- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
787-788

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Veden kukka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

787

Vedota—

Wegelius

788

Vedota ka. Veto.

Vedro, ven. astiarnitta nesteiden mittaamista
varten = 8 stofia = 10 kruzkaa = 12,s 1.

Vedute /-«•’-/ (it.), näköala; maisemaa esittävä
maalaus.

Weenix, Jan (1640-1719), holl. taidemaalari,
työskenteli vv. 1664-68 Utrechtissa, 1702-12
Diis-seldorfissa Pfalzin vaaliruhtinaan Johann
Wil-helmin palveluksessa sekä pääasiallisesti
Amsterdamissa. Maalattuaan aluksi maisemakuvia
henkilöineen samaan tapaan kuin isänsä siirtyi hän
myöhemmin yksinomaan asetelma-
(stilleben-)maalauksen alalle. Hän kuvaa tauluissaan tav.
kaadettua metsänriistaa: jäniksiä ja lintuja sekä
myöskin hedelmiä ja kukkia maisemataustaa
vastaan. Yksityiskohtien käsittely on erittäin
hienoa, pienoismaalauksen tapaista, mutta samalla
on kumminkin pidetty silmällä kokonaisuuden
koristeellisuutta ja yhtenäistä vaikutusta. Joukko
hänen parhaita maalauksiaan on Munchenin
Vanhassa pinakoteekissa. F. L.

Vega [vS-] (a Lyrce), ensimäisen
suuruusluokan tähti Lyyran tähtikuviossa. Pohjoisen
tai-vaanpallopuoliskon tähdistä V. on loistavin. Sen
parallaksi on 0",o8t, etäisyys auringosta n. 40
valovuotta. N. 13,000 v.:n jälkeen V. on
napa-tähti. Väriin nähden V. kuuluu Sirius-luokkaan.

H. R.

Vega. 1. Etelä-Espanjassa ja muuallakin
espanjankielisissä maissa hedelmällistä, vesitettyä
tasankoa tarkoittava nimitys. — 2. (oik. La V.
tai Concepcion de la V.), provinssin pääkaupunki
Santo Domingon tasavallassa, Haiti’n saaren
itäosassa, viljavalla laaksoaukealla, rautatien
varrella; n. 8,000 as. (1912). — 3. Nordenskiöldin
laiva, alkujaan hylkeenpvyntialus, jolla
koillisväylä ensin purjehdittiin (vrt.
Nordenskiöld, palstat 1267-68). Myöhemmin myytiin
V. valaanpyyntilaivaksi eräälle Dundeen yhtiölle,
joutui keväällä 1903 Grönlannin länsirannikolla
(Melville-lahdessa) jäihin, murskautui ja upposi
(toukok. 31 p.). J. G. G-ö.

Vega Carpio, Lope Felix de, ks. Lope
de Vega Carpio, V, 1136-7.

Wegelius-s u k u [-ge’~], polveutuu Seinäjoelta
Uppalan talon isännästä Tuomas Jaakonpoika
Upasta (k. 1682), jonka kuudesta pojasta kaksi
rupesi opin teille ja Seinäjoen nimestä
kääntämällä muodosti itselleen „Weggelfius"- (seinä
ruots. = vägg, joki =älf), sitten „Wegelius"-nimen.
Hänen poikansa ja pojanpoikansa, molemmat
nimeltään Juhana W., ovat tulleet tunnetuiksi
kirkkomme historiassa (ks. alemp.). Sitä haaraa
on myös tunnettu säveltäjä Martin W. (ks. t.).
Tuomas Upan toisesta pojasta Ilmajoen
kappalaisesta Henrik W:sta (k. 1719) lähtee taas
suvun toinen haara, johon kuuluu m. m.
alempana mainittu Henrik W., äskenmainitun
pojanpoika. K. G.

