Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vegesack ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
789
Vegesack—Vegetarianismi
790
„Lauluoppi jakso kansakouluille" (1897). W.
tuotti Suomeen oloihimme sovelluttamansa belg.
(Dessirier’n) säveltapailujärjestelmän, jota
nykyään käytetään laajalti koulujemme
laulu-opetuksessa. Muillakin musiikinopetuksen aloilla
W. seurasi silloisia parhaita ulkomaisia
virikkeitä, joihin hän mieskohtaisesti tutustui
matkoillansa. Samalla hän kuitenkin kehitti niitä
edelleen, muodostaen opetusjärjestelmästään
omintakeisen kokonaisuuden. Tärkein hänen
uudistuksistaan oli analyysiopetuksen erottaminen
itsenäiseksi oppiaineeksi n. s. kenraalibasson
rinnalle. Ruots. kansakoulun ystäväin
musiikki-komitean puheenjohtajana VV. toimi innokkaasti
laulujuhlien ja ruotsinkielisen rahvaan
laulutaidon kehittämiseksi. Sävelsi soolo- ja
kuorolauluja sekä kantaatteja (,,Jouluyö", 1877,
Runeberg-kantaatti 1878). W:n kuorotyylin
puhdaspiirtei-syys ja sointuisuus on ollut tärkeänä virikkeenä
tämän sävellysalan vastaiselle kehittämiselle.
Huolimatta oman tuotantonsa klassillissävyisestä
kuulakkuudesta VV. oli innokas VVagnerin
ihailija ja kokosi Helsingissä (1898-99)
VVagner-piirin, jolle hän soitteli ja selitteli mestarin
teoksia. Hänen johtamalleen oppilaitokselle
ominaista oli sekä klassillisen että romanttisen
tyylin tasapuolinen vaaliminen. Musiikillisen
sivistyksensä monipuolisuuden johdosta W. oli myös
erinomainen sävellyksenopettaja mitä
eriluontei-simmille oppilaille (Sibelius, Järnefelt, Melartin,
Kuula, Furuhjelm y. m.). I. K.
Vegesack tfeisak], Eberhard Ernst
Gotthard von (1763-1818), vapaaherra, ruots.
sotilas, saks. sukuperää, tuli nuorena
Kustaa III:n hovipojaksi ja meni sitten sotaväkeen.
Osoitti vv:n 1788-90 sodassa ja myöhemmin
Pommerin sodassa 1805 suurta kuntoa, hoiti
vuorotellen useita eri päälliköntehtäviä (oli esim.
1800 Savon prikaatin päällikkönä). V. 1808 V.,
silloin kenraalimajurina, soti ensin Norjan
rajalla, mutta lähetettiin sitten erikoisen osaston
päällikkönä Suomen rannikolle. Hänen
yrityksensä valloittaa Turku torjuttiin kuitenkin Lemun
tappelussa 19 p. kesäk. Uudestaan Suomeen
lähetettynä V., jonka myrsky esti pääsemästä Poriin,
johon kuningas oli käskenyt hänen lähteä, astui
sen sijaan maihin Kristiinankaupungin tienoilla,
voitti ven. joukon Lapväärtissä. Yhtyi Suomen
sotajoukkoon ja otti osaa Oravaisten tappeluun 14 p.
syysk. V. kutsuttiin nyt Ruotsiin ja haastettiin
sotaoikeuteen muka tottelemattomuudesta; oikeus
hänet vapautti, mutta kuningas tuomitsi hänet
omavaltaisesti elinkautiseen vankeuteen, josta
1809 v:n vallankumous kuitenkin pelasti hänet.
V. otti vielä kenraaliluutnanttina osaa Saksan
ja Norjan sotaretkiin 1813-14. ■— Hän oli
sisäl-lisiltä ja -ulkonaisilta ominaisuuksiltaan sotilaan
perikuva, horjumattoman velvollisuudentuntoinen
ja uhkarohkeuteen saakka urhoollinen, samalla
myös hyvin sivistynyt. Hänen poikansa
J. F. E. v. V. julkaisi v. 1842 „Atskilligt utur
framledne generallöjtnanten friherre v. V:s
efter-lemnade papper". [Montgomeryn ja Collinin
julkaisemat elämäkerrat.] O. R.
Vegetabiilinen (lat. vegetä’re = virkistää,
elähdyttää), kasvikunnasta kotoisin oleva, kasveista
valmistettu j. n. e. — Vegetabiliot,
kasvikset.
