Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85!)
Venäjä
889
kohta sen jälkeen. — Myöskin Katariina II
(1762-96) lähestyi, ulkoasiain johtajan Paninin
mielen mukaisesti, ulkopolitiikassansa Preussia,
ja koetti vahvistaa V:n vaikutusvaltaa Puolassa
ja Ruotsissa. Yhdessä Preussin kanssa Katariina
sai valituksi Puolan valtaistuimelle Stauislaus
Poniatowskiu. Kannattamalla Puolan
kreikan-uskoisia dissidenttejä hän sekaantui yhä
enemmän Puolan sisällisiin selkkauksiin. Peläten V:n
Puolassa paisuvaa valtaa Turkki aloitti sitä
vastaan sodan 1768. Venäläiset valloittivat
Rum-jantseviu y. m. johdolla Tonavanmaakunnat ja
Krimin (1771). Välimerelle ilmestyi ensi kerran
venäläinen laivasto, joka sai voiton Tsesmen
kohdalla (1770). Sota päättyi Kutsuk-Kainardzin
rauhaan, jossa Turkki luovutti Asovin ynnä
useita Mustanmeren rannalla olevia linnoja,
tunnusti Krimin kaanikunnan itsenäisyyden, y. m.
Tämän rauhan määräykset valmistivat tietä V:n
vastaiselle Mustanmerenvallalle jä sen
suojelus-oikeudelle Balkanin kristittyihin nähden.
Itävallan uhkaavan esiintymisen johdosta V:n
kuitenkin täytyi myöntää Turkille helpommat ehdot
kuin se oli aikonut ja Preussin ehdotuksesta
ottaa korvausta Puolasta. Näin pantiin toimeen
(1772) Puolan ensimäinen jako, jossa V. sai osia
Liettuasta, mutta joka teki tyhjäksi V:n
suunnitelman koko Puolan anastamiseksi. Katariina
ei kuitenkaan luopunut aikeistaan laajentaa V:u
valtaa Mustalla, merellä ja Balkanin niemimaalla
ja lähestyi tässä tarkoituksessa suosikkinsa
Potemkinin vaikutuksesta Itävaltaa. V. 1780
V. yhtyi Englantia vastaan suunnattuun
aseelliseen puolueettomuusliittoon. Kun Krimin
kaani-kunta oli 1783 yhdistetty V:ään ja Katariinan
Krimille 1787 keisari Jooseppi II :n seurassa
tekemä matka osoitti hänen Turkille vihamielisiä
aikeitansa (suunnitelma Kreikan keisarikunnan
uudistamiseksi), aloitti Turkki, Englannin,
Preussin ja Ruotsin yllyttämänä, sodan 1787. Itävalta
liittolaisenaan V. kävi tätäkin sotaa voitollisesti.
Potemkin valloitti Otsakovin, Suvorov saavutti
useita voittoja (Kinhurnin 1787, Focsauin ja
Rimnikin 1789) ja otti väkirynnäköllä Ismailin
(1790). Mutta samaan aikaan (1788-90) Ruotsia
vastaan käyty sota pakotti V:n hajoittamaan
voimansa, Itävalta osoittautui Jooseppi- II :n
kuoltua haluttomaksi jatkamaan sotaa ja
Ranskan ja Puolan asiat alkoivat kiinnittää valtain
huomiota puoleensa. Jassyn rauhassa (1792)
Turkki luovutti Otsakovin ja tunnusti Krimin
yhdistämisen V:ään. Puolan toisessa jaossa (1793)
V. sai suuremman osan Liettuaa ja Volyniaa,
Podolian ja Puolan Ukrainan. Ranskan
vallankumousta Katariina käytti hyväkseen m. m.
pannakseen toimeen Puolan kolmannen jaon (1795),
jossa V. sai loput Liettuaa ja Volyniaa ynnä
Kuurinmaan. Samaten kuin Katariina ulkopolitiikan
alalla jatkoi Pietari I:n valloituspolitiikkaa,
samaten hän sisällisessä hallituksessaan jatkoi hänen
uudistustyötänsä toimien alkuaikoinaan
valistusfilosofian vaikutuksen alaisena. Kirkkotilojen pe
ruutus saatettiin päätökseen (1764). Maaorjuuden
lakkauttamista valmistettiin, ja 1766 kutsuttiin
Moskovaan ,,suuri toimikunta", jonkinlainen
valtakunnan eri säätyjen ’ja kansojen eduskunta,
säätämään uutta lakikirjaa, mutta se hajoitettiin
ennen pitkää. Katariinan uudistusinto
laimeinkin pian, ja sittenkuin Itä-Venäjällä syntynyt,
Pietari III:na esiintyvän Pugatsevin kapina
(1773-74) ali vasta* useilla taisteluilla saatu
kukistetuksi, tarkoitti Katariinan sisällinen hallitus
pääasiassa virkamiehistön ja ylempien luokkien
etujen edistämistä. Vähä-Venäjälläkin pantiin
toimeen maaorjuus (1783) ja kirkkotilain
peruutus (1786), ja- tämän valtakunnanosan olot oli
siten saatettu täysin yhdenmukaisiksi muun V:n
olojen kanssa. V. 1775 annetulla
kuvernementti-asetuksella perustettiin joukko uusia virastoja ja
tuomioistuimia ottamalla huomioon säätyerotus.
