Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Veistokoulu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-805
Veistokoulu—Veitsi
606
tävää veistonopetusta (ks. t.). Meillä
käytetään v. nimitystä ainoastaan puutöistä.
O. L:nen.
Veistokoulu ks. V e i s t o n o p e t u s.
Veistonopetus on yleissivistystä varten
olevissa kouluissa, erotukseksi
ammattikouluista (ks. t.) annettua käsityön
opetusta (ks. Käsityöt).
V:n tarkoitus on sajma kuin koulun muidenkin
aineiden, kasvatin ruumiin ja sielunvoimien
sopusuhtainen kehittäminen, ja pyrkii se
päämääräänsä työn tekemisen avulla. Tämä työn
tekemisen opettaminen tapahtuu v:ssa eri
tavoilla. Toiset järjestävät tehtävät esineet
helpommasta vaikeampaan kehittyviksi
malli-sarjoiksi, joita tehtäessä esineissä esiintyvät
työharjoitukset vähitellen opitaan.
Toiset jakavat itse työn määrättyihin
työharjoituksiin ja järjestävät ne helpommasta vaikeampaan
kehittyviksi työharjoitussar joiksi ja
tehtävät esineet jäävät kunkin opettajan vapaasti
valittavaksi. Opettaessaan käyttävät toiset
yksilö-opetusta, jolloin kukin oppilas
etenee toisista riippumatta kykynsä mukaan ja saa
neuvoja, jotka vastaavat hänen kykyänsä ja
kehityskantaansa, toiset taasen
luokkaopetusta, jolloin koko luokkaa opetetaan yhtaikaa
tehden samaa työtä. Edistyneimmät heikompia
odotellessaan saavat tehdä v ä 1 i t ö i t ä.
Ruotsissa seurataan mallisarjoja ja käytetään
yksilöopetusta, Tanskassa taasen työharjoitussar
-joja ja luokkaopetusta. Norja kulkee välitietä.
Meillä seurattiin pitkän aikaa mallisarjoja,
joskin sangen vapaasti. Viime aikoina ovat
työhar-joitussarjat alkaneet tulla käytäntöön ja kehitys
kulkee voimakkaasti luokkaopetuksen suuntaan.
— Piirustusopetusta (ks. t.) on monella tavalla
koeteltu yhdistää v:een. [Aksel Mikkelsen,
..Slöjdlaire"; Otto Salomon, ,,IIandledning i
peda-gogisk snickerislöjd"; Fridolf A. Salola,
kasvatusopillinen Veisto-oppi"; „Komitean mietintö
N :o 10 Kansakoulun Käsityönopetus".]
O. L:ncn.
Veistämö ks. Telakka ja
Laivanraken-n u s.
Veit [fiiii], P h i 1 i p p (1793-1877), saks.
taidemaalari, sai ensi opetuksen Pariisissa ja
Dres-denissä, mutta siirtyi sitten 1815 otettuaan osaa
Saksan vapautussotaan Roomaan, jossa hän
liittyi n. s. natsarealaiseen kouluun. Hän oli m. m.
osallisena tämän toveripiirin yhteisessä työssä:
Preussin pääkonsulin asunnon Casa Bartholdyn
koristamisessa freskomaalauksilla. V. 1830 hänet
nimitettiin Städelin taidelaitoksen johtajaksi
Frankfurt am Mainiin. Siellä on häneltä kaksi
suurta maalausta, jotka esittävät kristinuskon
sivistyksellisiä voittoja Saksassa. Vv. 1843-53 hän
toimi Mainzin taidekokoelmien johtajana. Paitsi
historiallisia tauluja ja muotokuvia V. on
maalannut myöskin raamatullisaiheisia freskoja
Frankfurtin ja Mainzin tuomiokirkkoihin. [Martin
Spahn, „Ph. V." (1901).] F. L.
Weitbrecht Jväitbreht], Richard (s. 1851),
saks. kirjailija, pappismies. Julkaissut joukon
romaaneja, kertomuksia ja murrerunoja:
„Feind-liche Mächte" (1882), „Der Bauernpfeifer"
(1887), „Aus schwäbischen Gauen" (1887),
,,’s Schvvoabaland in Lied u. Wort" (1886),
„Aller-hand Leut’" (1888), „Ketzergerichte" (1891),
.,D’Pfarrmagd" (1892), „No’gstät" (1893), „Der
Leutfresser u. sein Bub" (1905) sekä lyyrillisen
kokoelman „Religiöse Lyrik" (1896). (E. W-s.)
Weitling [väitlirjk], Wilhelm (1808-71),
saks. kommunisti. W. läksi 20-vuotiaana
räätälin-sällinä kiertämään maailmaa. Pariisissa hän
tutustui ranskalaisten sosialistien kirjoituksiin, yhtyi
,,oikeamielisten 1. kommunistien liittoon" ja
harjoitti sen puolesta 1840-luvun alkupuolella
kommunistista propagandaa Sveitsissä ja sittemmin
useissa muissa maissa; asettui lopulta New Yorkiin,
jossa viimeiset vuotensa toimi pikkuvirkamiehenä
eräässä siirtolaiskonttorissa. W., joka on
luettava n. s. ratsionaalisiin sosialisteihin, oli
ensimäinen saksalainen kommunismin teoreetikko;
teoksia: „Die Mensehheit, wie sie ist und wie sie
sein sollte" (1838), „Garantien der Harmonie und
Freiheit" (1842), ,,Evangelium eines armen
Siin-dets" (1845). [E. Kaler, „W. W."; Mehring,
„Bio-giaphische Einleitung zur Jubiläuinsausgabe der
Garantien der Harmonie und Freiheit".] J. F.
Veitsi on vanhimpia teräkaluja ja sellais-ena
moninaisten teräkalujen kantaisä. Aikaisin muoto
oli epäilemättä terävä
kivi-liuska, jossa ei vielä ollut
erikoista vartta eli päätä
(kuva 1), mutta jolla jo
saatettiin sekä pistää,
kaapia että vuolla. V.-muoto,
jonka hamarapuoli
muodostaa käsipidäkkeen ja jota
hyvin sopii käyttää esim.
nahkan vuolimena, elää
vielä (eskimolaisten v„ n. s.
uin). Jo kivikaudella syntyi v.-muoto, jonka
pidäke- 1. varsiosa oli teräosan jatkona (kuva 2).
Alkavalla metallikaudella se kävi vallitsevaksi.
kuva 1. Liuskaveitsi.
2.
3.
4.
6.
7.
Fuva 2. Eskimolainen liuskaveitsi J. Murdockin mukaan.
Kuva 3. Pronssikauden veitsi. Kuva 4. Tuohituppi. Kuva 5.
Karjalan rautakauden tuppi. Kuva 6. Vo.vriläinen puukko
tuppineen. Kuva 7. Naisen veitsi Pielavedeltä.
Niin työkaluna kuin taisteluaseenakin on jo
ammoisista ajoista yksiteräinen puukko
laajalle levinnyt; kaksiteräinen tikari on miltei
yksinomaan ase. Pronssikauden v:t ovat vielä
miltei säännöllisesti yhtä kappaletta (kuva 3),
mutta rautakaudella aletaan v;iä varustaa
erikoisella päällä (varsinainen puukko).
Silitys-aseena v. on höylän kantaisä; hiotaanpa puukot
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
