Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85!)
Venäjä
898
sotasataman rakentamiseen Libauhun (1893). —
Aleksanteri IIT :n seuraaja Nikolai II
(1894-1917) julisti heti aikovansa kulkea isänsä jälkiä
ja säilyttävänsä itsevaltiuden järkähtämättömänä
noudattaen tässä isävainajansa uskotun
neuvonantajan pyhän synodin yliprokuraattorin
Pobe-donostsevin kehotuksia. Tämä tuotti suurta,
pettymystä niille lukuisille piireille, jotka olivat
toivoneet, että Viliäkin nyt päästäisiin
vapaampiin valtiollisiin oloihin. iMonella taholla ilmeni
tämän johdosta pian tyytymättömyyttä ja
levottomuutta. Syntyi uusia puolueita, jotka
muuttuneiden yhteiskunnallisten olosuhteitten johdosta
saavuttivat paljon suuremmassa määrässä kuin
entiset jalansijaa kansan pohjakerroksissakin.
Edellisen hallituksen tukahuttama tai hajoittama
vallankumousliike alkoi jälleen nostaa päätänsä
ja koota voimiansa. Sille tarjosivat oivallista
vaikutusalaa nuo uudet irtaimet ja levottomat
työväen joukot, jotka oli synnyttänyt
suurteollisuus ja talonpoikaisväestön köyhtyminen. Samalla
kuin vapaamielinen „intelligenssi", johon kuului
suuri osa virkamiesluokkaa, aatelisia
maanomistajia ja vapaiden ammattien harjoittajia, asetti
päämääräkseen vapaiden valtiolaitosten
aikaansaamisen, kiintyi muun sivistyneistön ja suurten
joukkojen huomio sosiaalisiin kysymyksiin.
Länsimaalaisen tapainen sosialistinen liike alkoi
vasta 1890-luvulla saada jalansijaa \’:llä.
Sosialismin kannatta jat jakautuivat
sosiaalidemokraatteihin ja sosiaalivallankumouksellisiin, jotka
molemmat harjoittivat kiihotusta voimassaolevaa
valtiojärjestystä vastaan ja joista viimemainitut
vaativat etupäässä yksityisen maanomistuksen
poistamista. Myöskin uskonnollisella alalla
esiintyi paljon levottomuutta, joka vahvisti
yhteiskuntajärjestystä vastaan nousseita voimia.
Hallituksen suosimat juutalaisvainot, lahkolaisten
kovistamiset, hallinnon mielivaltaiset
sekaantumiset uskonnon asioihin herättivät katkeruutta
cikeauskoisen kirkon johtavia piirejä ja samalla
vihaa itse uskontoa vastaan. Tyytymättömyyttä
herätti myöskin hallituksen ulkopolitiikka. Se
lätti syrjään V:n traditsionaalisen Balkanin
politiikan ja ryhtyi laajentamaan Y:n alueita
Itä-Aasiassa, johon laajennuspolitiikkaan liittyi
pit-klille meneviä yksityiskapitalistisia hankkeita.
Hanskan kanssa V. toimi Englantia vastaan
Abessiiniassa ja Persiassa. Englannin kanssa
saatiin Pamirin kysymyksestä aikaan sopimus, joka
näytti avaavan V:Ile hyökkäysteitä Kashmiria
ja Kiinan Turkestania vastaan. Ranskan ja
Saksan kanssa V. sekaantui 1895 Japanin ja
Kiinan välisiin rauhanneuvotteluihin pakottaen
Japanin palauttamaan Kiinalle Liautungin
niemimaan ynnä Port Arthurin. Samaan aikaan
ryhdyttiin jouduttamaan Siperian radan
loppuunsaattamista. Koreassa syntyi 1896 selkkauksia
Japanin kanssa, minkä johdosta V. teki Kiinan
ka ussa Japania vastaan suunnatun
puolustusliiton ja vähää myöhemmin toisen sopimuksen,
jonka mukaan V:lle myönnettiin Kiinassa
tärkeitä etuja, m. m. oikeus Siperian radan jatkoksi
rakentaa Pohjois-Mantsurian kautta rautatie,
]oka oli oleva venäläisen valvonnan alainen.
V. 1898 V. pakotti Kiinan luovuttamaan sille
..vuokralle" Liautungin niemimaan ynnä siellä
»levät Port Arthurin ja Talienvanin satamat sekä
myöntämään it.Lkii »alaiselle rautatieyhtiölle
oikeiisi». X. Painettu »/, 19.
den rakentaa poikkiradan Mantsuriasta
rannikolle, y. m. tärkeitä oikeuksia Mantsuriassa.
