Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85!)
Venäjä
854
vähävetisyys haittaa. Tämän lisäksi laskee
enemmän kuin puolet niistä sellaisiin meriin (kylmä
Vienanmeri, laskujoeton Kaspian-meri), joiden
kansainvälinen merkitys on pieni. — V:n
pää-vedenjakaja, joka erottaa Itämeren ja Jäämeren
joistot Kaspian-mereen ja Mustaanmereen
päättyvistä, kulkee Karpaateilta pohjoiseen ja
koilliseen sekä seuraa sitten Keski- ja Pohjois-V:n
maanselkiä Uralin juurelle. Merkille pantava on
tärkeimpien jokien säteittäinen ryhmitys Valdain
ympärille. Itämereen virtaavat m. m. Veiksel,
Niemen, Väinäjoki, Narva ja Neva,
Pohjois-Jäämereen ja Vienanmereen Vienanjoki, Mezenj
ja Petsora, Kaspian-mereen Ural sekä V:n ja
koko Euroopan pisin joki Volga, Asovan-mereen
Don, Mustaanmereen Dnepr, Bug ja Dnestr. —
Järviä on runsaimmin Luoteis-V :llä. Laatokka
(18,724 km2) ja Ääninen 1. Äänisjärvi (9,890 km2)
ovat, lukuunottamatta Aasiaan lähemmin
kuuluvaa Kaspian-merta, Euroopan suurimmat. Muista
mainittakoon Peipseujärvi Itämeren-maakunnissa,
Seesjärvi Aunuksessa, Imandra Kuollan
niemimaalla ja Eltonin suolajärvi Kaspian alangolla.
Ilmasto on mantereinen, vaikkei niin
selväpiirteisesti kuin Siperiassa. Pohjois-Jäämereu ja
Itämeren vaikutus ei ulotu kauas sisämaahan, ja
Mustameri on ilmastollisesti määräävä vain
Krimin etelärannikolla. Korkeusvaihteluista
aiheutuvia paikallisia ilmastopiirteitä esiintyy
ainoastaan Uralissa ja Jaila-vuoristossa. Kesä
on. lukuunottamatta Itämeren ja Jäämeren
rannikkoja, lämpimämpi kuin Länsi-Euroopan
vastaavilla leveysasteilla, talvi on kylmä ja pitkä,
mutta seurauksena kuivasta, tyvenestä ilmasta
verraten siedettävä. Erotus kylmimmän ja
kuu-mimman kuukauden keskilämmön välillä on
25°-3ö° (Saksassa 20°, Irlannissa 10°).
Moskovassa 011 tammikuussa keskilämpö sama kuin
Torniossa, heinäkuussa sama kuin Pariisissa.
Odessassa on talvi kylmempi kuin Itä-Preussissa.
Yleispiirtein katsoen suurenee kesän lämpö
pohjoisesta etelään, talven lämpö taaskin koillisesta
lounaaseen. Tästä johtuu, että suurimmat
vuodenaikojen väliset lämpöerotukset ovat
Kaakkois-\r:Iiii. Verraten lauhkeat ovat talvet Puolassa,
Itämeren-maakunnissa ja Lounais-V :llä,
kylmimmät koillisessa ja Volgan itäpuolella.
Keskilämpö (C-asteissa) on :
vuoden
kylmimmUu
kk.
lämpimimmän
kk.
näiden erotus
Vlenankaupuntjissa (600 33’ pohj lev.) 4-0,s — 10.8 +15,8 26,8
Pietarissa . . . . (59» 56’ ) +3.7 - 9.8 + 17,7 27.o
Riiassa..... (56° 57’ » ) 4-6,0 - 5.1 + 17,9 23,9
Moskovassa . . . (55° 46’ ) 4-3.9 —11,0 +18.9 29,9
Kasnanissn . . . (55" 47’ ) +3,» -13,8 + 19,7 33.8
Varsovassa . . . (52» 13’ »» ) +7,2 — 4.8 +18,5 22.5
Kiovassa .... (50» 27’ „ n ) +6,8 — 6 2 + 192, 25,4
Orenburgissa. . . (51° 45’ ) +3,8 -15,4 + 21,6, 37,o
Odessassa .... (46» 29’ n ) +9,G — 3,7 +22.3 26.6
Astrakaanissa . . (46° 21’ „ „ ) +9,4 - 7.2 +25,.-, 32,7
Vuotuinen sademäärä pienenee yleensä
Itämeren rannikolta itään ja kaakkoon.