Vegetariaani (ks. Vegetarianismi), hen-
kilö, joka edustaa vegetarianismia;
kasvisravin-non suosija.
Vegetarianismi (ransk. v6g6tarianisme <
vigi-tal = kasvikuntaan kuuluva < lat. vegetä’re -
virkistää, elvyttää), laajemmassa merkityksessä
sellainen elämänsuunta, joka ruumiillista ja
henkistä terveyttä päämääränään pitäen koettaa
kaikessa noudattaa ,,luonnon" antamia ohjeita ja
luonnonlakeja. V:n ohjelmaan siis ensi sijassa
kuuluu kulttuurin mukana kehittyneen
luonnonvastaisuuden vastustaminen; se vaatii
yksinkertaisia elämäntapoja, tehostaa raittiin ilman,
auringonvalon ja luonnollisen ruumiinhoidon
merkitystä, vastustaa varsinaisten
nautintoaineiden, alkoholin, tupakan, kahvin, teen, jopa
kaa-kaonkin y. m. käyttöä (näihin luetaan lihakin).
Ahtaammassa mielessä v:lla ymmärretään sitä
elämänoppia, joka vaatii, että ihmisen on
käytettävä ravinnokseen yksinomaan kasvikunnan
suoranaisia tuotteita. Tavallisimmin tätä sanaa
käytetäänkin juuri viimemainitussa
merkityksessä. Maltillisimmat v:n edustajat käyttävät
kuitenkin ravinnokseen eräitä eläinkunnan
tuotteita, kuten maitoa, voita, juustoa, munia,
hunajaa, välttäen vain lämminveristen eläinten ja
kalan lihaa. V:n edustajia sanotaan v e g e t
a-riaaneiksi 1. vegetaareiksi.
Viimemainitussa ahtaammassa merkityksessä v.
tavataan uskonnollisena vaatimuksena jo
brahma-laisuudessa: ylemmän kastien jäseniltä oli
lihansyönti kielletty. Kreik. filosofi Pythagoras oli
vegetariaani, ja hänen perustamansa koulukunnan
tärkeimpiä elämänohjeita oli juuri
luonnonmukainen elämäntapa. Keskiajalla "kasviravinto
kuului askeesin (ks. t.) harjoitukseen (vrt.
Paasto). Rousseau on tavallaan v:n
asianajajia, hän kun pontevasti vaati palaamista
luonnonmukaiseen elämäntapaan ja luontoon.
Shelley oli kasvinsyöjä, Byron ja Rich. Wagner
suosivat v:n asiaa. J. Newtonia („Return to
nature on defence of vegetable regimen", 1811)
pidetään aivan yleisesti varsinaisen v:n
ensimäisenä puoltajana; ensimäinen suuri
vegetariaani-nen yhdistys, „Vegetarian society",
perustettiinkin Englannissa 1847.
Ankarimmat vegetariaanit sanovat, että
ihminen luonnostaan (hammasrakenteensa ja
ruuan-sulatuselintensä puolesta) on, kuten apina,
hedel-mänsyöjä ja siten määrätty nauttimaan luonnon
valmiita antimia, jotka eivät vaadi mitään
valmistusta: hedelmiä, pähkinöitä, pehmeitä
kasvinosia. Kun kuitenkin tällaisia luonnonantimia on
riittävästi saatavissa vain lämpimissä seuduissa,
on kylmemmissä seuduissa turvauduttava
valmistusta vaativiin, jyvistä, perunoista, juuri- ja
vihanneskasveista saataviin elintarpeisiin. Yleensä
vegetariaaniyhdistykset jäseniltään vaativat vain
liharuokain (s. o. tapetuista eläimistä
valmistettujen ruokalajien) karttamista. Lihansyönnin
vegetariaanit sanovat herättävän halua
toistenkin nautintoaineiden (esim. alkoholin)
käyttämiseen, lihassa kun on vahingollisia ja ärsyttäviä
aineita. Lihansyönti tuomitaan siitäkin syystä,
että se muka on omiaan ylläpitämään ihmisessä
eläimellisiä vaistoja.
Todennäköisintä on, että alkuihminen on, kuten
apina, ollut pääasiassa hedelmänsyöjä ja ihminen
voisi kenties totuttautumalla palata takaisin
tällaiseen ravitsemuksensa luonnontilaan. Tämä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
