Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjän kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
922
183 Venäjän kieli ja kirjallisuus <»30
<»30
laisten, puolalaisten ja tsekki Iäisten villityksellä
saapuu Venäjälle keskiajan romaaneja ja
kertomuksia; niiden uudet, mielenkiintoiset, maalliset
aiheet avaavat ven. lukijalle uuden maailman,
näin raivaten tietä ja valmistaen maaperää
uude.i ajan henkisille pyrinnöille.
Pietari Suuren käytännöllinen uudistustyö,
joka perustui länsieurooppalaisiin saavutuksiin,
merkitsi kirjallisuudessa käännettä maalliseen
suuntaan. Oikeammin sanoen syntyy kokonaan
uusi kirjallisuus, joka ammentaa aiheensa
muuttuneesta, eurooppalaistuneesta, maallistuneesta
todellisuudesta. Uuden kirjallisuuden esikuvat
tulevat yksinomaan Länsi-Euroopasta, joka tähän
asti 011 ollut venäläisille suljettu. On
luonnollista, että koko ensimäisen sukupolven työ
rajoittuu opiskeluun ja vaatimattomiin
alkuharjoituksiin. 18 :s vuosis. on Venäjän kirjallisuuden
oppi-aikaa, jonka kuluessa tutustutaan
Länsi-Euroopan saavutuksiin- ja tehdään ensi yrityksiä
siirtää näitä saavutuksia ven. pohjalle. Niistä
vanhan sukupolven edustajista, jotka teoksissaan
koskettelivat Pietarin reformeja ja osoittivat
niiden tärkeyttä, huomattakoon Stefan
Javor-skij (k. 1722) ja tsaarin, lähin apulainen
Eeofan Prokopovits (k. 1736), joka paitsi
saarnoja kirjoitti „Duliovnyj reglament"
nimisen reformiluonnoksen sekä klassillisiin
esikuviin perustuvan historiallisen näytelmän
„ Vladimir". Ajan reformikysymvksiä pohtivat
vielä Pososkov ja Tatistsev. Sivistyksen
kohottamiseksi Pietari antoi kääntää
yleishyödyllisiä ja uusia oloja vastaavia kirjoja. Nuoret
tiedonhaluiset miehet, joita tsaari lähetti
ulkomaille tutkimaan käytännöllistä elämää ja
tieteitä, kirjoittivat havainnoistaan
matkakertomuksia levittäen läntisten olojen ja sivistyksen
tuntemusta (Seremetjev, Tolstoj ja Matvejev).
Uutta kirjallisuuden suuntaa, joka pääsee
valtaan Pietarin kuoleman (1725) jälkeen, edustavat
satiirinen runoilija An ti oh Kantemir
(k. 1744), joka nojautuen ransk. ja lat. esikuviin
ruoskii aikalaistensa tietämättömyyttä ja
turhamaisuutta, Tredjakovskij (1703-69),
ulkomailla opiskellut klassillisen suunnan teoreetikko
ja tyylin parantaja, jonka omat kirjalliset kokeet
olivat epäonnistuneita, sekä Sumarokov
(1718-77), joka mukaillen ransk.
näytelmäkirjailijoita sepitti historiallisia draamoja ja
ivanäy-telmiä aikakauden elämästä. Yläpuolelle
aikalaistensa henkistä tasoa kohoaa monipuolisesti
sivistynyt, oppineena eurooppalaisen maineen
saavuttanut M. L o m o n o s o v (1711-65). Hänen
klassillisten esikuvien mukaan sepitetyissä
oodeissaan soi joskus välitöntäkin runollista hehkua
todistava sävel. Samalla luin esiintyi kielen ja
runomitan uudistajana vetäen kieliopissaan rajan
kirkkokielen ja kansan puhekielen välille niiden
kirjalliseen käyttöön nähden. Vuosisadan
jälkimäisellä puoliskolla, Katariina II:n
ulkonaisesti loistavan hallituskauden (1762-96)
kuluessa, kirjallinen toiminta huomattavasti
vilkastuu. Merkillisin henkilö on itse keisarinna.
