksi 1840-luvulla huomiota muutamilla
histo-riallisaiheisilla laatukuvillaan ja sai pari ensi
palkintoakin niistä. Tällaisia olivat teokset
„Caractacus, jota riemusaatossa kuljetetaan
pitkin Rooman katuja" ja ,,Alfred nostaa
saksilaiset aseihin tanskalaisia vastaan". Sittemmin hän
liittyi n. s. prerafaeliitteihin, mutta ollen liian
itsenäinen kyky hän luopui pian heistäkin
kul-keakseen kokonaan omia, muista poikkeavia
teitään. Palattuaan kolmivuotiselta
opintomatkaltaan Italiasta 1847 hän tosin vielä loi jonkun
aikaisempien laatumaalaustensa tapaisen teoksen,
kuten „Paolo Malatesta ja Francesca da Rimini",
„Orlando ajaa takaa Fata Morganaa", ,.Laupias
samarialainen" ja „P. Yrjänä, louhikäärmeen
tappaja" (fresko Lontoon parlamenttitalon
runoilija-hallissa v. 1853), mutta vähitellen hän siirtyi
melkein yksinomaan filosofisen aatemaalauksen
alalle. Hän tahtoi tauluillaan opettaa ja
siveellisesti kasvattaa varsinaista kansaa ja siksi hän
ei, omien sanojensa mukaan, maalannutkaan
esineitä ja asioita, vaan aatteita. Varakkaana
miehenä hän ei suostunut myymään teoksiaan
yksityisille kerääjille, jotta ne eivät hautautuisi
heidän kokoelmiinsa, vaan hän lahjoitti ne osaksi
Lontoon Tate Galleryn, osaksi muiden engl.
kokoelmien omaisuudeksi, osaksi hän säilytti ne
omassa työhuoneessaan, joka sunnuntai-iltapäivin
oli niinikään yleisölle avoinna. Näistä hänen
aatteellisista allegorioistaan mainittakoon ,,Fata
Morgana" (1865), „Toivo", „Rakkaus ja elämä"
(1893), .,Rakkaus ja kuolema", „Aika, kuolema ja
oikeus", ,,Voitollinen rakkaus", ,,Kuolema
kruunaa viattomuuden", ,,Mammona" ja „Omatunto".
Hän on suorittanut nämä vaikeat tehtävät syvällä
siveellisellä antaumuksella, mutta myöskin
suurella taiteellisella kyvyllä. Hän on oppinut
taidettaan eri aikojen etevimmiltä mestareilta:
piirustuksen tyylikkyyden ja muodonluonnin
juhlallisen ylevyyden vanhoista kreikkalaisista
Par-tenon-veistoksista, värin voimakkaan lämmön
venetsialaisilta maalaajilta ja valohämyn
salaperäisen tenhon Rembrandtilta. Myöhempinä
vuosinaan hän maalasi joukon oivallisia etevien
aikalaistensa muotokuvia, joista hän lahjoitti 15
erikoisena kokoelmana, ,,Hengen Pantheonina"
Lontoon Kansallisgalleriaan. Kuvanveistäjänäkin hän
on toiminut luoden muutamia kuvapatsaita.
V. 1868 hänet valittiin Royal academyn jäseneksi,
mutta luopui siitä 1896. [Jarno Jessen, „G. F. W."
(1901); R. Sketchley, „G. F. W." (1904).] F. L.
Vattu, vadelma, vaapukka, vaarani
(Kubus idceus), 0,5-1,5 m korkea piikkinen puoli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