Aatelisto sai uusia oikeuksia, m. m. vapautuksen
ruumiinrangaistuksesta ja persoonallisen
verovapauden. Myöskin porvaristolle, joka jaettiin
eri luokkiin, annettiin uusia oikeuksia. Mutta
maaorjuus levisi yhä laajemmalle, kun
yksityisille lahjoitettiin laajoja kruununmaita
alustalaisilleen, samalla kuin maaorjien asemaa
pahennettiin kieltämällä heitä tekemästä valituksia
isäntiänsä vastaan. Ranskan vallankumouksen
vaikutuksesta Katariinan hallitus sai lopulta yhä
taantumuksellisemman leiman. — Katariinan
seuraaja oli hänen poikansa Paavali I
(1796-1801). Tämä kumosi Pietari I :n antaman
julistuksen vallanperimyksestä ja määräsi kruunun
hallitsijasuvun miespuolisten jäsenten
perittäväksi (1797). Ranskan vallankumouksen
vihollisena Paavali yhtyi 1798 toiseen liittokuntaan.
Suvorovin johdolla venäläiset ottivat
menestyksellä osaa taisteluihin Italiassa ja Sveitsissä
(1799). Mutta Paavali riitaantui pian
liittolaistensa kanssa ja lähestyi, Bonaparten päästyä
valtaan, Ranskaa. Oikullisuudellaan ja
omavaltaisuudellaan hän sai paljon vihamiehiä ja joutui
vihdoin hovimiestensä tekemän salaliiton uhriksi. —
Paavalia seurasi hänen poikansa
Aleksanteri I (1801-25), joka oli kasvatettu
valistusfilosofian aatteissa ja sen vuoksi alussa harrasti
vapaamielisiä uudistuksia, neuvonantajinaan
joukko valistuneita miehiä, joista mainittakoon
puolal. Adam Czartoryski. M. m. lievennettiin
painopakkoa. Kollegien sijaan perustettiin 1802
ministeriöitä ja valtion ylimmäksi neuvoa
antavaksi elimeksi tuli valtakunnanneuvosto.
Poistamalla valtionmaan lahjoitukset turvattiin
kruu-nuntalonpoikien verraten siedettävä asema, ja
yksityiset isännät saivat oikeuden vapauttamalla
maaorjansa ja antamalla heille maata muodostaa
vapaita kyläkuntia (1803). Myöhemmin, 1816-18,
lakkautettiin maaorjuus Itämerenmaakunnissa.
Opetustoimen edistämiseksi valtakunta jaettiin
opetuspiireihin; useita yliopistoja ja muita
oppilaitoksia perustettiin. V. 1805 V. sekaantui
Napoleonia vastaan käytyyn sotaan, missä venäläiset
ja itävaltalaiset kärsivät Austerlitzin tappion.
Venäjä jatkoi seur. vuosina sotaa Preussin
liittolaisena ja joutui 1806 taisteluun myöskin
Napoleonin yllyttämää Turkkia vastaan. Napoleonin
saavutettua (kesäk. 1807) Friedlandin voiton
Aleksanteri teki (heinäk. 1807) rauhan Tilsitissä
saaden Preussin puolalaisesta alueesta
Bia-lystokin ja ruveten samalla Napoleonin
liittolaiseksi. Ranskan kanssa tehty liitto, joka
vahvistettiin Erfurtissa (1808), tuotti V:lle 1809
Itävallalta saadun Itä-Galitsian ja teki sille
mahdolliseksi laajentaa aluettansa Ruotsin ja Turkin
kustannuksella. Ruotsia vastaan 1808-09 käyty
sota päättyi Haminan rauhaan, jossa V. sai
Suomen. Porvoon valtiopäivillä 1809 Aleksanteri vah-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
