Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85!)
Venäjä
886
liike isänmaan pelastamiseksi. Kirkon miehet
lähettivät kiertokirjeitä kehottaen kansaa
tarttumaan aseisiin kerettiläisiä vastaan.
Kansallinen aseisiin nousu alkoi Niznij-Novgorodissa
teurastaja Mininin ja ruhtinas Pozarskijn
johdolla. Moskovaan asettunut puolalainen sotavoima
pakotettiin antautumaan ja tähän kaupunkiin
kokoontui valtakunnan eri seuduista edustajia,
jotka valitsivat tsaariksi patriarkka Filaretin
16-vuotiaan pojan Mikael Romanovin. -— Mikael
Fedorovits (1613-45), Romanovin
hallitsija-suvun kantaisä, tuli ennen pitkää yleisesti
tunnustetuksi. Hallitusta hoiti aluksi
pajarineu-vosto, jonka toimintaa valvoi melkein alituisesti
koolla oleva valtakunnan kokous (zemskij sobor).
Sittemmin varsinaiseksi vallanpitäjäksi tuli
Mikaelin isä patriarkka Filaret. Edellisen ajan
sekasorrosta tuli vähitellen loppu. Verotus
järjestettiin säännöllisemmälle kannalle. Eri
seuduille lähetettiin tarkastajia ja kirjureita, jotka
tekivät luetteloita asukkaista, palauttivat kylistä
ja kaupungeista poistuneet entisille
kotipaikoillensa ja jakoivat verot tasaisemmin
maksukykyisten kesken. V. 1617 V. teki Ruotsin kanssa
rauhan Stolbovassa, missä se luovutti Ruotsille
Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan tullen siten
kokonaan erotetuksi Itämerestä. Puolan kanssa
sovittiin aselevosta 1618 ja 1632 uudistuneen
sodan jälkeen vakinaisesta rauhasta 1634, jolloin
Puola sai pitää Smolenskin, Tsernigovin y. m.
Ahtaasti kirkollisessa hengessä vainottiin
kerettiläisiä ja vieraita uskontoja ja eurooppalaista
sivistystä koetettiin estää saavuttamasta
jalansijaa, mutta toiselta puolen turvauduttiin
muukalaisten apuun kutsumalla tai laskemalla maahan
ulkomaalaisia palkkasotureita, kauppiaita ja
käsityöläisiä, joita karttui niin paljon että heidän
asutuksestaan syntyi kokonainen ulkomaalainen
esikaupunki Moskovan läheisyyteen. — Mikaelin
seuraaja oli hänen poikansa A 1 e k s e j M i h a
i-lovits (1645-76). Tämä julkaisi (1649)
Venäjän ensimäisen painetun lakikokoelman (ulozenie).
Kirkossa syntyi hajaannus, kun patriarkka
Nikon ryhtyi muuttamaan kirkollisia kirjoja
ja menoja kreikkalaisen kirkon mukaisiksi.
Nikon itse erotettiin kyllä virasta, mutta hänen
uudistuksensa hyväksyttiin suuressa
kirkolliskokouksessa Moskovassa 1666-67. Uudistusten
vastustajat, lahkolaiset (raskolniki) erosivat
kirkosta; paitsi näitä vanhauskoisia (starovery)
syntyi muitakin lahkoja, jotka hylkäsivät
pappisvallan ja koko olemassaolevan
yhteiskuntajärjestyksen. Valtakunnassa oli paljon muutakin
tyytymättömyyttä, jota sotien tuottamat
rasitukset vielä lisäsivät. Tyytymättöminä Puolan
valtaan Etelä-Venäjän kasakat pyrkivät tsaarin
suojelukseen ja 1654 tehtiin sopimus, jonka mukaan
„Vähä-Venäjä" säilyttämällä itsehallintonsa yhtyi
jonkinlaiseen personaaliunioniin V:n kanssa.
Ruotsin hätyyttäessä Puolaa Aleksei valtasi
Liettuan, mutta joutui pian sotaan Ruotsin kanssa.
Venäläiset hyökkäsivät Liivinmaalle ja Suomeen.
Ruotsin kanssa tehtiin 1661 rauha Kardisissa
ilman rajamuutoksia, Puolan kanssa 1667
välirauha Andrusovossa, jossa Puola luovutti
Smolenskin, Dneprin itäpuolella olevan Väliä-Venäjän
ynnä Kiovan. Kasakkaiu keskuudessa ilmeni
pian tyytymättömyyttä Moskovan valtaan.