1. J u h a n a W. v a n h e m p i (k. 1725),
pappis-mies, varhaisemman heränneisyyden (ks. t.)
aikaisempia ja huomattavampia edustajia. Oulun
koulun käytyään tuli ylioppilaaksi Upsalassa 1680,
Oulun triviaalikoulun kollegaksi 1685 ja
Pudasjärven kiiraksi 1689. W., joka oli mieltynyt Johan
Arndtin ja Ph. J. Spenerin kirjoihin, vieläpä
ryhtyi kirjeenvaihtoonkin Spenerin kanssa,
tuomittiin kappalaisensa ilmiannon johdosta ja
piispa Gezelius nuoremman toimesta m. m. pie-

tististen mielipiteidensä tähden erotettavaksi
virastaan 1691, mutta vedottuaan kuninkaan
tuomioon sai takaisin pappisarvonsa ja nimitettiin
1693 kappalaiseksi Paimioon sekä 1697 Tyrvään
khraksi, missä virassa ollen hän kuoli oltuaan
ison vihan aikana pakosalla Torniossa ja
Lapinmaalla yli 8 v. v :een 1772 asti. [Tengström,
,,Handlingar i Finlands kyrkohistoria" (9:s osa);
Akiander, ,,Historiska upplysningar om de
reli-giösa rörelserna i Finland" (5:s osa).] M. R.

2. Juhana W. nuorempi (1693-1764),
koulu- ja pappismies, edellisen poika, oli
varhaisemman heränneisyyden (ks. t.) eturivin
miehiä. Tultuaan ylioppilaaksi Turussa 1709 ja
oles-keltuaan ison vihan aikana vanhempiensa kanssa
pakosalla Lapissa W. jatkoi lukujaan Upsalassa
1719, tuli papiksi 1720 ja palveli aluksi pappina
Enontekiössä, kunnes 1724 oli heikontuneen
terveytensä vuoksi pakotettu luopumaan virastaan.
Oltuaan isänsä apulaisena ja viran hoitajana
Tyrväällä W. 1726 nimitettiin Tornion
pedagogian rehtoriksi ja toimi siinä virassa 31 v.,
jolloin Oulun seurakunnan kutsumuksesta
hakemattaan nimitettiin Oulun kirkkoherraksi, jossa
asemassa vaikutti kuolemaansa asti. W., joka
Torniossa olonsa aikana oli ollut kosketuksissa
sikäläisten sekä separatististen yltiöpietistienkin
että herrnhutilaisten kanssa, mutta isänsä
jälkiä kulkien pyrki noudattamaan speneriläisen
maltillisen, kirkollisen pietismin suuntaa, on
mitä laajimmalti vaikuttanut oman aikansa
niinkuin myöhemmänkin heränneisyyden hengellisiin
liikkeisiin 1747-49 julkaisemallansa laajalla
kaksiosaisella „Pyhä evankeliumillinen valkeus’’
nimisellä postillallansa. [Akiander, ,,Historiska
upplysningar om de religiösa rörelserna %i Finland"
(5 : s osa).] M. R.

3. Henrik W. (1735-91), pappi, kirjailija;
tuli ylioppilaaksi 1749, fil. maisteriksi 1757,
Utsjoen ja Inarin kirkkoherraksi 1758,
Vähänkyrön kirkkoherraksi 1765. W:n kirjailijatoimi
koskee melkein yksinomaan Suomen Lappia;
julkaissut m. m. „Animadversiones nonnullae de
oeconomia et moribus incolarum Lapponia;"
(1754), „Om möjeligheten och nyttan af
beqvä-mare bätfart i Kimi elf" (1754).

4. Martin W. (1846-1906), suom.
musiikkipedagogi ja säveltäjä, Linsönin ja Faltinin oppilas.
Tultuaan maisteriksi 1869
W. opiskeli valtion
stipendillä Wienissä 1870-71
sekä Leipzigissä 1871-73
ja 1877-78. Perusti 1882
Helsingin musiikkiopiston
ja johti sitä kuolemaansa
asti, laskien tällä
toiminnallaan vankan
perustuksen Suomen yleiselle
musiikkiopetukselle. Julkaisi
useita oppikirjoja sekä
opistoaan että oppi- ja
kansakoulujen
laulunopetusta varten: »Yleinen
musiikkioppi ja analyysi"
(I-II, 1888-89),
„Sointu-oppi" („Kurs i homofon
sats", 1897), ,,Länsimaisen musiikin historia"
(1891-93), „Yleisen musiikkiopin alkeet" (1887),
..Oppijakso säveltapailussa" (1893-95) ja

Martin Wepelius.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:55 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0410.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free