Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjän kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
929
Venäjän kieli ja kirjallisuus
<»30
Fet (1S20-92) ja Plestsejev (1825-93).
Muista kirjailijoista mainittakoon P o m j
a-lovskij (1835-63), jonka parhaat teokset ovat
„Kuvaukset seminaarilaiselämästä" ja
„Porvari-onnea", N. Uspenski j (1837-89), räikeä
realisti, .joka kuvaa kansan elämän synkimpiä
puolia. Resetnikov (1841-71), joka synkillä
etnografisilla kuvauksillaan (esim. „Podlipovtsy")
käänsi huomion kansan kärsimyksiin, sekä
Levi to v (1835-77), etevä kertoja, joka ammensi
aiheensa ven. elämän syvyyksistä.
Kansanvaltaiset aatteet kehittyvät 1870-luvulla
voimakkaaksi liikkeeksi, jonka tarkoituksena oli
altruistinen uhrautuvaisuus kansan hyväksi.
Tätä aikaa 011 nimitetty ..syntejään katuvan
aatelismiehen" aikakaudeksi, sillä sen
tunnusmerkkinä oli aatelismiehen pyrkimys sovittaa
csi-isien synnit ja oman säätyluokan rikokset
uhrautuvaisella toiminnalla kansan keskuudessa.
Kansa tuli mystillisen kunnioituksen ja ihailun
esineeksi. Nuorison aatteellinen johtaja oli etevä
kriitikko ja sosiologi Mihajlovskij
(1842-1904). joka kirjallis-kriitillisissä artikkeleissaan
innostutti nuorisoa palvelemaan yhteiskuntaa ja
uhrautumaan yhteisen onnen hyväksi.
Taipumusta kansan ihailuun huomataan etenkin n. s.
talonpoikaiskirjallisuudessa. Sellaiset
kansankir-jailijat kuin Zlatovratskij (1845-1911),
N e f e d o v, N a u 111 o v y. m. näkivät
talonpojissa eepillisiä sankareita, synnynnäisiä
filosofeja ja pyhimyksiä. Poikkeuksen tekee
ainoastaan G 1 e’b Uspenskij (1840-1902), joka
etsiessään ihaillusta talonpojasta totuuden
lähdettä tuli havainnoissaan aivan odottamattoman
kielteisiin tuloksiin. Hänen talonpoikansa
hämmästyttää lukijaa raakuudellaan, voitonhimollaan
ja siveellisellä lahonneisuudellaan. Kansan voi
pelastaa ainoastaan ,,maan valta", jolla kirjailija
ymmärtää ahtaasti rajoitettua riippuvaisuutta
maatyöstä. Suurta suosiota saavuttivat M e 1 j 11
i-k o v-P e t s e r s k i j n (1819-83) väririkkaat
kansankuvaukset, joissa erinomaisella
asiantuntemuksella esitetään vanhauskolaisten elämää Volgan
metsissä ja Uralin vuorilla. Entisen ajan
hurskautta ja erikoisesti papiston elämää kuvaili
suosituissa kertomuksissaan Lesko v (1831-95).
Uralin kullankaivajien kirjava elämä on
saanut onnistuneen kuvaajan M a 111 i n-S i b i
r-jakista. 1870-luvun altruistis-demokraattisessa.
ilmapiirissä kehittyi edelleen eräs nykyajan
huomattavimpia ven. kirjailijoita, V. Korolenko
(s. 1853). Hänen sydämellisten, tunnelma- ja
väririkkaiden kertomuksiensa vallitsevana
mielialana 011 syvä inhimillinen osanotto ja rakkaus
ihmisiä kohtaan. Tutkiessaan ihmisluonteita hän
pyrkii näyttämään niiden parhaita puolia ja
huolimatta kansassa vallitsevasta raakuudesta
hän on taipuvainen uskomaan parempaan
tulevaisuuteen. Korolenkon täydellinen vastakohta
on pessimistinen Garsin (1855-88), jolla ei
ole vähääkään varmuutta hyvän voitosta ja
onnen mahdollisuudesta häntä ympäröivässä
synkässä, kurjuutta täynnä olevassa todellisuudessa.