Kasakkapäällikkö Stenka Razin sai kasakkain,
tataarien, talonpoikien y. m. kannattamana
aikaan pitkällisen kapinan (1667-71), joka
Uralista ja alisen Volgan varsilta levisi Itä-Venäjälle
ja joka vaivoin saatiin kukistetuksi.
Levottomista oloista huolimatta alkoi eurooppalaisia
sivistysvaikutuksia yhä enemmän tunkeutua
maahan. — Aleksein jälkeen hallitsi hänen poikansa
Fedor Aleksejevits (1676-82), jonka
aikana perinnäisen arvojärjestyksen säännöt
julistettiin lakkautetuiksi. Tämän kuoltua
pajari-neuvosto korotti valtaistuimelle hänen 10-vuotiaan
velipuolensa Pietari I:n Aleksejevitsin
(1682-1725). Mutta Pietarin sisarpuoli Sofia
sai streltsien avulla aikaan, että hänen veljensä
heikkomielinen Iivana (V) tunnustettiin
tsaariksi Pietarin rinnalla. Sofia johti nyt
hallitusta muutamia vuosia. Pietari asui näinä
vuosina Preobrazenskojen kylässä ja seurusteli
vapaasti eurooppalaisen esikaupungin asukkaiden
kanssa tutustuen m. m. sveitsiläiseen Lefortiin
ja skotlantilaiseen Gordoniin, jotka antoivat
hänelle apuansa varsinkin hänen
leikkitovereis-tansa muodostaman sotaväenosaston
harjoittamiseksi eurooppalaiseen tapaan. V. 1689
Pietari kukisti Sofian ja sulki hänet luostariin.
Tultuaan velipuolensa Iivanan kuoltua (1696)
yksin hallitsijaksi hän alkoi harrastaa varsinkin
sotalaivaston rakennuttamista jatkaen jo
aikaisemmin aloitettua Turkin sotaa, jonka aikana
Azov valloitettiin 1696. Perehtyäkseen laivain
rakentamiseen Pietari erään lähetystön mukana
lähti 1697 Saksan kautta Hollantiin ja
Englantiin. Palattuaan seur. v. Venäjälle hän surmautti
joukoittain kapinaan nousseita streltsejä ja
lakkautti koko streltsiväen. Hän aloitti nyt
toimintansa kansansa eurooppalaistuttamiseksi
antamalla ankaria määräyksiä partain ajamisesta ja
vaateparren muuttamisesta ja panemalla
toimeen v:sta 1700 eurooppalaisen ajanlaskun.
Pietarilainen a i k a (v :sta 1700). V. 1700
Pietari I aloitti Puolan ja Tanskan liitossa sodan
Ruotsia vastaan saadakseen alueita Itämeren
rannalta. vrt. Pohjoismainen sota. Narvan
lähellä venäläiset kärsivät suuren tappion (1700),
mutta kun Ruotsin kuningas Kaarle XII tämän
jälkeen kääntyi Puolaa vastaan, sai Pietari aikaa
koota V:n voimat ja ryhtyä uusiin varusteluihin.
Kaarle XII:n oleskellessa Puolassa venäläiset
hyökkäsivät Itämerenmaakuntiin, ja v. 1703
Pietari alkoi lähelle Nevajoen suuta rakennuttaa
Pietarin kaupunkia, josta oli tuleva V:n
pääkaupunki. V. 1708 Kaarle XII tunkeutui
Puolasta käsin Etelä-Venäjälle. Häneen liittyi
kasakkapäällikkö Mazepa, jonka ei kuitenkaan
onnistunut saada aikaan yleistä kapinaa
Ukrainassa, vaikka siellä olikin paljon
tyytymättömyyttä V:n valtaan. Pultavan voitto (1709)
turvasi tsaarin vallan Etelä-Venäjällä, ja siitä
alkoi sarja uusia valloituksia myöskin
Itämeren-maakunnissa ja Suomessa; m. m. valloitettiin
1710 Riika, Tallinna, Viipuri ja Käkisalmi.
Itä-merenmaakunnissa säilytettiin säätyjen
etuoikeudet ja entinen hallinto- ja oikeuslaitos, jota
Pietari osittain käytti mallinaan V:n
maakuntahallinnossa. Turkkia vastaan
Tonavanmaakun-nissa käyty sota ei menestynyt, ja Prutin
rauhassa (1711) . Pietarin täytyi antaa Turkille
takaisin Azov. Mutta Ruotsia vastaan jatkuva
sota antoi sitä parempia tuloksia ja sen yhtey-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