Juuri silloin kun V:n ja muiden suurvaltain
keskinäinen kilpailu Kiinassa oli noussut
ylim-milleen, julkaisi keisari Nikolai elok. 1898
valloille kutsumuksen yleiseen rauhankonferenssiin,
jossa oli neuvoteltava varsinkin sotavarustusten
supistamisesta. V :lle oli nim. sen Itä-Aasiassa
harjoittama politiikka tullut, yhä uudistetuista
ransk. lainoista huolimatta, koviu kalliiksi ja
Mantsuriasta syntyneet levottomuudet olivat
pakottaneet sen yhä lisäämään sikäläisiä
varus-joukkojansa, mikä seikka ehkäisi sen
sotavarustuksia lännessä ja horjutti Ranskan luottamusta
V:n liittoon. Yhdessä muiden Euroopan
suurvaltain ja Japanin kanssa V. otti 1900 osaa
Kiinassa puhjenneen boksarikapinan
kukistamiseen ja käytti tätä tilaisuutta vallataksensa
täydellisesti Mantsurian, jonka se kuitenkin lupasi
niin pian kuin mahdollista luovuttaa takaisin.
N’:n yhä selvemmin esiintyvä pyrkimys
vahvistaa asemaansa Mantsuriassa ja Koreassa sai
Englannin ja Japanin tekemään V:ää vastaan
suunnatun liiton tammik. 1902. V. julkaisi pian
sen jälkeen Kiinan kanssa tekemänsä
sopimuksen, jonka mukaan se sitoutui tyhjentämään
Mantsurian joukoistansa lopullisesti lokak. 1903,
mutta tätä sitoumusta ei noudatettu. Uusia
joukkoja lähetettiin edelleen Itä-Aasiaan, Dalnyn
satamakaupungin ja Port Arthurin linnoitusten
rakentamista joudutettiin ja heinäk. 1903
perustettiin ,,äärimäisen idän käskynhalti janvirka",
johon nimitettiin amiraali Aleksejev. Euroopassa
V. itä-aasialaisen politiikkansa tähden koetti
ylläpitää rauhallisia välejä naapureidensa kanssa ja
elok. 1903 saatiin Itävalta-Unkarin kanssa aikaan
Miirzsteg-sopimus Makedonian kysymyksestä.
Itä-aasialaiseen valtapolitiikkaan kietoutui entistä
pahemmin yksityisiä liike-etuja (Bezobrazov ja
hänen inetsänhakkuukonsessioninsa Jalu-joella ja
Korean rajalla). Japanin vaatimuksesta aloitetut,
Mantsuriaa ja Koreaa koskevat neuvottelut eivät
vieneet perille, ja 8 p. helmik. 1904 japanilaiset
aloittivat sodan hyökkäämällä Port Arthurin
satamassa olevan V:n laivaston kimppuun (ks. J a p
a-ni n sota). V:n sisällisissä oloissa oli
levottomuus ja tyytymättömyys jo ennen sotaa yhä
lisääntynyt. Raha-asiainministeri Witte oli tosin
1897 ajanut perille kultakannan, mutta hänen
talouspoliittinen järjestelmänsä, joka
yksipuolisesti piti silmällä teollisuuden etua, vaikutti ajan
pitkään kumouksellisesti, mitä enemmän
Ranskasta saadut lainat lisääntyivät ja mitä enemmän
korkojen maksamista varten veroja täytyi
korottaa. Huonosti ravitut talonpojat, joiden täytyi
raskaiden verojen rasittamina etukäteen myydä
uuvutetusta maasta saadut satonsa, köyhtyivät
ja muuttivat joukoittain suurkaupunkeihin ja
teollisuuspiireihin. Hallitus koetti, varsinkin
Goremykinin ollessa sisäasiainministerinä v:sta
1895, suunnata osan näitä siirtolaisia Siperiaan.
Talonpoikaiskysymys tuli näin V:n tärkeimmäksi
yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Sekä
zemstvo-jen että hallituksen puolelta käytiin siihen
käsiksi, mutta hallitus ehkäisi zemstvojen
toimintaa eivätkä sen omat. komiteat saaneet mitään
aikaan. Tähän liittyi samalla VVitten ja huhtik.
1902 sisäasiainministeriksi tulleen, jyrkkää
taan-tumussuuntaa edustavan Pieli\ven välinen kilpailu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