Ristiriita ihanteellisten pyrintöjen ja valottoman
to ’ellisuuden välillä synnyttää herkässä kir
jailijassa haaveen yhdellä kertaa tuhota kaiken
maailmassa rehoittavan vääryyden (kertomus
..Punainen kukka"). Henkisesti Garsinilla oli
paljon yhteistä nuorena poismenneen lahjakkaan
ao. X. Painettu "7, 19.
runoili jan N a d s o n i n (1862-87) kanssa. Tämän
surumielinen^ runoilijan luonteen hellyyttä
heijastava runotar oli taipuvaisempi valittamaan
kuin taistelemaan. Vastalauseen ja
taisteluvaati-muksen ohella kuulemme jäytävän epäilyksen
pidättäviä ääniä: runoilijassa ei ole vakaumusta
taistelun välttämättömyydestä, sillä kaikki
yritykset tuhota ikuinen pahuus ja viha ovat
kuitenkin turhia. Ajan muista kirjailijoista
ansaitsevat vielä mainitsemista myöhemminkin
esiintyvät tuottelias naiskirjailija H vostsinskaj a
(1825-89), joka käytti nimimerkkiä V. K r e
s-t o v s k i j, etevä merimieselämän kuvaaja S t a
11-j u k o v i t s, viehättävien matkakertomuksien
kirjoittaja V a s i 1 i j N e m i r o v i t s-D a
n-t senkö ja monipuolinen elämäntuntija,
tuottelias romaaninkirjoittaja Boborykin.
Viimeisten vuosikymmenien kuluessa V. k:ssa
vallitsee aatteellinen kriisi ja hajaannus.
Vanhat yhdistävät ihanteet (kansan ihailu,
yhteiskunnalliset virtaukset) ovat kadottaneet
viehätyksensä. Yritykset etsiä uusia eivät ole
johtaneet yksimielisesti tunnustettuihin tuloksiin
(dekadentit ja symbolistit, marxilaiset,
modernistit, mystiikan, egoismin ja sukupuoliprobleemin
edustajat, futuristit y. m.). Reaktsioni alkoi jo
1880-luvulla, jolloin se ilmeni välinpitämättömänä
alakuloisuutena, väsymyksenä ja pettymyksen
tunteena, ja jolloin poliittinenkin ilmapiiri oli
ahdistavan raskas. Ajan harmaa, alakuloinen
mieliala ja välinpitämättömyys
yhteiskunnallisissa kysymyksissä kuvastuvat parhaiten Anton
Tsehovin (1860-1904) tuotannosta.
Arkipäiväisyys on painostava, vakuuttaa hän
pessimismin ja toivottoman ikäväntunteen läpitunkemissa
pikku kertomuksissaan ja
tunnelmanäytelmis-sää 11. Puhtaimmat ja herkimmät luonteet
sortuvat epätasaisessa taistelussa tai ahdistavan
arkipäiväisyyden tukahduttamina. Uusi valoisa aika
koittaa vasta satojen vuosien kuluttua. Tsehov
011 vaikuttanut nuoren kirjailijapolven
kehitykseen, ei niin paljon kuitenkaan tunnelmallaan
kuin suppealla, siluettiinaisella muodollaan ja
kyvyllään esittää pikku kertomuksissa
kokonaisia elämäntragedioita. 1880- ja 1890-luvuilla
esiintyy paljon enemmän tai vähemmän
lahjakkaita kirjailijoita, joille on vierasta tendenssi,
mutta jotka eivät kykene jättämään sanottavaa
jälkeä kirjallisuuteen: Olga g a p i r, M. K r e
s-t o v s k a j a, veljekset A. ja V. T i h o n o v,
rillit. G o 1 i t s y n (M u r a v 1 i n), G a r i n y. m.
Jälkiä edellisen miespolven ihanteista ovat jossain
määrin säilyttäneet Potapenko, Jasinskij
sekä filosofi ja runoilija V. S o 1 o v j e v.
Runouden alalla esiintyvät ..puhtaan taiteen" edustajat
F o f a 11 o v. A n d r e j e v s k i j, Apuhtin.
suuriruhtinas Konstantin K o n s t a 11 t i 11
o-v i t s, juutalaisrunoili ja F r u g y. m. 1880-luvun
toivotonta mielialaa heijastaa runoilija
Vilen-k i n (nimimerkki M i n s k i j).
Viimeisten vuosien kirjailijoiden joukossa on
paljon huomattavia kykyjä. Tsehovin ja
Korolenkon jälkeen ovat tärkeimmät: elinvoimainen
realisti Maksim Gorjkij (s. 1869), rappiolle
joutuneiden, ..paljasjalkaisten" kulkurien
mestarillinen kuvaaja ja marxilaisen kumousliikkeen
kannattaja, Leonid A n d r e j e v, K u p r i n,
Artsybasev (sukupuoliprobleemin
käsittelijä!, E. Tsirikov, V e r b i t s k a j a, paljon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