Ihastuneena vuosisadan valistusfilosofiaan tämä
lahjakas ja monipuolinen nainen tahtoo sovittaa
uusia aatteita valta-istuimella ja kirjallisessa
toiminnassaan. Lainlaatijoita varten hän
kirjoittaa ohjesäännön, ,,Naka/."in, tulevan sukupolven
kasvattamista varten hiin laatii käsikirjan ja
sepittää allegorisia satuja; satiirisissa
kirjoitelmissa ja kirjallisessa suhteessa heikoissa
komedioissaan (esim. ,,0 vremja" ja „Imeniny gospozi
Vortsalkinoj") hän vitsoo aikakautensa
varjopuolia kohdistaen ivansa kärjen etupäässä
vapaa-muurariliikkeeseen; yhdessä koomillisista
oopperoistaan hän esittää naurettavassa valossa sil
loista vihollistaan, kuningas Kustaa III :ta.
Katariinan valistusfilosofian ihailu oli kuitenkin
pintapuolista ja ylimalkaista. Hän ei kärsinyt
olevien poliittisten olojen arvostelua. Kun
radikaalinen N. N o v i k o v (1744-1818) keisarinnan
esimerkin rohkaisemana uskalsi käyttää satiiria
virkamiesten väärinkäytöksiä vastaan ja
humanismin kannalta vastustaa maaorjuutta, oli hän
pian pakotettu luopumaan jyrkästä kannastaan.
Ylhäältä tulevan painostuksen tähden täytyi
Novikovin lopettaa sekin taistelu, jota hän
aikakauskirjoissaan kävi ylhäisten piirien
naurettavaa ranskalais-ihailua vastaan. Toteuttaakseen
ihanteitaan jalo ihmisystävä valitsi toisen
keinon, suurisuuntaisen valistustyön, jossa häntä
auttoivat hänen vapaamuurari-ystävänsä. Väki
valtaisesti loppui toisenkin jyrkkäsuuntaisen
olojenarvostelijan kirjallinen ura: Radistsev
(1749-1802), joka kirjoitti vaikuttavan
kuvauksen matkastaan Pietarista Moskovaan sovittaen
siinä valistusajan aatteita Venäjän oloihin ja
esittäen rohkeita mielipiteitä m. m. maaorjiin
desta, sai katua valtiollista rikostaan maanpaossa
Siperiassa. Valtiollista ivaa käytti satiireissaan
ja näytelmässään „Jabeda" myöskin K a p n i s t
(1757-1829). Aikakauden suurin runoilija oli
G. Derzavin (1743-1816), joka
korkealentoisissa, yleistä ihastusta herättäneissä oodeissaan
etupäässä ylisti Katariinan tekoja ja ajan
historiallisten henkilöiden mainetta. Niin tunteen
ja sisällyksen kuin yksinkertaistuneen
muotonsakin puolesta hänen edustamansa klassillinen
oodi eroaa mahtipontisista esikuvistaan.
Näytelmäkirjallisuudenkin alalla esiintyy uudistaja,
joka onnistuneesti käsittelee ven. aiheita ransk.
mallien mukaan sepitetyissä komedioissaan:
suurta mainetta saavuttaneiden huvinäytelmien
,,Brigadir"in ja ,,Nedoroslj"in tekijä F o n v i z i n
(1745-92). Hänen näytelmillään on tärkeä sija
Katariinan ajan satiirisessa, yhteiskuntaa
kasvattavassa kirjallisuudessa. Muista kirjailijoista
mainittakoon EogdanovitJ (k. 1803), jonka
pääteos leikillinen runoelma ,,Dusenjka"
(„Sydän-käpynen") on mukailu La Fontainen
kirjoittamasta ,,Les aniours de Psvehe"stä; Heraskov
(k. 1807), isänmaalliseen henkeen sepitettyjen
eepillisten runoelmien ja näytelmien tekijä,
Knjaznin (k. 1791), tuottelias
näytelmänkir-joittaja, joka jäljitteli ransk. ja it. klassikkoja,
sekä suosittu saturunoili ja ja samalla terävä
satiirikko Dmitri jev (k. 1837), joka keveillä,
joustavilla säkeillään auttoi aikansa runouden
vapautumista vanhanaikaisista, kankeista
muodoista. Selvinä heijastuvat vanhentuneen
klassil-lisutulen esikuvat vielä O zo rovin (1769-1816)
tragedioissa, joissa sitäpaitsi huomaa Ossianin
laulujen vastakaikua ja joista etenkin „l)mitrij
Donskoj" sai aikaan suurta isänmaallista
innostusta ilmestyttyään näyttämölle Napoleonin sodan
aikana. Ozerovin näytelmien menestys johtui
siitä, että niissä ensi kertaa esiintyi tunteellinen,
liikuttava sävy. Uuden sentimentaalisen suun-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