Itämeren-maakunnissa se on suunnilleen yhtäsuuri kuin
keskimäärin Suomessa (Pietarissa 475 mm,
Riiassa 538 111111), Puolassa hiukan suurempi
(Varsovassa 560 mm, Radomissa 659 mm), mutta
Kaspian alangolla ainoastaan 200-300 mm,
paikoin vähemmänkin (Astrakaanissa 149 mm).
Suurin osa sateesta tulee Polijois-V:Iiii kesällä,
Etelä-V:llä keväällä. Poikkeuksena on Krimin
etelärannikko, joka kuuluu Välimeren
ilmastoalueeseen. Siellä kesä on kuiva, talvi sateinen
(Jaitassa vuotuinen sademäärä 508 mm).
Kasvillisuus. Ilmaston samankaltaisuutta
laajoilla aloilla vastaa kasvillisuusvyöhykkeiden
laajuus. Tundraa 011 puolet Kuollan niemimaasta,
Kanin kokonaan ja koillisrannikko suunnilleen
napapiiriä myöten. Suurin osa Poh jois-V :ää,
Kasaani n, Tulan ja Kiovan kautta vedettyyn
viivaan asti etelässä, on metsämaata, joka monin
paikoin vielä on jotenkin koskematonta.
Puu-lajiensa mukaan jakautuu metsävyöhyke kahteen
puoliskoon, joiden välinen raja lännessä on
n. 60° pohj. lev., idässä muutamia asteita
etelämpänä, siten että eteläisempi puolisko
kiilanmuo-toisesti kapenee itään päin. Pohjoisemmassa
vyöhykkeen osassa ovat havupuut (ennen kaikkea
kuusi) ja koivu vallalla. Viimemainittu
muodostaa yhtenäisiä kasvustojakin. Etelämpänä
olevassa osassa 011, seurauksena pitemmästä
kasvu-ajasta, lehtipuita runsaampi lajitelma. Siellä
kasvaa, paitsi koivua, tammia, lehmuksia (Tiliä
anjentea ja T. europcea), vaahteria (Acer
cam-pestre ja A. plalanoides), pähkinäpuita (Corylus),
jalavia (Ulmus effusa ja U. montana) y. m.
Pyökki, joka Länsi-Euroopassa on niin yleinen,
menestyy vain Puolassa, paikoin Lounais-V :llä
ja Krimin niemimaalla. Metsävyöhykkeen
eteläpuolella seuraa aro. Raja ei ole jyrkkä.
Jokirantoja ja laaksojen var jorinteitä hyväkseen
käyttäen siirtyy metsä monessa kohden kauas
aavikolle. Arovyöhykkeen pohjoisosassa,
mustanmullan alueessa, on heinäkasvien rinnalla
runsaasti kaksisirkkaisia, joista monet eivät ole
varsinaisia arokasveja, mutta etelämpänä käyvät
ensinmainitut, kuten sulkalieinä (S<t/>«-la jit),
ahonata (Festuca ovina) ja tupsupää (Ka-leria
cristata) määrääviksi ja väistyvät vain paikoin
hernepensaan (Caragana frutescens)t spireain,
arokirsikan (Prunus Chamcecerasus) ja
kääpiö-mantelin (Amygdalus nana) muodostamien
pen-saistojen tieltä. Arovyöhykettä jatkuu etelässä
meren rannikolle saakka. Ainoastaan Jailan
etelärinteet ovat kesävihannan metsän tai —
alimmissa osissaan — ainaviheriöivän, Välimeren
alueelle ominaisen kasvillisuuden verhoamat.
Kaakossa, Kaspian suolaperäisellä alangolla,
muuttuu aro autiomaaksi, jossa vain jotkut
kui-vakko- ja suolakkokasvit viihtyvät. —
Eläimistö on, kuten kasvillisuuskin, suuresti
erilainen V:n eri osissa. Tundroilla elää peuroja,
naaleja, napajäniksiä, tunturisopuleja ja muita
napaseudun imettäväisiä sekä kesäisin runsaasti
vesilintuja. Metsävyöhykkeen eläinkunta 011
ihmisen vaikutuksesta muuttunut ja käynyt
harvalukuisemmaksi, vaikkei läheskään niihin määrin
kuin Länsi-Euroopassa. Jalohirviä, kauriita ja
metsäkar juja tavataan metsäalueen länsiosassa,
karhu ja mäyrä viihtyvät etupäässä sen
pohjoisosassa, hirviä, susia, kettuja, oravia sekä
pohjoismaille ominaisia metsälintuja (tikkoja,
varis-ja kanalintuja y. 111.) on kaikkialla. Aroseuduissa
ovat hyppivät jyrsijät, m. m. hyppyrotat,
laumoissa elävät sorkkaeläimet, kuten
saiga-antiloo-pit, linnuista aroleivoset, trapit ja arokotkat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
